Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Voisiko joku auttaa?
13.12.2016 |
Sain ajan mielenterveyspäivystyksen kautta arviointikäynnille. Mulla tosiaan pari vuotta masennusta ja ahdistusta takana. Nyt viimeaikoina alkanut miettimään, että vois jotain skitsofrenia/psykoosi tyyppistä ensioireilua olla. Kävin arviokäynnillä, sanoivat että mua aletaan tutkimaan avohoidossa (muutama arviointikäynti tms). Tuntuu että oon helvetinmoisessa kusessa, mietin että oisko pitänyt mennä vaan jollekkin psykiatrille puhumaan ja sitä kautta hoitaa tämä? Tuntuu että mut leimataan hulluksi koko lopunelämää, myös vaikka mitään skitsofreniaa ei tulisi, vaan sen takia, että olen jossain avohoidossa ollut. Onko tää nyt ihan kamala juttu mun tulevaisuuden kannalta, voidaanko tätä käyttää millään tavalla mua vastaan? Mainitsin myös, että oon joskus ollut itsetuhoinen, mutta en viimeaikoina.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo pelko, että "leimataan hulluksi lopunelämää" kuulostaa aika abstraktilta. Kuka leimaa, miten, millä motiivilla?
Ymmärtääkseni avohoitokäynnit eivät ole sen kummempi asia kuin psykiatrilla käyminen. Toisaalta en tiedä ihan tarkkaan, mikä niiden ero on. Avohoitohan tarkoittaa vain sitä, että asiakasta ei tutkita minkään psykiatrisen laitoksen sisällä. Ymmärtääkseni poliklinikkakäynnit ovat aina avohoitoa.
Jos sinulla on ollut psykoosityyppisiä oireita ja itsetuhoisuutta menneisyydessä, niin oli varmasti ihan oikea päätös hakea apua. Ahdistus helpottaa yleensä, kun niistä puhuu jonkun kanssa. Päätös hakea apua tuonee sinulle enemmän hyötyä lopuksi elämää kuin haittaa.
______________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Hyvä, että olet hakenut apua. Minun elämäni oli hyvin vaikeaa ja itsetuhoistakin. Välillä olin pelkojani vuoksi psykoosin rajamailla. Minut otettiin osastolle, kun tilanne riistäytyi käsistä. Olin siellä kuukauden. Sain diagnoosin kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä psykoosilääkkeet. Nyt olen kahden lapsen äiti ja minulla on tuottoisa yritys. Ilman tuota osastojaksoa elämäni olisi tullut olemaan yksi helvetti. Hakeuduin hoitoon itse, enkä ole päivääkään katunut. Työterveystarkastuksissakin ennen omaa yritystä vain todettiin, että olen täysin työkykyinen. Niinkuin olinkin. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, että olet hakenut apua. Minun elämäni oli hyvin vaikeaa ja itsetuhoistakin. Välillä olin pelkojani vuoksi psykoosin rajamailla. Minut otettiin osastolle, kun tilanne riistäytyi käsistä. Olin siellä kuukauden. Sain diagnoosin kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä psykoosilääkkeet. Nyt olen kahden lapsen äiti ja minulla on tuottoisa yritys. Ilman tuota osastojaksoa elämäni olisi tullut olemaan yksi helvetti. Hakeuduin hoitoon itse, enkä ole päivääkään katunut. Työterveystarkastuksissakin ennen omaa yritystä vain todettiin, että olen täysin työkykyinen. Niinkuin olinkin. 😊
Syötkö vielä lääkkeitä?
Siis hoito mielenterveysongelmiin on joko avohoitoa tai osastohoitoa. Avohoitoa on vaikka pari käyntiä terveyskeskuksen psyk sh:lla. Ei se avohoito mitään muuta tarkoita kuin sitä että ei ole osastohoidossa (siis sisällä psykiatrisella osastolla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen syömään loppuelämäni. Sairaudestani ei voi parantua. Terapiankin olen käynyt, koska minulla on lisäksi vaikea post-traumaattinen stressihäiriö. Vaikka ptsd voi olla osasyy kaksisuuntaisen laukeamiseen, on kaksisuuntainen myös geneettinen. Kaksisuuntaisen lääkitys on vähän kuin muut parantumattomien sairauksien lääkkeet: niistä ei voi luopua. Monissa psykoosisairauksissa on tämä.
Kiitos kun jaoit tarinasi ja hienoa että sait asiasi kuntoon! Toivon sinulle onnea ja menestystä. Jospa ne minunkin asiat ratkeaisivat. Mietin vain, että voiko esim. tuota itsetuhoisuutta käyttää minua vastaan jossain tilanteissa, esim. jos saan lapsen, niin kiinnitetäänkö missään huomiota siihen millään tavalla, siis esim. joissain neuvolakäynneissä? Ainakin jos on päihdetaustaa, niin olen kuullut, että saattavat kiinnittää jossain tilanteissa huomiota siihen, tyyliin kai jossain neuvoloissa tms. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ohiksena, muista, että elämä kantaa! Kaikilla, huom. KAIKILLA on joskus enemmän tai vähemmän pitkiä kausia kun elämä tuntuu lipuvan alta. Vaan eipä eipä pääsekkään lipumaan pois!
Koskaan ei ulkonäön tai ammattinimikkeen perusteella voi tietää mistä henkisestä taistosta henkilö on tulossa tai mihin joutumassa. Myös lääkärit käyvät lääkärissä :).
Sä olet sun oman elämäsi pääroolissa ja muut mahdollisia sivuhenkilöitä. Jos sä tarvitset apua nyt tällä kertaa henkisessä hyvinvoinnissa, niin ei siinä tarvitsisi miettiä mitä joku muu voi ehkä joskus siitä asiasta olla mieltä. Hetki kerrallaan ja rohkeutta elämää kohtaan!
Vielä oikein terapeuttinen ajatus: Myös huonoja tunteita on kaikilla ja niitä saa olla. Myös ne kaikki onnellisimmat tyypit itkee joskus ja joskus myös niillä on todella ahdistunut olo ilman syytä. Ne taitaa vaan hyväksyä sen ja sen takia se ei enää ahdista niin paljoa.
Ittelläni tuli paniikkikohtauksia aina jos tunsin olon yhtään pelokkaaksi, vihaiseksi, surulliseks, ahdistuneeksi. Aloin sanomaan ääneen, että "onpas ahdistunut olo/onpas sekava olo" tms. niin johan helpotti! Mitä nopeammin hyväksyy sen oman huonon fiiliksen, sitä nopeemmin se lähtee itsekseen pois. Pakottamalla vaan tarrautuu tiukemmin. Antaa pahankin olon olla. No joo, nää on näitä entisen panikoijan hölötyksiä. Ehkä auttaa jotakin joskus :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykiatriset tiedot ovat niin salassapidettäviä, että edes muut lääkärit eivät niitä näe. Jos et halua neuvolassa tiedettävän, niin älä kerro. Itse kerroin, sillä joskus hormoniheilahtelut voivat vaikuttaa sairauteen. Itse halusin mainita sairauteni, jotta esim. synnytyksen jälkeen tartuttaisiin nopeasti ahdistusoireisiin. Onneksi niitä ei tullut. Psykiatrini muuten sanoi, että nykyisin esim. synnytyksen jälkeistä masennusta voi ehkäistä estrogeenihoidolla, mutta sitä sovelletaan vain riskiryhmään. Haaveilin nimittäin kolmannesta lapsesta. Sitä en kuitenkaan valitettavasti enää saanut.
T. Se kaksisuuntainen
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun jaoit tarinasi ja hienoa että sait asiasi kuntoon! Toivon sinulle onnea ja menestystä. Jospa ne minunkin asiat ratkeaisivat. Mietin vain, että voiko esim. tuota itsetuhoisuutta käyttää minua vastaan jossain tilanteissa, esim. jos saan lapsen, niin kiinnitetäänkö missään huomiota siihen millään tavalla, siis esim. joissain neuvolakäynneissä? Ainakin jos on päihdetaustaa, niin olen kuullut, että saattavat kiinnittää jossain tilanteissa huomiota siihen, tyyliin kai jossain neuvoloissa tms. -ap
Diagnoosit saattavat jostain vilkaista (?), muttei itsetuhoisuus ole mikään diagnoosi. Tai no jaa, en kyllä ole keltään kuullut, että mistään diagnoosien kaivelustakaan. Kaveri on maanisdepis, ja hällä kaksi pientä lasta ja mies. Toinen kaveri sairastui psykoosiin kun tuli raskauden jälkeinen masis, oli 3 päivää Auroorassa ja sen jälkeen olllut ihan normaali oma itsensä. Siis ei mtn pysyvää mt-häiriötä hänellä.
Alue: Aihe vapaa
nosto