Lue keskustelun säännöt.
Lapsi kiukkuaa itkemällä
06.12.2016 |
Onko täällä muita joiden lapsi tuntuu kiukuttelun sijaan itkevän? vajaa 2-vuotias itkee ja viuruaa herkästi joka asiasta. Esim äsken taas kun en antanut hälle pesulappua vaan pesin itse vesivärit hänen jaloistaan pois että tulee oikeasti puhdasta. Sanoin monta kertaa että äiti pesee nyt ensin ja sitten saat sinä pestä. Ei vaikutusta. Marinaitku jatkui, kunnes pinna paloi ja huusin että "pesut on sit tässä, oisin antanut kohta sulle pesulapun mut jos pelkkää pahaa mieltä tuli taas tästäkin niin antaa sit olla".
Jos lapsi loukkaa itsensä, on helppo lohduttaa ja tunnen sympatiaa, mutta tämä narinaitku mikä aiheutuu nion sata kertaa päivässä, nostaa itsessäni ärsytyksen pintaan eikä tee mieli lohduttaa kun se on niin joka asiasta.
On hyviä hetkiä paljon, lapsi on iloinen ja reipas touhuaja, mutta sit on näitä hetkiä kun joka jumalan asiasta rääytään ja itketään. Tavallaan siis itkua kuuluisi lohduttaa, mutta musta tuntuu siltä että tämä itku on myös usein lapsen tapa koittaa saada tahtonsa läpi.
tulee vain niin huono äiti-tunne aina kun en jaksakaan lohduttaa lasta vaan ärsyynnyn sen sijaan. Että mitäköhän vaurioita tuo saa.
Perinteisiä itkupotkuraivareita vetää harvemmin, vain yleensä kun ei halua että puetaan. Muu aika on sitten tällaista jatkuvaa itkua kun ei saa tahtpaan läpi. Ja kun ei saa, alkaa lohduton itku.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Alle 2-vuotias ja sä rähjäät. Sääli lasta. Eihän se edes ymmärrä sun puhetta.
Jo alle 2-v ymmärtää huomattavasti enemmän kuin sanoja tulee. Tietäisit jos sulla ois lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kellään ole samanlaista tilannetta kuin meillä?
Totta ai se itkee, se on lapsi! Uhmaikäinen! Newsflash: juuri noin ne toimii! Mitä se sulta kaipaa, on aikuisuus: pidät sanasi ja teet miten puhut, siitä huolimatta että se itkee. Ja et syyllistä lasta, raukkaparka on varmaan entistä enemmän sekaisin tuosta "enpäs annakaan pesulappua vaikka lupasin kerran mulle ittelleni tuli paha mieli yhy yy". Ihanaa. Annoit tyhjän lupauksen (se pesulappu jonka lupasit kunhan oot itse ensin pessyt -et määritellyt että pitääkö olla itkemättä) ja sen lisäksi kasasit lapset kannettavaksi syyllisyyden sinun pahasta mielestä. Kasva aikuiseksi, jooko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 2-vuotias ja sä rähjäät. Sääli lasta. Eihän se edes ymmärrä sun puhetta.
Jo alle 2-v ymmärtää huomattavasti enemmän kuin sanoja tulee. Tietäisit jos sulla ois lapsia.
Mulla on neljä lasta ja tiedän että kaksi vuotias ei ymmärrä pitkiä jankattuja lauseita sun tyyliin "Sanoin monta kertaa että äiti pesee nyt ensin ja sitten saat sinä pestä." Sun kannattais vähän herkistyä sille lapselle. Sulla on ilmeisesti esikoinen vasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alle 2-vuotias ja sä rähjäät. Sääli lasta. Eihän se edes ymmärrä sun puhetta.
Jo alle 2-v ymmärtää huomattavasti enemmän kuin sanoja tulee. Tietäisit jos sulla ois lapsia.
Mulla on neljä lasta ja tiedän että kaksi vuotias ei ymmärrä pitkiä jankattuja lauseita sun tyyliin "Sanoin monta kertaa että äiti pesee nyt ensin ja sitten saat sinä pestä." Sun kannattais vähän herkistyä sille lapselle. Sulla on ilmeisesti esikoinen vasta.
Aivan oikea arvaus, esikoinen vasta. Miten sit kannattais selittää että lapsi ymmärtää? Kaipaisin parempia tapoja. jos sanon vain kerran että äiti pesee ensin ja sen jälkeen sinä saat pestä, lapsi jatkaa vain samaa rataa, ei ota kuuleviin korviinsa. Kieltämättä se jankkaus ärsyttää itseänikin ja tulee tunne että mikään ei mene perille. Toisaalta jos sanon vain kerran ja oon sen jälkeen hiljaa ja pesen vain lapsen ulistessa, tuntuisi etten reagoi lapseen eli ei sekään hyvän kuuloinen toimintatapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot:
"Äiti pesee nyt, saat lapun kohta."
Kun lapsi vain itkee, niin sanot
"Rakas, äiti antaa lapun kohta. Lopeta itku niin sujuu nopeammin"
Jos itku ei lopu niin
"Rauhoitu hieman, niin saat pesulapun" Toistat pari kertaa
Kun hieman rauhoittunut(saa itkeä vielä mutta jos edes yrittää rauhoittua niin hyvä)
Annat pesulapun ja sanot
"Tässä, nyt saat pestä itse." Olet lapsen kanssa, kysyt onko kivaa ja leikittelet että "voi ei tuohon jäi vähän. Onkohan äitikin likainen?" Ja pidät hauskaa lapsen kanssa kun oli pienellä paha mieli hetki sitten :)
Vierailija kirjoitti:
Sanot:
"Äiti pesee nyt, saat lapun kohta."
Kun lapsi vain itkee, niin sanot
"Rakas, äiti antaa lapun kohta. Lopeta itku niin sujuu nopeammin"
Jos itku ei lopu niin
"Rauhoitu hieman, niin saat pesulapun" Toistat pari kertaa
Kun hieman rauhoittunut(saa itkeä vielä mutta jos edes yrittää rauhoittua niin hyvä)
Annat pesulapun ja sanot
"Tässä, nyt saat pestä itse." Olet lapsen kanssa, kysyt onko kivaa ja leikittelet että "voi ei tuohon jäi vähän. Onkohan äitikin likainen?" Ja pidät hauskaa lapsen kanssa kun oli pienellä paha mieli hetki sitten :)
Nämä oli hyviä neuvoja, kiitos <3 Varmasti toimii. Toisaalta,olen vielä jumissa tän ajatuksen kanssa, että alkaako lapsi tuntea syyllisyyttä itkustaan jos itkun loppuminen on ehto jonkun asian saamiseen, ja tässä on nimenomaan se takana että itkevää lasta pitäisi aina lohduttaa, vaikka vaikuttaakin vahvasti siltä mitä alussakin kirjoitin, että lapsen itku taitaa olla just tahdon ilmaisua eikä sitä että ois samalla tavalla lohdutuksen tarpeessa kuin silloin kun on kurja olla jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat lapselle oman pesulapun ja sanot, että nyt pestään jalat yhdessä. Pese sinä tuo vasen (näytä vasenta jalkaa), minä pesen tämän oikean.
Lapsella on muuten oikeus ilmaista oma tahtonsa ja jos aiot jatkaa tuota omaa kiukkuamistasi, niin voit toivottaa tervetulleeksi kaksi helvetillistä vuotta uhmaikäisen kanssa. Teitä kun on kaksi tappelemassa turhista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Annat lapselle oman pesulapun ja sanot, että nyt pestään jalat yhdessä. Pese sinä tuo vasen (näytä vasenta jalkaa), minä pesen tämän oikean.
Lapsella on muuten oikeus ilmaista oma tahtonsa ja jos aiot jatkaa tuota omaa kiukkuamistasi, niin voit toivottaa tervetulleeksi kaksi helvetillistä vuotta uhmaikäisen kanssa. Teitä kun on kaksi tappelemassa turhista asioista.
Sinullako ei ole koskaan mennyt hermot lasten kanssa? Vaikka ollaan netissä anonyymejä, olisi kiva jos keskusteltaisi kohteliaammin eikä näin että "jos aiot jatkaa tuota kiukkuamistasi". Suunnitelmana ei ollut kiukuta lapselle äännöllisesti joka asiasta, olen ihan vain tavallinen, epätäydellinen ja inhimillinen esikoisen äiti jolla ei hermo kestä aina ja kaikkea ja joka kuitenkin yrittää parhaansa ja kysyy neuvoja muilta äideiltä silloin kun etsii parempaa toimintatapaa.
Alle 2-vuotias ja sä rähjäät. Sääli lasta. Eihän se edes ymmärrä sun puhetta.