Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Tää ei nyt varmaan ole läheskään pahimmasta päästä, mutta ärsyttää nyt hieman tällä hetkellä. Tänään juuri kaveri kävi lastensa kanssa kylässä, ajattelin olla kiva tätsy ja paistoin lapsille lettuja. He söivät letut hilloinern ja päättivät sitten alkaa leikkiä piilosta. Kaverini ei sitten vaivautunut tai muistanut putsata pienimmän lapsukaisensa käsiä ja naamaa ennen tätä leikkiä. Juuri äsken huomasin, että ilmeisesti lapsi oli jossain vaiheessa mennyt piiloon mun vaatekaappiin ja hieraissut nassunsa ja tassunsa mun juhlamekkooni, jonka ajattelin huomenna laittaa ystäväni häihin. No onneksi on toinen mekkovaihtoehto..

Tämä.

Tai siis, vastaava. Toivoisin, että nykyajan nuoret äidit ja isät ymmärtäisivät siivota muksujensa kädet ja naamat syömisten jälkeen, ennen kuin lapset säntäävät pöydästä.

Nimimerkki suklaata sohvasta pesty toisenkin kerran.

(mikä siinä voi olla niin vaikeeta?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi hajotti tietokoneen näytön ja äitinsä tietenkin tarjoutui ostamaan uuden tilalle, mutta alkoikin hinnan kuullessaan napisemaan, että noin kallis, eikö halvempi kelpaisi....

Kenellä ei ole kotivakuutusta ????

Ei ole kyllä ennalta-arvaamaton tapahtuma. -> Ei mene kotivakuutuksen piikkiin joka yhtiössä. Huolellisuusvelvoite laiminlyöty. "Pöljänpojan"/ "tyhmän  tytön" -vakuutuksesta menisi. Eli siis näitä vahinkovakuutuksia, mitkä korvaa jos itse rikkoo jotain toisen omaisuutta vahingossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusilapsisen perheen ainoana tyttönä olen myös joutunut olemaan automaattisesti kaiken maailman serkun kummin kaimoille lapsenlikkana. Jouduin monesti jättämään harrastukseni väliin ja vahtimaan näitä ihania vapaan kasvatuksen hedelmiä samalla kun veljet juoksivat kavereillaan ja harrastuksissaan. Pahin oli kummitätini joka ryntäsi meille ilmoittamatta ja lähti sitten asioille, jättäen neljä pentuaan minun vahdittavaksi. Ilman palkkaa tietenkin. Kerran tulin rättiväsyneenä koulun ja treenien jälkeen kotiin ja eiköhän pesue ollut siellä vahtia vailla. Istutin lapset (kouluikäisiä jo) muumien ääreen ja käväisin n. 10 min suihkussa. Veljeni kanteli tästä kummitädille ja sain huudot kuinka lapsille pitää keksiä järkevää aktiviteettia eikä laittaa television ääreen nököttämään.

No eikö lapsille mielestäsi pidä järjestää aktiviteetteja? Olet varmaan/tulet olemaan näitä älypuhelin-äitejä.

Mikäs hemmetin velvollisuus se on järjestää lapsille aktiviteettejä jotka on työnnetty ennalta ilmoittamatta toiselle vahdittaviksi?

Pienenä join kaakaota säkkituolissa mummolla (joka oli ihan toinen kotini), koska mummo oli antanut luvan. Kylään tuli kutsumatta vanha kylätuttu ketä mummo inhosi.

Kaadoin kaakaot vahingossa päälleni ja kylätuttu tuli vetelemään korville ja sanoi "eikö ole äitisi opettanut ettei tvn ääressä ruokailla". Kyllä siinä vähän ala-asteikäisenä lapsena pelästyi. Se oli tietenkin vahinko ja olin siitä muutenkin pahoillani. Jälkeenpäin puistattaa koko ihminen!

emmaa88 kirjoitti:

Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa

Jos tuo kaveri oli aikuinen, niin ihmettelen kyllä! Tohtori Philin sanoin: "What was (s)he thinking?"

Vierailija kirjoitti:

Miehen veljen tyttöystävä huusi "hyi hitto tää maito on pilalla!", marssi lupaa kysymättä jääkaapille ja alkoi tsekata maitopurkkien päiväyksiä. Kun ne olivat ok, alkoi väittää että kupissa oli ollut jotain ! Sanoin että suoraan koneesta otettu kuppi.. Mies ja veljensä vain hymistelivät . Tämän jälkeen olenkin kehittänyt migreenin, aina kun pariskunta on tulossa kahville...

No kylläpä pienestä mielesi pahoitit. Aiot siis tuon takia vältellä naista koko loppuelämäsi?

Kun mun miehen sisko tulee perheineen kylään, niin hän kyllä aina itse ilmoittaa hyvissä ajoin tulostaan, että kerkeen hyvinkin leipoa tai hakea kaupasta jotakin. Aina on piirakkaa/kakkua ja vähintään 2 sorttia keksiä pöydässä tarjolla. Aluksi yritin ostaa lapsille mehuakin ja muutenkin huomioin heidän lapset tarjoilussa, mutta miehen sisko tuo joka kerta lapsille omat eväät ja omat mehut, meidän tarjoilut ei kelpaa. Aluksi luulin, että yrittää opettaa lapset vähemmälle sokerille, mutta kotonaan lapset syövät kyllä ihan kaikkea. Vanhemmat maistavat kakkuja ja piirakoita, mutta hyvin vähän.

Tämä samainen sisko myös aina kommentoi kaikki mahdolliset puutteet ja virheet mitä vain löytää kodistamme. Siis on hänen lapsuudenkotinsa, mutta ei ole enää kahteen vuosikymmeneen täällä asunut. Kääntää asian niin, että "veli ei ole jaksanut sitten aittaa siivota", "veli ei ole puutarhasta huolehtinut", jne. Ja yhdestä pirun puskasta se sanoo joka ikinen kerta, kun ei olla sitä raivattu. On jopa itse tarjoutunut tulemaan sen raivaamaan! Se puska tulee olemaan siinä nyt hamaan tappiin asti, en uhallanikaan anna sitä kaataa! :)

Mä olen tässä asunut nyt kauemmin kuin hän on lapsena asunut, ja silti hänellä tuntuu olevan oikeus puuttua tämän tilan asioihin. Jännä kyllä, kun ei enää nykyisin kutsuta heitä meille kylään...

Kasvissyöjä koulukaverini kutsui itsensä usein luokseni kylään koulun jälkeen. Hänellä oli bulimia ja niin vaan aina tyhjensi kaappini ja oksensi. Sinne meni pönttöön vähillä rahoilla ostamani ruoat, mm. meat lovers Grandiosa yms :D

Kesäbileissä vierailija kalautti ison lasisen boolimaljan kauhalla rikki ja heitti sirpaleet aidan yli naapurin puolelle salatakseen törppöilyn.

Joskus muinoin lakkiaisissani löysin serkkuni tupakalla talomme takana. Samassa hän huomasi isänsä, joka lähestyi naapurin puolelta. Hätäpäissään serkku nakkasi palavan tupakan talomme seinustalla olevaan kuivien halkojen pinoon. Aargh, mikä järki, miksei vaan pudottanut maahan? Minä sitten kiireellä hakemaan sankollista vettä ja kiikuttamaan vesilastin puupinon päälle toivoen että rölli sammui. Juhlaväki kohotteli kulmiaan kun juhlakalu touhusi kiireellä vesisankkoa nurkan taa. Serkku seisoi tumput suorana eikä älynnyt toimia. Annoin toki palautetta suht kipinöillä.

Kihlattuni täti tuli käymään. Vierailu oli sovittu jo aikaa sitten ja minä olin sen kunniaksi leiponut piirakkaa, keittänyt teetä ja laittanut muutakin tarjottavaa pöytään. Mukavaahan se aluksi oli mutta pyötään päästyä alkoi valitus. Teekupit olivat muka vääränlaiset, piirakka liian suolatonta jne. Kaiken huipuksi hän aloitti kovaan ääneen paasaamisen minun työstäni ja kuulemma siitä että kaikki alan X ammattilaiset ovat aivan ammattitaidottomia ja surkeita jne. Yritin rauhoitella, vaihtaa aihetta ja löytää keskustelussa kultaista keskitietä mutta ääni vain kohosi ja lopulta minä ja kihlattuni vain istumme pöydässä ja kuuntelemme toisen huutoa. Lähtiessään vielä ilmoitti miten meillä on asiat X, Y ja Z asunnossamme pielessä. Heippa ja silleen! En taida uudelleen kutsua.

Minä asuin vuosia sitten puolisoni kanssa kesän eräässä Etelä-Euroopan maassa pienessä yksiössä. Puolison kaveri oli sit kerran laittanut viestiä, että hei aijaa tekö asutte siellä, sopiiko jos tulisin joku viikonloppu käymään? Eipä siellä muita käynyt joten ajateltiin, että miksipä ei? Kerrottiin toki että ahdasta on ja nukkumapaikka on vuodesohvasta kasattu sänky olohuoneessa. Tämä oli kaverille OK. 

Mentiin sitten sovittuna päivänä lentokentälle vastaan ja tuli muutaman kerran hieraistua silmiä, kun kentällä olikin yhden miehen sijasta kolme. Oli tämä yksi kaveri ottanut sit pari muutakin kaveria "messiin" ja se selvisi meille vasta paikanpäällä. Siinä hetken mietin että mihin mä ne laitan nukkumaan, kun vuodesohvalle mahtuu punkkaamaan ihan maksimissaan 2 henkeä. Olin hotelliin laittamassa, mutta ei kuulemma ollut varaa.

Ihmeellisesti sitten saatiin yksi näistä sankareista "majoitettua" olohuoneen nojatuoliin (!) jossa sitten nukkui VIIKON, kun viikonlopun reissu venähtikin meille kertomatta 7 päivän vierailuksi.

Nää kolme vierasta ei viikon aikana ostanut kaupasta muuta kuin kaljaa kun oli niin halpaa. Viimesenä iltana ukko totaalisen kyllästyneenä vei kaverinsa kauppaan, latoi kärryn täyteen ruokaa ja pakotti maksamaan. Pitkin hampain suostuivat, vaikka viikon verran olivat meidän piikkiin syöneet.

Kerran suihkuun mennessäni ihmettelin että miksi mun pyyhe on ihan märkä. Kysyin, ja vastaus oli yhdeltä, että no mä lainasin sitä. Ei ollut aikuinen mies ottanut rahan lisäksi mukaansa edes pyyhettä ja suihkusaippuaa, eikä voinut puhdasta pyyhettä pyytää edes lainaan vaan otti ensimmäisen mikä naulakossa tuli vastaan. Tämän jälkeen piilotin hammasharjani makuuhuoneen vaatekaappiin. Tiedä vaikka silläkin olisivat hampaansa harjanneet, kun oma jäi kotiin?

Iltaisin niille tuli sitten harmi, kun ei ollut tietokonetta millä pelata. Oli vain yksi ainoa läppäri (minun), jota koko kolmehenkinen seurue toljotti aina kun vaan siihen tuli tilaisuus. Eivät sentään kehdanneet väittää vastaan kun iltaisin hyvissä ajoin vetäydyin makkariin yksin läppärin kanssa. Silloin olohuoneessakin tuli hiljaista, välillä tosin joku korkkasi kaljan.

Sen viikon aikana näistä kolmesta miehestä vain yksi oli jonkinlaisessa sosiaalisessa kontaktissa minun kanssa. Kaksi muuta joko istuivat sohvalla ja tuijottivat seinään tai puhuivat keskenään. Yritin saada jutunjuurta parin ensimmäisen päivän aikana aikaiseksi, mutta lopetin kun en saanut vastaukseksi edes katsekontaktia. 

Uskomatonta mutta totta. Ihan aikuiset miehet kyseessä.

Jumalauta mä purskahdin itkuun kun saatettiin ne lentokentälle. Oli pitkä ja raskas viikko.

Aivan uskomattomia juttuja on täällä. Kyllä ihmiset voivat olla huonotapaisia.

Oma kokemukseni on aika outo.

Kaksi entistä miesystävääni molemmat jostain syystä päätyivät umpihumalassa luulemaan keittiön kaappia vessaksi ja kuseksivat kaappiin lyöden oven kiinni( pöntön kansi?) ja minä tietysti suutuin kun piti pestä kusinen kaappi. No erään kerran sinkkuna ollessani tuli sitten eräs miespuolinen kaveri käymään ja otimme olutta. Hän otti reippaamman kautta. Istuimme molemmat sohvalla keskustelemassa kun hän yhtäkkiä nousi ja suuntasi tupakeittiötäni kohti pysähtyen kaapin eteen. Kun alkoi aukomaan housujaan, arvasin kokemuksesta mitä oli tulossa ja pakotin menemään vessaan. Sielläkään ei osannut tehdä tarpeitaan pönttöön vaan kusi suihkun seinään. Mutta parempi sekin kuin että olisi taas pitäny pestä keittiön kaappi. Jos tämä ei ollut tarpeeksi niin yritti vielä väkisin suudella ja olisi halunnut seksiä ja minun sänkyyni nukkumaan kun olimme sopineet että nukkuu patjalla lattialla. Piti vähän karjaista hänelle vihaisemmin että ei käy ja käskeä mennä nukkumaan. Onneksi hän sitten lopulta asettui patjalle ja alkoi kuorsaamaan joten menin vihdoin itsekin nukkumaan. Aamulla hän pahoitteli tapahtunutta. Minä annoin kyllä anteeksi mutta kylään en toiste päästänyt.

Serkkupoika kiusasi minua koko lapsuuden ja osittain pidän syynä siihen, että itsetuntoni on aina ollut ihan murskana.

Kiusaamiseen tietysti liittyi, ettei mikään minun omistama ollut pyhää ja mitään ei kunnioitettu. Minun piirustuksia sai sotkea, kaappeja tutkia, tekstiviestejä ja päiväkirjoja lukea, lemmikkejä kiusata... jos yritin puuttua johonkin, mulle vaan naureskeltiin ja olin tiukkapipo. Vanhemmatkaan ei tietysti voineet puuttua, koska pelkäsivät välien menemistä sukulaisperheeseen. Minä olin vanhempienkin mielestä vähän tosikko, kun loukkaannuin haukkumanimistä ja puhetyylini matkimisesta. Olis pitänyt vain osata nauraa ja suvaita kaikki.

Nykyäänkin oon vähän sellainen että mietin, onko minulla oikeus loukkaantua jostain tai pahoittaa mieleni. Yritän kieltää ne tunteet itseltäni, koska kotoa saamani opin mukaan pitäisi suvaita kaikki ja nauraa, vaikka kuinka potkittaisiin päähän.

Käyttäjä3637 kirjoitti:

Itse vieraana oudoin/kauhein oli:

Kutsuttiin vieraaksi. Tulen uuteen kaupunkiin junalla (josta olin vielä kysynyt, käykö tämä saapumisaika). Soitan sitten kun ei näy "joo kyllä sää osaat sinne bussipysäkille, mee sinne merelle päin". En tiedä onko täällä Oululaisia, mutta Oulussa ei tosiaan juna-asemalta näe missä meri on. No, käppäilin siinä sitten ja kysyin parilta vastaantulijalta neuvoja (kello oli ehkä 8 aamulla sunnuntaina, koska tämähän oli sopiva aika saapua...).

Oululaiset jotenkin aina olettaa kaikkien osaavan liikkua heidän kaupungissaan. Minulle on kaveri jo vuosia naureskellut, kun en osannut tulla baarista hänen kämpilleen hänen lähdettyä sieltä sillä aikaa kun itse olin wc:ssä. Olin ekoja kertoja Oulussa ja oltiin kierretty torinrantoja ym. mutkien kautta baariin. Baarista tullessa humalassa ei ollut mitään käryä, mihin suuntaan mennä. Silti kuittailtiin, että ekkö nää tiiä misä Heinäpää o?

Rakkaudella tämä. Oululaiset on ihanaa porukkaa :)

Vierailija kirjoitti:

Serkkupoika kiusasi minua koko lapsuuden ja osittain pidän syynä siihen, että itsetuntoni on aina ollut ihan murskana.

Kiusaamiseen tietysti liittyi, ettei mikään minun omistama ollut pyhää ja mitään ei kunnioitettu. Minun piirustuksia sai sotkea, kaappeja tutkia, tekstiviestejä ja päiväkirjoja lukea, lemmikkejä kiusata... jos yritin puuttua johonkin, mulle vaan naureskeltiin ja olin tiukkapipo. Vanhemmatkaan ei tietysti voineet puuttua, koska pelkäsivät välien menemistä sukulaisperheeseen. Minä olin vanhempienkin mielestä vähän tosikko, kun loukkaannuin haukkumanimistä ja puhetyylini matkimisesta. Olis pitänyt vain osata nauraa ja suvaita kaikki.

Nykyäänkin oon vähän sellainen että mietin, onko minulla oikeus loukkaantua jostain tai pahoittaa mieleni. Yritän kieltää ne tunteet itseltäni, koska kotoa saamani opin mukaan pitäisi suvaita kaikki ja nauraa, vaikka kuinka potkittaisiin päähän.

On sinulla oikeus olla loukkaantunut ja toivottavasti serkkupoikaasi karma rankaisee. Loukkaavinta melkein tuossa on, etteivät aikuiset ole puuttuneet asiaan koska ovat pelänneet omien ihmissuhteidensa puolesta, puhumattakaan serkun vanhemmista. Tällaisissa tapauksisssa toivoisi, että voisi kostaa jotenkin, krr..

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin vuosia sitten puolisoni kanssa kesän eräässä Etelä-Euroopan maassa pienessä yksiössä. Puolison kaveri oli sit kerran laittanut viestiä, että hei aijaa tekö asutte siellä, sopiiko jos tulisin joku viikonloppu käymään? Eipä siellä muita käynyt joten ajateltiin, että miksipä ei? Kerrottiin toki että ahdasta on ja nukkumapaikka on vuodesohvasta kasattu sänky olohuoneessa. Tämä oli kaverille OK. 

Mentiin sitten sovittuna päivänä lentokentälle vastaan ja tuli muutaman kerran hieraistua silmiä, kun kentällä olikin yhden miehen sijasta kolme. Oli tämä yksi kaveri ottanut sit pari muutakin kaveria "messiin" ja se selvisi meille vasta paikanpäällä. Siinä hetken mietin että mihin mä ne laitan nukkumaan, kun vuodesohvalle mahtuu punkkaamaan ihan maksimissaan 2 henkeä. Olin hotelliin laittamassa, mutta ei kuulemma ollut varaa.

Ihmeellisesti sitten saatiin yksi näistä sankareista "majoitettua" olohuoneen nojatuoliin (!) jossa sitten nukkui VIIKON, kun viikonlopun reissu venähtikin meille kertomatta 7 päivän vierailuksi.

Nää kolme vierasta ei viikon aikana ostanut kaupasta muuta kuin kaljaa kun oli niin halpaa. Viimesenä iltana ukko totaalisen kyllästyneenä vei kaverinsa kauppaan, latoi kärryn täyteen ruokaa ja pakotti maksamaan. Pitkin hampain suostuivat, vaikka viikon verran olivat meidän piikkiin syöneet.

Kerran suihkuun mennessäni ihmettelin että miksi mun pyyhe on ihan märkä. Kysyin, ja vastaus oli yhdeltä, että no mä lainasin sitä. Ei ollut aikuinen mies ottanut rahan lisäksi mukaansa edes pyyhettä ja suihkusaippuaa, eikä voinut puhdasta pyyhettä pyytää edes lainaan vaan otti ensimmäisen mikä naulakossa tuli vastaan. Tämän jälkeen piilotin hammasharjani makuuhuoneen vaatekaappiin. Tiedä vaikka silläkin olisivat hampaansa harjanneet, kun oma jäi kotiin?

Iltaisin niille tuli sitten harmi, kun ei ollut tietokonetta millä pelata. Oli vain yksi ainoa läppäri (minun), jota koko kolmehenkinen seurue toljotti aina kun vaan siihen tuli tilaisuus. Eivät sentään kehdanneet väittää vastaan kun iltaisin hyvissä ajoin vetäydyin makkariin yksin läppärin kanssa. Silloin olohuoneessakin tuli hiljaista, välillä tosin joku korkkasi kaljan.

Sen viikon aikana näistä kolmesta miehestä vain yksi oli jonkinlaisessa sosiaalisessa kontaktissa minun kanssa. Kaksi muuta joko istuivat sohvalla ja tuijottivat seinään tai puhuivat keskenään. Yritin saada jutunjuurta parin ensimmäisen päivän aikana aikaiseksi, mutta lopetin kun en saanut vastaukseksi edes katsekontaktia. 

Uskomatonta mutta totta. Ihan aikuiset miehet kyseessä.

Jumalauta mä purskahdin itkuun kun saatettiin ne lentokentälle. Oli pitkä ja raskas viikko.

Yksiö, jossa olohuone ja makuuhuone?? Ei suomessa/suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin vuosia sitten puolisoni kanssa kesän eräässä Etelä-Euroopan maassa pienessä yksiössä. Puolison kaveri oli sit kerran laittanut viestiä, että hei aijaa tekö asutte siellä, sopiiko jos tulisin joku viikonloppu käymään? Eipä siellä muita käynyt joten ajateltiin, että miksipä ei? Kerrottiin toki että ahdasta on ja nukkumapaikka on vuodesohvasta kasattu sänky olohuoneessa. Tämä oli kaverille OK. 

Mentiin sitten sovittuna päivänä lentokentälle vastaan ja tuli muutaman kerran hieraistua silmiä, kun kentällä olikin yhden miehen sijasta kolme. Oli tämä yksi kaveri ottanut sit pari muutakin kaveria "messiin" ja se selvisi meille vasta paikanpäällä. Siinä hetken mietin että mihin mä ne laitan nukkumaan, kun vuodesohvalle mahtuu punkkaamaan ihan maksimissaan 2 henkeä. Olin hotelliin laittamassa, mutta ei kuulemma ollut varaa.

Ihmeellisesti sitten saatiin yksi näistä sankareista "majoitettua" olohuoneen nojatuoliin (!) jossa sitten nukkui VIIKON, kun viikonlopun reissu venähtikin meille kertomatta 7 päivän vierailuksi.

Nää kolme vierasta ei viikon aikana ostanut kaupasta muuta kuin kaljaa kun oli niin halpaa. Viimesenä iltana ukko totaalisen kyllästyneenä vei kaverinsa kauppaan, latoi kärryn täyteen ruokaa ja pakotti maksamaan. Pitkin hampain suostuivat, vaikka viikon verran olivat meidän piikkiin syöneet.

Kerran suihkuun mennessäni ihmettelin että miksi mun pyyhe on ihan märkä. Kysyin, ja vastaus oli yhdeltä, että no mä lainasin sitä. Ei ollut aikuinen mies ottanut rahan lisäksi mukaansa edes pyyhettä ja suihkusaippuaa, eikä voinut puhdasta pyyhettä pyytää edes lainaan vaan otti ensimmäisen mikä naulakossa tuli vastaan. Tämän jälkeen piilotin hammasharjani makuuhuoneen vaatekaappiin. Tiedä vaikka silläkin olisivat hampaansa harjanneet, kun oma jäi kotiin?

Iltaisin niille tuli sitten harmi, kun ei ollut tietokonetta millä pelata. Oli vain yksi ainoa läppäri (minun), jota koko kolmehenkinen seurue toljotti aina kun vaan siihen tuli tilaisuus. Eivät sentään kehdanneet väittää vastaan kun iltaisin hyvissä ajoin vetäydyin makkariin yksin läppärin kanssa. Silloin olohuoneessakin tuli hiljaista, välillä tosin joku korkkasi kaljan.

Sen viikon aikana näistä kolmesta miehestä vain yksi oli jonkinlaisessa sosiaalisessa kontaktissa minun kanssa. Kaksi muuta joko istuivat sohvalla ja tuijottivat seinään tai puhuivat keskenään. Yritin saada jutunjuurta parin ensimmäisen päivän aikana aikaiseksi, mutta lopetin kun en saanut vastaukseksi edes katsekontaktia. 

Uskomatonta mutta totta. Ihan aikuiset miehet kyseessä.

Jumalauta mä purskahdin itkuun kun saatettiin ne lentokentälle. Oli pitkä ja raskas viikko.

Yksiö, jossa olohuone ja makuuhuone?? Ei suomessa/suomeksi.

Kyllä. Vähän reilu 30 neliöinen yksiö, jossa makuuhuone, kylppäri, keittonurkkaus, pieni eteinen, olohuone ja parveke. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin vuosia sitten puolisoni kanssa kesän eräässä Etelä-Euroopan maassa pienessä yksiössä. Puolison kaveri oli sit kerran laittanut viestiä, että hei aijaa tekö asutte siellä, sopiiko jos tulisin joku viikonloppu käymään? Eipä siellä muita käynyt joten ajateltiin, että miksipä ei? Kerrottiin toki että ahdasta on ja nukkumapaikka on vuodesohvasta kasattu sänky olohuoneessa. Tämä oli kaverille OK. 

Mentiin sitten sovittuna päivänä lentokentälle vastaan ja tuli muutaman kerran hieraistua silmiä, kun kentällä olikin yhden miehen sijasta kolme. Oli tämä yksi kaveri ottanut sit pari muutakin kaveria "messiin" ja se selvisi meille vasta paikanpäällä. Siinä hetken mietin että mihin mä ne laitan nukkumaan, kun vuodesohvalle mahtuu punkkaamaan ihan maksimissaan 2 henkeä. Olin hotelliin laittamassa, mutta ei kuulemma ollut varaa.

Ihmeellisesti sitten saatiin yksi näistä sankareista "majoitettua" olohuoneen nojatuoliin (!) jossa sitten nukkui VIIKON, kun viikonlopun reissu venähtikin meille kertomatta 7 päivän vierailuksi.

Nää kolme vierasta ei viikon aikana ostanut kaupasta muuta kuin kaljaa kun oli niin halpaa. Viimesenä iltana ukko totaalisen kyllästyneenä vei kaverinsa kauppaan, latoi kärryn täyteen ruokaa ja pakotti maksamaan. Pitkin hampain suostuivat, vaikka viikon verran olivat meidän piikkiin syöneet.

Kerran suihkuun mennessäni ihmettelin että miksi mun pyyhe on ihan märkä. Kysyin, ja vastaus oli yhdeltä, että no mä lainasin sitä. Ei ollut aikuinen mies ottanut rahan lisäksi mukaansa edes pyyhettä ja suihkusaippuaa, eikä voinut puhdasta pyyhettä pyytää edes lainaan vaan otti ensimmäisen mikä naulakossa tuli vastaan. Tämän jälkeen piilotin hammasharjani makuuhuoneen vaatekaappiin. Tiedä vaikka silläkin olisivat hampaansa harjanneet, kun oma jäi kotiin?

Iltaisin niille tuli sitten harmi, kun ei ollut tietokonetta millä pelata. Oli vain yksi ainoa läppäri (minun), jota koko kolmehenkinen seurue toljotti aina kun vaan siihen tuli tilaisuus. Eivät sentään kehdanneet väittää vastaan kun iltaisin hyvissä ajoin vetäydyin makkariin yksin läppärin kanssa. Silloin olohuoneessakin tuli hiljaista, välillä tosin joku korkkasi kaljan.

Sen viikon aikana näistä kolmesta miehestä vain yksi oli jonkinlaisessa sosiaalisessa kontaktissa minun kanssa. Kaksi muuta joko istuivat sohvalla ja tuijottivat seinään tai puhuivat keskenään. Yritin saada jutunjuurta parin ensimmäisen päivän aikana aikaiseksi, mutta lopetin kun en saanut vastaukseksi edes katsekontaktia. 

Uskomatonta mutta totta. Ihan aikuiset miehet kyseessä.

Jumalauta mä purskahdin itkuun kun saatettiin ne lentokentälle. Oli pitkä ja raskas viikko.

Yksiö, jossa olohuone ja makuuhuone?? Ei suomessa/suomeksi.

Kyllä. Vähän reilu 30 neliöinen yksiö, jossa makuuhuone, kylppäri, keittonurkkaus, pieni eteinen, olohuone ja parveke. 

Siis tarkennan vielä, että yksiönä minä sen asunnon vuokrasin. Voihan se olla vaikka kaksiokin jos aletaan huonemääristä laskemaan. Mutta 30 neliötä oli asuinpinta-alaa. Se neliömäärä varmaan nyt on se olennaisin asia tuohon juttuun viitaten, ellei joku nyt varta vasten halua takertua tuohon yksiö-käsitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin vuosia sitten puolisoni kanssa kesän eräässä Etelä-Euroopan maassa pienessä yksiössä. Puolison kaveri oli sit kerran laittanut viestiä, että hei aijaa tekö asutte siellä, sopiiko jos tulisin joku viikonloppu käymään? Eipä siellä muita käynyt joten ajateltiin, että miksipä ei? Kerrottiin toki että ahdasta on ja nukkumapaikka on vuodesohvasta kasattu sänky olohuoneessa. Tämä oli kaverille OK. 

Mentiin sitten sovittuna päivänä lentokentälle vastaan ja tuli muutaman kerran hieraistua silmiä, kun kentällä olikin yhden miehen sijasta kolme. Oli tämä yksi kaveri ottanut sit pari muutakin kaveria "messiin" ja se selvisi meille vasta paikanpäällä. Siinä hetken mietin että mihin mä ne laitan nukkumaan, kun vuodesohvalle mahtuu punkkaamaan ihan maksimissaan 2 henkeä. Olin hotelliin laittamassa, mutta ei kuulemma ollut varaa.

Ihmeellisesti sitten saatiin yksi näistä sankareista "majoitettua" olohuoneen nojatuoliin (!) jossa sitten nukkui VIIKON, kun viikonlopun reissu venähtikin meille kertomatta 7 päivän vierailuksi.

Nää kolme vierasta ei viikon aikana ostanut kaupasta muuta kuin kaljaa kun oli niin halpaa. Viimesenä iltana ukko totaalisen kyllästyneenä vei kaverinsa kauppaan, latoi kärryn täyteen ruokaa ja pakotti maksamaan. Pitkin hampain suostuivat, vaikka viikon verran olivat meidän piikkiin syöneet.

Kerran suihkuun mennessäni ihmettelin että miksi mun pyyhe on ihan märkä. Kysyin, ja vastaus oli yhdeltä, että no mä lainasin sitä. Ei ollut aikuinen mies ottanut rahan lisäksi mukaansa edes pyyhettä ja suihkusaippuaa, eikä voinut puhdasta pyyhettä pyytää edes lainaan vaan otti ensimmäisen mikä naulakossa tuli vastaan. Tämän jälkeen piilotin hammasharjani makuuhuoneen vaatekaappiin. Tiedä vaikka silläkin olisivat hampaansa harjanneet, kun oma jäi kotiin?

Iltaisin niille tuli sitten harmi, kun ei ollut tietokonetta millä pelata. Oli vain yksi ainoa läppäri (minun), jota koko kolmehenkinen seurue toljotti aina kun vaan siihen tuli tilaisuus. Eivät sentään kehdanneet väittää vastaan kun iltaisin hyvissä ajoin vetäydyin makkariin yksin läppärin kanssa. Silloin olohuoneessakin tuli hiljaista, välillä tosin joku korkkasi kaljan.

Sen viikon aikana näistä kolmesta miehestä vain yksi oli jonkinlaisessa sosiaalisessa kontaktissa minun kanssa. Kaksi muuta joko istuivat sohvalla ja tuijottivat seinään tai puhuivat keskenään. Yritin saada jutunjuurta parin ensimmäisen päivän aikana aikaiseksi, mutta lopetin kun en saanut vastaukseksi edes katsekontaktia. 

Uskomatonta mutta totta. Ihan aikuiset miehet kyseessä.

Jumalauta mä purskahdin itkuun kun saatettiin ne lentokentälle. Oli pitkä ja raskas viikko.

Yksiö, jossa olohuone ja makuuhuone?? Ei suomessa/suomeksi.

Kyllä. Vähän reilu 30 neliöinen yksiö, jossa makuuhuone, kylppäri, keittonurkkaus, pieni eteinen, olohuone ja parveke. 

Jos asunnossa on kaksi erillistä huonetta, makuuhuone ja olohuone, niin kyllä se on kaksio täällä meillä päin.