Alan uskoa että olen syyllinen eroomme :(

Miehet nyt kuvittelivat itestään liikoja. Tsemppiä vaan!!!!!!!!!!

Voiko eroon olla koskaan vain yhtä syyllistä? Ja kannattaako etsiä ylipäätään syyllisiä? Eikö kannattaisi miettiä mikä teillä kahdella meni pieleen ja mitä ei kannattaisi kummankaan tehdä seuraavassa suhteessanne.

Pari vastoinkäymistä miesten kanssa ei merkkaa mitään. Sitäpaitsi miksi ottaisit niitä edes vakavasti vielä tässä vaiheessa. Eikö sinunkin kannattaisi vain nauttia hetki yksinolemisesta ja hetken huumasta jonkun miehen kanssa ilman sitoumuksia. Älä vaadi heiltä sitä äläkä itseltäsi. Jos tällaisia vaadit heti alussa niin ei ihme että lähtevät karkuun. Joskus vain kannattaa antaa mennä virran mukana. Tee juttuja joita et ennen voinut tehdä. Kyllä asiat alkavat sitten loksahdella kun kuuntelet sisintäsi.

Vierailija:

Mieheni löysi uuden rakkaan n. vuosi sitten, ehdimme olla yhdessä 15 vuotta. Suhteemme oli mitä oli, eikä ero oikeastaan ollut ihme vaikka tietysti kova paikka oli, kun vaihdettiin nuorempaa ja sain lasten kanssa lähteä yhteisestä kodistamme. Onnistuin kuitenkin " psyykkaamaan" itseni uskomaan, että olen ihminen ja nainen siitä huolimatta että minut " sysättiin syrjään" . Etsin syitä olosuhteista ja miehestä.

Tapailin pian eromme jälkeen miestä joka kuitenkin pian lopetti suhteemme " kun asumme niin kaukana toisistamme" ( välimatkaa 50 km). kun vastasin että " no saa sitä pillua varmaan lähempääkin" (joo tiedän tosi lapsellista!) niin tämä vaan nauraa vastaukseksi... eli taisin osua oikeaan. No ajattelin että oli vaan huono tuuri, mies vaikuttu loistavalta tyypiltä mutta paljastui että oli vaan " sen" perässä, sattuuhan sitä. Nyt kuitenkin tapasin taas fiksun oloisen Miehen, isolla m:llä siis ja miten kävi: muutaman tapaamisen jälkeen jälkeen mies ilmoitti (sentään kertoi syyn!) ettei halua enää tapailla: " oot ihan kiva, tavallinen nainen, mutta en usko että meillä on paljon yhteistä" Voi kiesus että otti pattiin, voiko paljon alentuvammin enää puhua. Siis ei keskiverrossa mitään pahaa mutta tapa jolla se sanottiin! että en ole riittävän tasokas tälle herralle.

Kai se täytyy uskoa, että jätetyksi tulen kun olen vanha (35 v.) ihan tavallinen kahden lapsen äiti. yh joka laittaa lapset miehen edelle, ei siis ole käytettävissä ihan koko ajan... en koskaan ole ollut mikään kaunotarkaan. Miksi en pysynyt alkuperäisessä suunnitelmassa enkä sekaantunut miehiin eron jälkeen?!?!?!

Sekin ihmetyttää kun en ole mitenkään aktiivisesti hakenut seuraa, nää miehet on " iskeneet" minut eli olen siis ollut jollain tavalla kiinnostava.

Pitääkö itse laskea vaatimustasoa? Jos lähestyvä uros vaikuttaa hyvältä, se on liian hyvä?

lähinnä pointti oli se että tää syö itsetuntoa. Että alan ajatella olevan mahdollista että exäni olisi vaihtanut parempaan ;) Ehkä se että itse uskottelen itselleni olevani kaunis ja kivaa seuraa ei tee minusta sellaista :)



hah, nyt kun kirjoitan tätä tää alkaakin kuulostaa oikeasti naurettavalta.



Kiitos kannustuksesta! yritän taas unohtaa miehet ja annan sen oikean kävellä vastaan yllättäen... joskus se osuu kohdalle, jos ei niin otan koiran :D