Mitä teet jos ikkunapaikalla olija alkaa liian aikaisin nousta ylös jäädäkseen pois seuraavalla pysäkillä?

Suomalaiset tykkää jonottaa ja odottaa ihan maanisesti. Junissa tämä ilmiö oikein korostuu. Asemalle 20km matkaa niin tantat ovat jo matkalaukkujen kanssa ovilla... Naurattaa.

Tietenkin nousen, päästän hänet ohitseni ja istun pysäkille saakka.

No nousen kohteliaasti ylös ja päästän ikkunapaikalla olijan pois ja istun takaisin. Tietenkin.

Päästän tietenkin lähtemään, mikä minä olen toista estämään. Jos hän haluaa seisoskella, niin mitä sitten?

Mä nousen ylös ja päästän ihmisen ohitse samantien. Helpompi itsellekin kun toinen ei liiku vieressä levottomasti. Ja ymmärrän itsekin sen levottomuuden jos ulospääsy riippuu toisesta ihmisestä. Ihmiset voivat olla täysin arvaamattomia.

Ymmärrän, jos haluaa enenn pysäkkiä pois jos et olisikaan noussut, mutta en ymmärrä miksi halusi niin vöen vängällä sitten sieltä pois kun kerta itekin jäit samalla pysäkillä. Ehkä häntä nolotti sanoa tämä jääminen, on ujo ja keräsi kaiken rohkeutensa ja tunsi nyt itsensä typeräksi. Tai sittwn hänellä oli kiirr ja pysäkillä olisi juodtava jeti johonkin. En tiedä. Olisin varmaan päästänyt seisomaan oven eteen jos olisi vielä halunnut mennä kun olisin sanonut jääväni samalla pysäkillä. Jos siis olisi ollu helppo nousta eikä omlut tungosta tai mitään :)

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset tykkää jonottaa ja odottaa ihan maanisesti. Junissa tämä ilmiö oikein korostuu. Asemalle 20km matkaa niin tantat ovat jo matkalaukkujen kanssa ovilla... Naurattaa.

Laivoillakin varmaan kuulutetaan, että 200 viimeistä matkustajaa ei pääse ulos laisinkaan. Ei kai ne muuten odottaisi laukkuineen käytävällä jo pari tuntia ennen satamaan saapumista.

Ulostan hädissäni alleni.

No itse olen liikkumarajoitteinen, joten haluan nousta ajoissa siitä syystä. Onko tämä jotenkin vaikea ymmärtää?

Miksi joku ap olettaa että kaikkien on pakko toimia kuten hänen ja hänen aikataulullaan. Hänelle ei kuulu mitenkään se, milloin ja miksi joku haluaa nousta.

Kerran sanoin pois jäämässä olevalle ikkunapaikkalaiselle että minäkin jään seuraavalla, niin hän sanoi vain että no sitten ei ole kiirettä nousta. Yleensä itsekin haluan pyytää toista nousemaan ajoissa, jos hänellä vaikka syystä tai toisesta kestääkin kauemmin kuin se sekunti eikä tarvitse sitten kiireellä riuhtoa kun sanon viime hetkellä että mä jään tässä. Voi myös olla että sillä pyytäjällä itsellään kestää kauemmin änkeä ovelle asti.

totean että älä hätäile ei olla pappia kyydissä

Päästän pois. Mun ongelma on enemmänkin se, että istun itse ikkunapaikalla ja vieressä olija väistyy käytävälle hirveän aikaisin, vaikka itse en tee elettäkään noustakseni. Kiitän ja yritän sitten mahdollisimman hitaasti siirtyä käytävälle, koska en halua seisoa liikkuvassa bussissa...

Talvivaatteiden, laukkujen ja ostoskassien kanssa voi vaikka mennä pidempään nousta. Voi myös olla jotain liikuntavammaa. Siksi on ehkä ihan fiksua päästää toinen kun hän pyytää tai itse pyytää ajoissa toista väistämään, tai näin minä olen ajatellut vaikkei itselläni kestä kuin hetki nousta.

Näitä tilanteita varten käsilaukussani on teleskooppipatukka. Läväytän sillä vastapalloon liian innokasta ikkunapaikalta nousijaa. Usein tosin riittää pelkkä pampun esille otto, kummasti laskee ahteri takaisin penkkiin.

Ap:n tapauksessa istuisin tietenkin rauhassa paikallani. Mitä järkeä on lähteä poukkoilemaan ja horjahtelemaan käytävälle, kun bussi kohta jarruttaa ja koukkaa pysäkille? Jos taas itse jatkan eteenpäin ja naapuri on jäämässä pois, päästän hänet heti pois, koska sitten pääsen rauhassa asettautumaan takaisin ahterilleni sinne ikkunapaikalle ennen kuin olen käytäväntukkona itse.

Joo kerran joku kääkkä ei meinannu päästää mua ikkunapaikalta kun mulla oli kiire vaihtaa junaan. No kiipeän sitte pois vaikka istumia pitkin apinan lailla.