Koira on siis koira eli eläin. Lupasin hoitaa kaverin koiraa pyhinä ja nyt alkaa tulla erilaisia neuvoja jo...

Otan mielelläni ystäväni pienen koiran muutamaksi päiväksi luokseni hoitoon. Mulla on vapaata eikä kaverin tarvitse laittaa pikkuista kultaansa mihinkään kenelliin pelkäämään toisia koiria.

Ollaan tässä juteltu ja mä olen ääneen suunnitellut miten me käydään pitkillä kävelyillä. Heti tuli kaverilta kommenttia että "se ei sitten tykkää kävellä autojen joukossa" ja "se ei osaa rentoutua kaupungissa" ja "se on kyllä aika pienikokoinen johonkin tunnin kävelyyn".
En sanonut mitään, vaan jätin kommentoimatta takaisin, totesin vaan myöhemmin että voidaan ajaa autolla tuohon läheiseen retkeilyalueelle, että pääsee metsään.
Aion kylläkin todellakin kävellä sen koiran kanssa myöskin kävelytietä semmoisen tien vierestä, jossa kulkee autoja. Ja satun asumaan kaupungin keskustassa, että tämä on sikäli selevä assia.
Sitten tuli puheeksi, että mulla on myös yhtenä iltana meno, jonne koira ei voi tulla mukaan, eli se jää 3-4-tunniksi yksin mun asuntoon.
Kaveri alkaa nariseen, että "onkohan teidän talo hiljainen, ja ei kait siellä kukaan kulje käytävällä, ja voikohan se koira nyt nukkua ollenkaan." Totesin siihen vaan, että käydään sen kans päivä'llä niin pitkällä lenkillä että varmasti nukuttaa. Ja talo on tosi rauhallinen.
Koira on koira on kora. Eli eläin. Sillä ei ole ajantajua suuremmin, se ei saa traumoja muutaman tunnin yksinnukkumisesta ja se sopeutuu melkein mihin tahansa.
Tiedoksi vaan kaikille ylihuolestuneille koiranomistajille; Kyllä ne pärjää.