Perheellinen työkaveri loukkaantui pikkujouluissa

Meillä oli lauantaina firman pikkujoulut - yhdessäoloa, syömistä ja juomista läheisessä ravintolassa. Ohjelmaan kuului myös arpajaiset, joissa arvottiin herkkukori ja yhtä sun toista pientä, suklaarasia, sinappia ja sellaista. Noh, minulle kävi tänä vuonna munkki, ja voitin pääpalkinnon, eli tuon herkkukorin.:) Olin tosi iloinen tietysti, sillä korissa on kaikenlaista vähän kalliimpaa elintarviketta, joita en itse raaski ostaa. Minun jouluni kuluu siis herkutellen sohvalla lohella, hyvällä suklaalla ja kalliilla viinillä.
Työkaverini mielestä tämä oli kuitenkin huutava vääryys. Minä, yksinasuva sinkku, sain ison kasan elintarvikkeita, jotka kuitenkin kykenisin ostamaan itse itselleni, kun ei muitakaan tarvitse elättää. Sen sijaan hänellä on 5-henkinen perhe, jonka joulua tämä penteleen herkkukori olisi kovasti helpottanut, kun lahjoihin ja ruokiin kuluu muutenkin jo niin kamalasti rahaa. Hän vihjaili jo arpajaisten jälkeen, miten minun kuuluisi antaa kori hänelle, tai edes osa siitä, "kun ethän sinä yksin saa kaikkea syötyä kuitenkaan" ja "ei mene sitten hukkaan, meidänkin lapset pitävät tuosta ja tuosta niiiin kovasti ja voi voi kun ne on kalliita". Pistin sen aluksi pienen nousuhumalan piikkiin, mutta kuittailu on jatkunut nyt töissä tähän päivään asti.:D Tänäänkin kysyi aamulla, että onko maistunut hyvin, kehtasi jopa vihjaista, ettei tämänikäisen sinkun kannattaisi kamalasti ahmia edes jouluna, että löytyy sitten edes joskus joku mies. Kieltämättä olisi mukavaa, jos voisin viettää joulua oman miehen ja ehkäpä lasten kanssa, mutta en ole sellaisia onnistunut löytämään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin velvollinen antamaan voittoni perheelliselle akalle, vaikka kuinka ruikuttaisi. Mitä tässä pitäisi tehdä, jos tuo yksi jatkaa vinkunaansa vielä pitkäänkin? Mielessä kävi jo, että rupean kuskaamaan korista joka päivä jotain pientä evääksi töihin, ja syön taukohuoneessa oikein nautiskellen tuon akan edessä.:D