Lue keskustelun säännöt.
Hävettää jo valmiiksi tuoda poikaystävä kotiin tapaamaan "vanhoja kavereitani"
11.12.2016 |
Muutin puolitoista vuotta sitten pois vanhempieni luota nykyiseen opiskelukaupunkiini, jossa tapasin poikaystäväni (tai miesystäväni, ollaan reilu parikymppisiä mutta kuitenkin) ja ollaan nyt pian se vuosi seurusteltu. Päätettiin yhdessä viettää joululomaa perheeni luona, ja poikaystäväni on innoissaan tapaamassa vanhoja yläaste- ja lukioaikaisia kavereitani.
Ongelma on vaan se, että minulla ei ole yhden yhtäkään kaveria noilta ajoilta, en lukion jälkeen edes viettänyt aikaa suunnilleen kenenkään kanssa, ja tavallaan "häpeän" yksinäisyyttäni. Jos myönnän olleeni lähinnä perheeni ja lähisukuni seuran varassa useamman vuoden, pelkään, että poikaystäväni jotenkin "säälii" minua tai jotakin. Kaikilla yliopistokavereillani kuitenkin on ne yliopiston ja kotikaupungin kaverit erikseen, minä taas joudun häpeilemään sitä että mm. koulukiusaamisen ja syrjään vetäytyvän luoteeni vuoksi niitä pitkäaikaisia ystäviä ei ole kertynyt, nyt opiskelukaupungissanikin olen oikein ponnistellut että saan ystävyyssuhteita sekä luotua että ylläpidettyä.
Asiaa ei ollenkaan helpota se, että poikaystäväni on niin sanotusti supersosiaalinen, ja hänellä on sekä koti- että opiskelukaupungissaan laaja ystäväpiiri. Miten uskallan myöntää että olen ollut hyvin yksinäinen ennen poismuuttoa?
Ja ennen kun valitatte että on minullakin ongelmat, voitte painaa vaikka edelliselle sivulle.
Kommentit (12)
Mulla on sama tilanne, poikaystäväni on tosi sosiaalinen ja ollaankin istuttu iltaa hänen kaveriensa kanssa aina kun ko. kaupungissa käydään. Mulla taas ei ole ystäviä lapsuudesta koska olin tosi ujo ennen kuin muutin tänne uuteen kouluun.
Kuulostaa oudolta, jos et pysty puhumaan asiasta poikaystävällesi vuoden seurustelun jälkeen. En usko, että asia haittaa häntä yhtään ja jos haittaa niin onpas kusipää ukko. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isompi turn off on tuo itsensä häpeily kuin se ettei ole ollut kavereita joskus vuonna miekka ja kivi.
Ei se miehiä haittaa, tai vaikka joitakin haittaisi, niin ei läheskään siten miten se naisia haittaa.
Voit ihan hyvin kertoa hänelle, että olet löytänyt samanhenkisiä ihmisiä vasta muutettuasi isommalle paikkakunnalle opiskelemaan. On todella yleistä, että ne kunnon kaverisuhteet muodostuvat vasta sitten, kun on mahdollisuus tutustua samoin ajatteleviin ja samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin, siis opiskellessa. Ei se ole minkäänlainen aihe häpeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisi pystyä puhumaan suoraan, et voi olla sellaisessa suhteessa jossa esität olevasi jotain muuta kuin olet. Typerää se on että ihmiset aina olettaa että muilla on asiat samoin kuin itsellä, mutta toisaalta kun poikaystäväsi olettaa että sulla on paljon kavereita niin sehän vain kertoo siitä että hän pitää sua niin hyvänä tyyppinä että totta kai sulla olisi paljon kavereita. Hän varmasti yllättyy mutta tuskin alkaa vieroksumaan mitenkään sen takia ellei ole sitten ihan ääliö.
Mielestäni hänenkin kaltaisilleen ihmisille tekee vain hyvää nähdä ettei kaikkien elämä ole mennyt samalla mailla kuin heillä itsellään eikä se tarkoita että olisi ihmisenä viallinen.
Voi kuule et ole todellakaan ainoa, joka kärsi yksinäisyydestä tai oli koulukiusattu kotikonnuillaan saaden ystäviä vasta muutettuaan suurempaan kaupunkiin opiskelujen vuoksi. Jos juttelisit asiasta avoimemmin, niin yllättyisit, kuinka monet supermukavat, sosiaaliset ja yllättävätkin tyypit ovat saattaneet olla hyljeksittyjä aikaisemmin. Siinä ei ole mitään hävettävää. Kerro rehellisesti kouluajoistasi ja muutenkin menneisyydestäsi. Nehän sinusta ovat muokanneet sellaisen ihmisen, jonka kanssa poikaystäväsi haluaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon tsempistä <3 Ihanaa ettei tullut ikäviä vastauksia (vielä ainakaan).
Poikaystävälleni lapsuudenkaverit ovat tärkeitä, ja aina loma-aikoihin he kokoontuvat yhteen vuosi toisensa jälkeen. Ehkä siksi hän haluaisi tavata minun ystäväpiiriäni kotiseudultani päin. Ajattelin tehdä niin, että lähdemme kotiseudulleni ja siellä jos poikaystäväni kyselee olemattomien kavereitteni perään, kerron hänelle tilanteestani.
Enkä siis usko että häntä haittaa se asia yhtään, enemmän pelottaa että hän jotenkin "säälii" tai harmittelee sitä, ei pelkästään siksi että haluaisin että olisi ollut niitä elämänmittaisia kaverisuhteita, mutta myös siksi että hänelle omat lapsuudenystävät ovat todella läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sosiaalisille ihmisille normi, että oletetaan kaikkien muidenkin viettävän vapaa-aikansa ryhmässä ja tuosta vain soittavan kokoon kymmenen parasta ystäväänsä. Pakko poikaystävän lopulta on oppia, ettet ole samanlainen. Jos on tuore suhde, ei tarvitse säikyttää erilaisuudella, vaan tässä vaiheessa voisi vain mainita, ettet erityisesti halua tavata luokkakavereita ja sinulle oli vapauttavaa päästä pois kotiseudulta. En minäkään niitä aikoja kaipaa, vaikka periaatteessa ei kiusattu tai mitään muutakaan vialla. Heti opiskelun alusta aukeni uusi maailma, jossa viihdyin paljon paremmin.
Usein kaveripiirit hajoavat muutenkin kun ihmiset muuttavat eri puolille Suomea, jos seutu on jokin syrjäinen alue niin ei siellä ole työpaikkoja. Itsekin olet lähtenyt alueelta muualle opiskelemaan.
Sanot niin kuin asia on. Mistä edes tullut ajatus tavata vanhoja "yläaste- ja lukioaikaisia kavereita"?
Kerrot, että et ole enää ollut juurikaan tekemisissä em mainittujen kanssa. Et todellakaan ole ainoa, jolla on pieni tai olematon ystäväpiiri.