Lue keskustelun säännöt.
En ole koskaan kelvannut yhdellekään miehelle
08.12.2016 |
Koska olen ujo, varautunut uusien ihmisten seurassa sekä ruma.
Kukaan lähipiiristäni ei edes oleta minun voivan saada miestä itselleni, koska en ole sosiaalinen ja viehättävä - olen hyvin monien seurassa vain se pakollinen ikisinkku eikä minulta koskaan kysellä, että mites noi sun miesjutut.
Olen kateellinen kaikille kauniille naisille.
Elämä olisi niin paljon helpompaa, ellei olisi esimerkiksi pikkutissiseksi jäänyt pullukka. 😣
Silikoneihin ei ole varaa eikä edes salikorttiin näin työttömänä. Tähän päälle vielä lihottava psyykenlääkitys jota syön kaksisuuntaiseen ja osittainen työttömyys.
Enkös vaikutakin kerrassaan unelmanaiselta jollekin miehelle?
Kommentit (25)
Sanot, ettei kukaan kysele miesasioistasi. Olisiko sinusta kiva, että kyseltäisiin? Kun ei ole sitä kerrottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään. Sain taas pakit vähän aika sitten enkä kyllä enää halua edes yrittää miehiä
Otan osaa, jaan kohtalosi. Minulta on kaveriseurassa tasan kerran 30-vuotisen elämäni aikana kysytty että onko sinulla miestä. Meinasi itku päästä.
-toinen pikkutissinen pullukka
Mä luovutin nelikymppisenä. Ei kukaan ole halunnut oikeesti olla mun kanssa. Joskus kolmikymppisenä pari epätoivosta säätöä, joten neitsyeksi en jäänyt. Mutta enää ei edes kiinnosta, olen ihan tyytyväinen erakko.
Siis haluaisitteko, että teiltä kysyttäisiin miestilanteesta, vaikkei sitä miestä ole? Olisiko siis kiva seurassa kertoa, että no ei mulla oo ketään? En minä ainakaan kysele kenenkään mies- tai naisasioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löydät varmasti jonkun älä menetä toivoasi,minulla oli lihottavat lääkitykset kaksisuuntaiseen(vauhti ja masennusjaksot alkoi vasta lääkityksellä,haen diagnoosin purkua,postraumaattinen stressihäiriö)lääkitys lopetettiin kokonaan 2 vuotta sitten ja elänyt ihan parasta aikaa ikinä ei masennusta ei vauhtia,ollut tosi tyytyväinen kaikilta osin elämääni lääkityksen loputtua,ne teki musta ihan sekopään,painoin silloin 78kg,nyt 55kg.pyydä lääkityksen vaihtoa,kaikki ei lihota,aloita joku harrastus jossa voit löytää kumppanin.tsemppiä
Etkä tule tuolla asenteella koskaan kelpaamaankaan koska et arvosta itseäsi. Sen näkee kilometrin päähän ja se on turn-off. Opettele ensin arvostamaan ja hyväksymään itsesi nii seuran löytäminen helpottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No salikortti ei sinua laihduttaisi. Urheilla voi muutenkin ja syömisestäsi se on kiinni.
Pienet tissit eivät ole este deittailulle. Rumuuteesi on vaikea ottaa kantaa, mutta ei ole kauniillakaan helppoa. Trust me.
Olet ns. alemman tason nainen. Kyllä sinäkin jonkun pillunpuutteessa kärvistelevän luuserimiehen saisit jos vähän yrittäisit, mutta tuskinpa sulle kelpaisi sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi miehiltä löytyy kaikkia outoja fetissejä, jotkut tykkää lihavista, toiset haluaa alistaa ujoa, kolmannet tulla maniatapauksen alistamaksi jne. Melkein jokaisen luonnevikaan ja fyysiseen erikoisuuteen löytyy joltain mieheltä fetissi. Et ole vain vielä löytänyt omaa fetissimiestäsi. Toisinpäin ei oikein toimi. Kenelläkään naisella ei ole fetissiä ujoon luuserimieheen.
Kuolisin häpeästä, jos mun tutut kyselisivät mun miesrintamasta! Kyllä ne jo tietää, että kahden lapsen jälkeen ja pian 20v yksin olleena, ei sellaisia edelleenkään ole.
On mulla ihan rinnat, katse ehkä kestää, en ole lihava, ja seurassa mukava. Mutta liikaa elin lasten hyväksi, ei siihen mahtunut mies. Ja sillä tiellä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkä tule tuolla asenteella koskaan kelpaamaankaan koska et arvosta itseäsi. Sen näkee kilometrin päähän ja se on turn-off. Opettele ensin arvostamaan ja hyväksymään itsesi nii seuran löytäminen helpottuu.
Samaa mieltä. Kukaan ei jaksa olla itsesäälijän kanssa. Mutta ap:lle sellaiset terveiset, että katukuvassa näkee kyllä kaikenkarvaisia pareja, eli kukaan ei todellakaan ole liian ruma parisuhteeseen. Kun pääset kuorestasi ja et ole niin varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, ihmissuhteetkin parantuvat. Aito leveä hymy on jotain niin kaunista. Älä luovuta vaan nauti elämäsi joka sekunnista!
Vierailija kirjoitti:
Siis haluaisitteko, että teiltä kysyttäisiin miestilanteesta, vaikkei sitä miestä ole? Olisiko siis kiva seurassa kertoa, että no ei mulla oo ketään? En minä ainakaan kysele kenenkään mies- tai naisasioista.
Etkö sä oikeasti pysty sen vertaa käyttämään niitä naisille kuulemma tyypillisiä empatiataitojasi, että ymmärtäisit miksi tämä kysymättömyys on ikävää? Ei siis siksi, että ap erityisesti haluaisi päästä vastailemaan, vaan siksi että kun kukaan ei koskaan kysy, siitä voi päätellä hänen olevan muiden mielestä niin toivoton tapaus ettei maksa vaivaa kysyä.
T. Nainen joka kelpaa, mutta voi samastua toisenlaistenkin ihmisten tilanteisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you ap. En muista koska joku olisi kysynyt suhdestatuksesta - varmaan sukulaiseni pari vuotta sitten. Olen niin ruma, että oletuksena on sinkkuus.
Salilla käyn, mutta vartalo on niin tavallinen ja hoikka, että se ei anna etua. Pienet tissit ja luuserimiehiäkin on tullut kokeiltua - antoivat pakit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluaisitteko, että teiltä kysyttäisiin miestilanteesta, vaikkei sitä miestä ole? Olisiko siis kiva seurassa kertoa, että no ei mulla oo ketään? En minä ainakaan kysele kenenkään mies- tai naisasioista.
Etkö sä oikeasti pysty sen vertaa käyttämään niitä naisille kuulemma tyypillisiä empatiataitojasi, että ymmärtäisit miksi tämä kysymättömyys on ikävää? Ei siis siksi, että ap erityisesti haluaisi päästä vastailemaan, vaan siksi että kun kukaan ei koskaan kysy, siitä voi päätellä hänen olevan muiden mielestä niin toivoton tapaus ettei maksa vaivaa kysyä.
T. Nainen joka kelpaa, mutta voi samastua toisenlaistenkin ihmisten tilanteisiin
En ole tuo aiempi kommentoija, mutta minä en ainakaan kysy kavereiltani heidän miesasioistaan, koska oletan meidän olevan sen verran läheisiä että he kertovat kyllä, jos on kerrottavaa. Olen tapaillut useita miehiä, mutta minultakin kysytään hyvin harvoin mitään asiaan liittyen. Kokemuksella voin sanoa, että ne joilta kysytään "miesasioista" ovat yleensä aika kevytkenkäisiä ja kysyjät ovat uteliaita juoruilijoita.
Ap, se että sinun miesasioistasi ei kysytä ei tarkoita suoraan sitä että olisit toivoton tapaus. Älä ajattele asioita puhki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis haluaisitteko, että teiltä kysyttäisiin miestilanteesta, vaikkei sitä miestä ole? Olisiko siis kiva seurassa kertoa, että no ei mulla oo ketään? En minä ainakaan kysele kenenkään mies- tai naisasioista.
Etkö sä oikeasti pysty sen vertaa käyttämään niitä naisille kuulemma tyypillisiä empatiataitojasi, että ymmärtäisit miksi tämä kysymättömyys on ikävää? Ei siis siksi, että ap erityisesti haluaisi päästä vastailemaan, vaan siksi että kun kukaan ei koskaan kysy, siitä voi päätellä hänen olevan muiden mielestä niin toivoton tapaus ettei maksa vaivaa kysyä.
T. Nainen joka kelpaa, mutta voi samastua toisenlaistenkin ihmisten tilanteisiin
Ilmeisesti olen empatiakyvytön, sillä tosiaan en ymmärrä miksi kysyä asiasta, josta tietäisin ettei toisella ole mitään häntä ilahduttavaa kerrottavaa. Kyllä minä jotain muuta kysyisin. Vaikka harrastuksista tai matkoista tms.
Vierailija kirjoitti:
I feel you ap. En muista koska joku olisi kysynyt suhdestatuksesta - varmaan sukulaiseni pari vuotta sitten. Olen niin ruma, että oletuksena on sinkkuus.
Salilla käyn, mutta vartalo on niin tavallinen ja hoikka, että se ei anna etua. Pienet tissit ja luuserimiehiäkin on tullut kokeiltua - antoivat pakit.
Et taida luonteeltasikaan olla ihan parasta A-luokkaa kun kerran puhut "luuserimiehistä".
Niinpä, kyllä rumakin kelpais, jos se korvien väli toimis samaan tahtiin. Minulla tosin etäisyys suojelee :) Harvoin sellaista naista tapaa, jossa ei olisi mitään hyvää. Yleensä naisen asettamat ehdot on se, minkävuoksi juttu ei toimi.
Lassukka :) Iloinen sellainen.
Missäs ne palstalassukat tänään päivystävät, kun tähän ei tullut yhtään "nainen saa aina halutessaan miehen" -aiheista kommenttia?
Ap:lle tsemppiä. En voi muuta neuvoa antaa kuin sen, että ihan jokainen ihminen on haluttavimmillaan silloin, kun pitää itsestään ja muista. Jos ympäristö ei tue ihmisen itsetunnon kehittymistä, sitä on toki vaikeampaa kehittää. Ehkei kuitenkaan mahdotonta? Jos ottaisit tämän haasteena?