Lue keskustelun säännöt.
Tänään tv:ssä: Josie, 8, syntyi Josephiksi - saa elää tätä nykyä tyttönä
13.12.2016 |
http://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/201612122200039371_tw.shtml
Ihan oikeasti, ei tuon ikäinen vielä tiedä mitä sukupuolta haluaa nuorena tai aikuisena olla. Vanhemmilta nyt jokseenkin hätiköityä toimintaa.
"Illan Sub.docissa tavataan transsukupuolisia lapsia. Heidän kehonsa ei vastaa sitä sukupuolta, jonka edustajaksi he itsensä kokevat.
Kaiksi syntynyt Kyla Lechelt saa tätä nykyä elää tyttönä, samoin Josie Romero. Hänen ristimänimensä on Joseph. Vanhemmat tukevat molempia tyttöjä illan amerikkalaisdokumentissa, vaikka aina se ei ole ollut itsestään selvää.
Josien on annettu elää tyttönä parin vuoden ajan 6-vuotiaasta lähtien. Sitä ennen vanhemmat koettivat saada hänet pukeutumaan ja käyttäytymään keskiveropojan lailla. Yhtenä päivänä äiti löysi Josien kylpyhuoneesta kynsisakset toisessa ja penis toisessa kädessään.
- Pakotin Josien olemaan poika, joka hän ei ole. Se oli minun osaltani kuin pahoinpitely, itkuinen äiti vertaa.
- En tarkoittanut mitään pahaa, hän puolustautuu dokumentissa.
Vanhempien lisäksi äänessä ovat myös lapset, jotka kertovat omin sanoin, miltä tuntuu, kun sukupuoli-identiteetti ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta.
- Olen tyttö, mutta minulla on penis, Josie itse määrittelee itsensä.
- Isona haluan tulla äidiksi ja saada rinnat, hän kertoo haaveistaan.
Sub.doc: Transsukupuoliset lapset tänään Subilla kello 21.00"
Kommentit (5)
Itse asiassa sukupuoli-identiteetti (eli käsitys siitä onko tyttö vai poika) muodostuu jo hyvin varhaisessa lapsuudessa. Muodostuttuaan se on muuttumaton.
Minusta on vain hyvä jos sallitaan lasten ja nuorten elää identiteettinsä mukaan mahdollisimman varhain. Myös sukupuolenkorjausleikkauksia voisi tehdä varhaisteineille, joiden identiteetti ja halu on selkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapsi voi tuollaista tietää.
Minä synnyin naisen vartaloon ja olen tyytyväinen naisena. Lapsuudessani olin toista mieltä. Vuosikaudet halusin olla poika ja puhuin siitä kotona jatkuvasti. Pukeuduin poikien vaatteisiin, inhosin prinsessajuttuja ja leikin autoilla, ajattelin että pojilla on hauskempaa, pippelit kiehtoivat ajatuksissa jne. Murrosiän alkaessa ihastuin naiseuteeni ja tässä sitä nyt ollaan.
Onneksi kukaan ei ottanut höpinöitäni tosissaan. En tiedä mitä olisi tehnyt psyykelleni jos olisin vaihtanut sukupuoltani alaikäisenä useastikin tai jäänyt jumiin siihen poika-ajatukseen.
Uskon että lapsuudenvaiheeni oli jonkinlaista identiteetin muodostumista ja itseensä tutustumista.
Jotenkin kummallista että vielä 30 vuotta takaperin näitä tapauksia oli ehkä muutama, nyt joka toinen haluaa olla jotakin poikkeavaa sukupuolta/suuntautumista. Tuntuu välillä suorastaan väärältä että olla hetero ja tyytyväinen sukupuoleensa.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi voi tuollaista tietää.
Minä synnyin naisen vartaloon ja olen tyytyväinen naisena. Lapsuudessani olin toista mieltä. Vuosikaudet halusin olla poika ja puhuin siitä kotona jatkuvasti. Pukeuduin poikien vaatteisiin, inhosin prinsessajuttuja ja leikin autoilla, ajattelin että pojilla on hauskempaa, pippelit kiehtoivat ajatuksissa jne. Murrosiän alkaessa ihastuin naiseuteeni ja tässä sitä nyt ollaan.
Onneksi kukaan ei ottanut höpinöitäni tosissaan. En tiedä mitä olisi tehnyt psyykelleni jos olisin vaihtanut sukupuoltani alaikäisenä useastikin tai jäänyt jumiin siihen poika-ajatukseen.
Uskon että lapsuudenvaiheeni oli jonkinlaista identiteetin muodostumista ja itseensä tutustumista.
Sama juttu täällä. Lapsena pukeuduin pojaksi, käytin poikamaista lempinimeä ja leikin poikien kanssa, tyttöjen jutut oli oksettavia :D minulla tuo jatkui tosin vähän pidempään, vasta lukion lopulla älysin että onkin kiva olla nainen.
En tiiä mutta mulla tulee jo korvista ulos näitä.