Tapaamissopimus

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mua ärsyttää, että mut haastetaan ilman syytä käräjäoikeuteen, kun herra ei itse oo lastaan tavannut. Mä oöen vain joku, joka maksaa kaiken ja hoitaa kovan työn ja hän ei ikinä edes maksa mitään. Niin ja kyllä mä inhoan häntä ihan koko sydämeni pohjasta, mutta lapsen takia on pakko säilyttää edes jonkinlaiset välit.

Ei mun mielestä hänen toimintansa oo oikein, haastaa oikeuteen ku oon lapsen itse yksinäni hoitanut ja huoltanut. Mulla on yksinhuoltajuus, hän haluaa yhteishuoltajuuden mut ollaan jo tässäkohti eri mieltäsiitä osallistuuko lapsi esimerkiksi neuvolan rokotusohjelmaan. Hänen piti myös vastata Kelan kuulemiseen takautuvaa elaria koskien mut ei edes siihen voinut vastata ni mitkä on motiivit toimia huoltajana?

Sinä tunnet hänet ja tiedät, mikä on hänen motiivinsa. Me voimme vain spekuloida.

Ei vaikuta motivoituneelta toimia lähivanhempana. Onko kuitenkin silloin harvoin kun lapsen kanssa on, hyvä isä? Minun lapseni isä on hankala ja käyttäytyy minua kohtaan ikävästi, ja myös pelaa tapaamisilla. Lapsen asioista on usein vääntöä. Siitä huolimatta en halua yksinhuoltajuutta, koska elämä on arvaamatonta, ja jos minulle jotain sattuu, on lapsella ainakin isä. Eikä niitä päätettäviä asioita niin hirveästi ole.

Sitä paitsi ehjissä ja onnellisissa perheissä on varmasti myös ristiriitoja jos ei rokotuksista, niin ehkä jostain muusta (koulun valinta tms. ).

Loppuun sanon vielä ajatuksen, joka minua kannattelee. Lapsen on parempi tuntea edes se vähän kehnompi isä kuin ei isää ollenkaan.

Täällähän kerran joku äiti itkeskeli, seuraavana päivänä ois ollut viikoksi ulkomaille lähtö, isä oli luvannut ottaa lapsen mutta sitten peruikin. Lain puitteissa onnistuu kyllä. Harmi että jätetty exälle takaportti auki loputtomaan kiusantekoon lasten kautta. Muistaako kukaan miten kyseisessä keskustelussa kävi, pääsikö äiti reissuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mua ärsyttää, että mut haastetaan ilman syytä käräjäoikeuteen, kun herra ei itse oo lastaan tavannut. Mä oöen vain joku, joka maksaa kaiken ja hoitaa kovan työn ja hän ei ikinä edes maksa mitään. Niin ja kyllä mä inhoan häntä ihan koko sydämeni pohjasta, mutta lapsen takia on pakko säilyttää edes jonkinlaiset välit.

Ei mun mielestä hänen toimintansa oo oikein, haastaa oikeuteen ku oon lapsen itse yksinäni hoitanut ja huoltanut. Mulla on yksinhuoltajuus, hän haluaa yhteishuoltajuuden mut ollaan jo tässäkohti eri mieltäsiitä osallistuuko lapsi esimerkiksi neuvolan rokotusohjelmaan. Hänen piti myös vastata Kelan kuulemiseen takautuvaa elaria koskien mut ei edes siihen voinut vastata ni mitkä on motiivit toimia huoltajana?

Sinä tunnet hänet ja tiedät, mikä on hänen motiivinsa. Me voimme vain spekuloida.

Ei vaikuta motivoituneelta toimia lähivanhempana. Onko kuitenkin silloin harvoin kun lapsen kanssa on, hyvä isä? Minun lapseni isä on hankala ja käyttäytyy minua kohtaan ikävästi, ja myös pelaa tapaamisilla. Lapsen asioista on usein vääntöä. Siitä huolimatta en halua yksinhuoltajuutta, koska elämä on arvaamatonta, ja jos minulle jotain sattuu, on lapsella ainakin isä. Eikä niitä päätettäviä asioita niin hirveästi ole.

Sitä paitsi ehjissä ja onnellisissa perheissä on varmasti myös ristiriitoja jos ei rokotuksista, niin ehkä jostain muusta (koulun valinta tms. ).

Loppuun sanon vielä ajatuksen, joka minua kannattelee. Lapsen on parempi tuntea edes se vähän kehnompi isä kuin ei isää ollenkaan.

Kiitos vastauksesta. Isä ei siis halua lähivanhemmuutta, yhteishuoltajuuden kylläkin. Olen toiminut tähän asti yksinhuoltajana ja se palvelee lapsen etua.

Silloin, kun lasta tapaa niin leikkii kyllämaassa ja viihdyttää. Kyse on vaippaikäisestä ja isä ei esimerkiksi vaippoja vaihda tai reagoi lapsen viesteihin. Minua kohtaan käyttäytyy ylimielisesti.