Vauvan koliikki ja miehen osuus hoidosta?

Kyllä sen äidin pitää joskus saada nukkua, mutta päävastuu yövalvomisesta on mielestäni kotona olevalla. Kun päivällä on edes teoriassa paremmat mahdollisuudet levätä.

Voisiko isä hoitaa toisen viikonloppuöistä, niin saisit joskus nukkua paremmin? Esim sunnuntaiaamuna saisit nukkua pitkään.

Meillä molemmat valvoivat, kun oli niin pahat huudot. Vuorotellen veivattiin olkkaria ympäri vauva Manducassa ja koitettiin järjestää niin, että molemmat saivat nukuttua. Lapsi kuin ei päivälläkään nukkunut kuin 30 minuuttia kerrallaan ja heräsi huutamaan, niin ei siinä paljon levätty. Voihan sitä miettiä että kumpi on tärkeämpää, "vaativa asiantuntijatyö" vai vauvan hyvinvointi ja äidin mielenterveys. Tasapaino olisi löydettävä jollain konstilla ja jos miehen ei onnistu tehdä lyhyempää viikkoa tai pitää lomia, eikä perheellä ole muita tukiverkkoja ja kotipalveluakin saa vain rajallisen määrän, niin sitten on soviteltava unikuvioita kahden aikuisen voimin.

Tämä vauva ei päästänyt meitä kumpaakaan helpolla. Kummallinen kysymys.

Miehesi pääsi helpolla ja niin pääsee tällä hetkellä munkin mies. Vauvani on nyt 4kk ja tähän asti olen kaikki yöt ja oikeastaan päivätkin hoitanut häntä. Miehen osallistumisprosentti on valehtelematta 1% luokkaa. Vaippaa ei ole ikinä vaihtanut tai kylvettänyt. Hetken pitää häntä sylissä töidensä jälkeen ja se siitä. Eniten pidän tuota toimintaa lähinnä hänen omana häpeänä. Vauva on ollut varsin helppohoitoinen, joten en sinänsä tarvitse miehen apua, mutta johan on, kun ei omalle lapselleen isänä toimi.

Meillä hoiti molemmat. Tosin vauva ei itkenyt onneksi öisin, mutta söi 2 tunnin välein. Mies yleensä nosti vauvan mulle rinnalle kun itse olin niin väsynyt etten jaksanut nousta. Päivät hoidin minä huutavaa kersaa ja illalla sitten mies osallistui. Mutta kyllä me tarvittiin välillä kaksi rauhottamaan vauva. Laitettiin lakanan päälle ja keinutettiin siinä niinkuin riippukeinussa kahdestaan. Oli se hirveää aikaa. Viikonloppuisin sain nukkua univelkoja pois.

Mun esikoisen isä ei ikinä hoitanut ollenkaan, vaikka ei käynyt missään töissä. Itse kuitenkin painosti pitämään lapsen.

En kyllä ymmärrä sellaistakaan, että pitäisi valvoa 6h yössä ja lähteä sen jälkeen aamulla töihin. Henkihän siinä lähtee, itseltä tai joltain vastaan ajajalta.

Voisiko vauvan itkuisuudelle tehdä jotain?

Oletko tutustunut esim. Continuum conceptiin?

Minä hoidan arkiyöt ja isä viikonloput.

Kumpaakaan vanhempaa ei pidä ajaa saman aikasesti loppuun vaan vuorotella.

Anna isälle sitä vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä hoiti molemmat. Tosin vauva ei itkenyt onneksi öisin, mutta söi 2 tunnin välein. Mies yleensä nosti vauvan mulle rinnalle kun itse olin niin väsynyt etten jaksanut nousta. Päivät hoidin minä huutavaa kersaa ja illalla sitten mies osallistui. Mutta kyllä me tarvittiin välillä kaksi rauhottamaan vauva. Laitettiin lakanan päälle ja keinutettiin siinä niinkuin riippukeinussa kahdestaan. Oli se hirveää aikaa. Viikonloppuisin sain nukkua univelkoja pois.

Koliikkivauvan hoito itseasiassa lähensi meitä ja mies oppi niin hyvin hoitamaan että pärjäsi pian kahdestaankin vauvan kanssa. Opittiin mm. vaihtaan yhdessä kakkavaippa niin että vauva ei herännyt!  Jälkeen päin on muisteltu että oi niitäkin aikoja. Luulen että mulla huononi kuulo kun kannoin lasta olkapäällä ja huusi suoraan korvaan. En älynnyt laittaa kuulosuojaimia.

Kun kuopus syntyi, kumpikin ihmetteli että onko se kunnossa kun ei itke. Joka itkun kohdalla pelättiin että onko tuo se rääkäisy joka ei lopu moneen kuukauteen. Onneksi pikkuveli oli helppohoitoinen. Koliikkityyppi on nykyisin maailman rauhallisin poika.

sama

Eiköhän tämä riipu täysin siitä mitä työtä mies tekee. Jos on kuljetusalalla niin tuommoinen valvominen menee jo vaaralliseksi ja taas toisaalta aivoja vaativa suunnitteleminenkin voi olla haasteellista jos pää on jumissa.

Muutenkin ihmiset reagoi eritavalla unenpuutteeseen, toiset kestää sitä paremmin siinä missä muiden suorituskyky romahtaa.

Sun pitää vaan antaa isän hoitaa. Et reagoi ite huutoon. Laitat korvatulpat ja nukut. Ehkä mies sitten herää. Tai lähdet kotoa (illalla, ei sentäs yöllä). Kylä mies oppii, oothan sinäkin oppinut.

Meillä mies ei hoitanut käytännössä koskaan. Päivällä oli töissä, illalla tarvitsi omaa aikaa, viikonloppu aamuina halusi nukkua pitkään ja vklp iltaisin, vaikka valvoi ja minä nukuin, ei pystynyt samalla hoitamaan vauvaa kun teki omia juttujaan, esim pelasi.

Hoidin toki viikolla yöt, viikonloppuna jos pyysin apua mies huokaili miten "ikinä en saa nukkua!!"

Eikun miehen pitää hoitaa vauvaa yöt ja toivoa että se tekee siellä työssä sen väsyneen, viimeisen virheen ja kuolee, et saa leskeneläkkeen.

Minä en olis kertakaikkiaan jaksanut ilman miehen apua. Ekan vuoden jälkeen olin niin poikki että tarvin unilääkkeet että aloin oppia nukkumaan. Lapsi oppi nukkumaan vasta unikoulussa. Kai se on äidin jaksamisesta kiinni. Monet äidit ei kyllä edes anna isän hoitaa. Arvostelevat ja neuvovat jatkuvasti kuin pikkulasta.

Meillä on pieni vauva ja mun mielestä on täysin luonnollista että mä herään vauvan kanssa öisin jotta mies saa nukkua. Töissä ei jaksa lyhyillä yöunilla, kotona ollessa taas ei älyllistä kapasiteettia juuri tarvita. Töiden jälkeen mies on vauvan kanssa että pääsen esim. salille, kavereita näkeen tai ottaan ne päikkärit. Myös vkloppuna tehdään niin että toisena yönä äiti nukkuu kunnon yöunet ja mies hoitaa vauvan.

Meillä isällä oli mahdollisuus tehdä joustavasti töitä ja pitää etäpäiviäkin. Siis tehtiin esim. niin että isä heräili lapsen kanssa jonkun yön, jolloin oli seuraavana päivänä menoss töihin myöhemmin/ jäämässä kotiin. Itse nukuin kunnolla ja heräsin joskus 4-5 maissa ja isä nukkui sitten jonnekin 9-10 ja lähti töihin.

Vierailija kirjoitti:

Eikun miehen pitää hoitaa vauvaa yöt ja toivoa että se tekee siellä työssä sen väsyneen, viimeisen virheen ja kuolee, et saa leskeneläkkeen.

Niin, parempihan on jättää se äiti yksin kotiin valvomaan lapsen kanssa ja odottaa että se tekee sen viimeisen väsyneen ratkaisun. Sitten ei tarvitse enää kenenkään koskaan miettiä että kuka sitä vauvaa tai äitiä hoitaa.

Riippuu varmaan siitä isän työn luonteestakin paljon. Jotkut työt on sellaisia että niitä on hengen vaarallista tehdä väsyneenä, mutta taas joku viraston paperin pyörittäminen kyllä varmaan onnistuu vähän vähemmilläkin unilla.

Esikoisella oli iltakoliikki, joka alkoi  noin klo 18 ja hän kitisi iltamyöhään, joten kyllä se väsytti, mutta me keinuteltiin häntä vuoronperään, (ja "poljettiin polkupyörää", että mahaan olisi tullut liikettä), jos mies oli kotona (vuorotyö), ja lisäksi hän söi puolentoista tunnin välein 20 minuuttia kerrallaan. Mutta annoin mieheni tottakai nukkua yöt, koska hänellä oli kova fyysinen työ, eikä rattiin nukahtaminen oikein kuulostanut korvaani hyvältä. Minunhan oli helpompi nukahdella päivisin, kun vauvakin nukkui. Ennen iltavuoroaan hän saattoi höpötellä vauvan kanssa, ja minä nukuin. Kotitöitä me tehtiin yhdessä. Mä tein ruuan, siivosin ja pesin pyykit, mies tiskasi, vei roskat ja kävi kaupassa, kun hänellä oli auto käytössä.

Vauvalla oli kova vatsa, ja kakkasi joka 3. päivä mallasuutteen avulla. Oli se sirkusta. Mies vei esikoista viikonloppuisin vaunulenkeille ja palattuaan työnsi vaunut huoneeseen, missä ikkuna auki, minä sain sillä välin nukkua. (Koliikki loppui 3 kk iässä, kun aloin suoriltaan antaa hänelle perunaa, vaikka suositus oli että 6 kk täysimetystä.  Kakka alkoi kulkea ja iltakitinät loppui, ja 5 kk iässä hän sai jo viljoja ja nukkui yöt läpi, paitsi jos oli flunssa tai uusi hammas teki tuloaan. Silloin annoin yöksi kipusupon.)

Kun sain työpaikan (jäin äitiyslomalta työttömäksi) lapsen ollessa 9 kk, mies jäi hoitovapaalle kotiin, ja hoiti kaikki satunnaiset yövalvomiset, vaikka enhän sitä minäkään siinä osannut nukkua... äidin vaisto kun piti hereillä.

Kuopus ja pari seuraavaa olikin sitten ihmeellisen helppoja vauvoja. Vanhin nyt 17 v ja nyt 4 v. Lasten sairastelutkin on ollut että kumpi jää? Mies on ollut useammin kuin minä, jolla on paljon deadlineja töissä. + että kun mies ei pääse työpaikalleen ilman meidän ainoaa jatkuvasti käytössä olevaa autoa ja terveyskeskukselle menoon auto on nopein ja kätevin, niin miehen on helpompi viedä lapsi lääkäriin. (Mun autoni on kesäauto.) Aina meillä on tämä lastenhoito ollut yhteinen projekti, mutta yövalvomiset rintalapsen kanssa enemmän minun piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikun miehen pitää hoitaa vauvaa yöt ja toivoa että se tekee siellä työssä sen väsyneen, viimeisen virheen ja kuolee, et saa leskeneläkkeen.

Niin, parempihan on jättää se äiti yksin kotiin valvomaan lapsen kanssa ja odottaa että se tekee sen viimeisen väsyneen ratkaisun. Sitten ei tarvitse enää kenenkään koskaan miettiä että kuka sitä vauvaa tai äitiä hoitaa.

No se äiti varmaan ei osaa hakea apua väsymykseensä, vaan tuuppaa vastuun miehelle että ovat aivan varmasti väsyneitä kumpikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikun miehen pitää hoitaa vauvaa yöt ja toivoa että se tekee siellä työssä sen väsyneen, viimeisen virheen ja kuolee, et saa leskeneläkkeen.

Niin, parempihan on jättää se äiti yksin kotiin valvomaan lapsen kanssa ja odottaa että se tekee sen viimeisen väsyneen ratkaisun. Sitten ei tarvitse enää kenenkään koskaan miettiä että kuka sitä vauvaa tai äitiä hoitaa.

Sitten lapsen hankkiminen on ollut täysin väärä valinta, jos ei jaksa hoitaa vauvaansa, vaikka se olisi ainut työ.

Jos toisen pitää ajaa töihin tai ajaa töissä, antakaa tämän nukkua.

Liikenne tappaa ihan tarpeeksi ilman valvomisiakin!

Up