Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaverini syö aina kylässä todella paljon. Minulla oli neljä kaveri yötä yhtenä viikonloppuna ja olin varannut kolme pakettia karjalanpiirakoita ja pussillisen ruispaloja ja ajattelin että riittävät iltapalaksi ja aamupalaksi kun aamulla keitän vielä puuroakin. Yksi näistä kavereista kuitenkin veti jo iltapalalla yksin viisi karjalanpiirakkaa, päälle höyläsi melkein koko paketin juustoa ja lähes kokonaisen kurkun. Katsoin aivan ihmeissäni tuota touhua. Sanoin kun otti neljättä piirakkaa että näiden pitää riittää aamuksikin mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa. Toisetkin hänelle ihmettelivät että miksi pitää noin ahmia ja haluttais kyllä aamupalaakin, muutakin kuin pelkkää puuroa. Aamulla sama homma, kaikille ei riittänyt karjalanpiirakoita kun yksi tekee ison ekana ison kasan itselleen. Tietysti halusi puuroakin. Ei kenelläkään oikeasti ole noin kova nälkä kun pari tuntia aiemmin on syöty ravintolassa iso illallinen ja noin ison iltapalan jälkeen ei kukaan tarvitse noin valtavaa aamupalaa. Itse en edes kehtaisi ottaa noin paljoa.

Hehheh..ompa nälkäinen... Laita ensi kerralla niitä karjalanpiirakoita vain se määrä mikä saa mennä ja säästä aamupalalle tulevat erikseen, niin ei mene kaikki. Meillä käynyt joskus täytekakun kanssa noin, murkkuikäiset vieraspojat söivät kamalat määrät sitä ja tunnin päästä tuleville syndevieraille ei jäänyt yhtään. Tosi noloa.  Itse olen lapsettomana kokematon näiden murkkuikäisten poikien ruokamääräasioissa, eli oma moka tavallaan, kun olin laskenut että leipomosta ostettu 10 hengen kakku todellakin riittää 6 hengelle. Yleensä kun aikuiset ottavat todella vähän sitä. No opimpahan jotain.

Kaveri miehineen halusi tulla Qstockin aikaan meille yöpymään, ettei tarvi maksaa hotellia ja tämä sopi meille, koska oltiin itsekin menossa. He tulivat ja yllätyksenä heillä oli lapset mukana ja he olettivat, että meidän 16- ja 18-vuotiaat on ilmaisia lastenvahteja koko viikonlopun. Eivät millään käsittäneet, että meidän teineilläkin on liput sinne Qstockiin eivätkä muutenkaan olis lapsenvahtivelvollisia. Joutuivat sitten ottamaan lapsensa mukaan sinne festareille ja hermostuivat meille, että teinien pitäis oppia ottamaan vastuuta ja auttamaan toisia. Nakkasin koko porukan pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Miehen isä ja sisko arvostelevat aina mitä meillä on tehty tai jätetty tekemättä. Joka kerta. Aina keksivät jonkun asian. Päivittelevät suureen ääneen sitten asiaa ja toistavat sitä monta kertaa. Idiootteja molemmat.

Käskisit pitämään turvat ummessa ja hoitamaan ''tekemättä jätetyt'' askareet sitten sun puolesta, jos niin paljon häiritsee.. Kaikkeen sitä ihmiset alistuu sukulaisten joukossa.

Kerran eräs kaverini alkoi joskus 14-15 vuotiaana hamstraamaan taskuihinsa mandariineja ruokapöydältämme taskuunsa sillä aikaa kun kävin wc:ssä. Näytti vähän hölmöltä kun taskut pullotti.

Kuusilapsisen perheen ainoana tyttönä olen myös joutunut olemaan automaattisesti kaiken maailman serkun kummin kaimoille lapsenlikkana. Jouduin monesti jättämään harrastukseni väliin ja vahtimaan näitä ihania vapaan kasvatuksen hedelmiä samalla kun veljet juoksivat kavereillaan ja harrastuksissaan. Pahin oli kummitätini joka ryntäsi meille ilmoittamatta ja lähti sitten asioille, jättäen neljä pentuaan minun vahdittavaksi. Ilman palkkaa tietenkin. Kerran tulin rättiväsyneenä koulun ja treenien jälkeen kotiin ja eiköhän pesue ollut siellä vahtia vailla. Istutin lapset (kouluikäisiä jo) muumien ääreen ja käväisin n. 10 min suihkussa. Veljeni kanteli tästä kummitädille ja sain huudot kuinka lapsille pitää keksiä järkevää aktiviteettia eikä laittaa television ääreen nököttämään.

Olin kutsunut kaverin luokseni ja syötiin olohuoneessa suklaakeksejä. Syömisen jälkeen kaveri pyyhki kätensä sohvaani ja kun pöyristyneenä siitä mainitsin, niin vaan nauroi. Muutenkin tosi outo tyyppi ja siksi ei ollakaan enää missään tekemisissä. 

Karjui lapsille. Ja vielä turhista asioista. Ei edes tiennyt, mitä meidän lapset saa kotonaan tehdä. Plus, lapset uskoo yleensä ihan kivasti normaalia puhetta ja harvoin tarvii mitenkään erikoisen kovasti komentaa (joskus tietty).

Esim. 6v kiipesi wc-pöntön kannelle yltääkseen hammastahnatuubiin --> välitön "ALAS JA HETI!!!" - karjaisu.

8v meni itse hakemaan jääkaapista välipalaa --> "KIINNI SE OVI!"

Lasten vaatteet kylppärin lattialla levällään kuivumassa --> "NYT KERÄÄTTE NUO! NAULAKKOON NE HETI!". Olin muuten minä, joka ne sinne levitti kuivumaan...

Ja monta muuta...

Kyseessä miehen paljon vanhempi veli, jonka kanssa ei kamalasti olla yhteyksissä ja käytännössä on ihan vieras. Tuli meille viikonlopuksi punkkaamaan, kun tarvi yösijan paikkakunnalta. Passitettiin lauantaina hotelliin, eikä tarvi tulla uudestaan... Hän mielestä tämä karjuminen oli siis ihan "normaalia kuria" :o

Meille hankittiin uima-allas pari vuotta sitten. Ei mikään iso ja hieno, mutta sellainen että voi hiukan uiskennella kuumina kesäpäivinä. Osittain oma koska uimahalliin on matkaa ja lisäksi olen nähnyt kaikkea niin ällöttävää julkisissa altaissa ja halusin hygieniaa edes hiukan omassa altaassani. Kaveri totesi innoissaan tulevansa uimaan heti. Toi pienen lapsensa mukaan lupaa pyytämättä. OK. Mutta alle 5 minuuttia altaaseen menosta kuului "Ei (Aatos-Iivari), ei saa pissiä altaaseen!". Iloisesti eukko nauroi että hurauttakaa lisää klooria vaan, ei se mitään, julkisissa tapahtuu tuota ja pahempaakin. Ei tehnyt mieli uida virtsassa vaan laitoin vedet vaihtoon, ne ehtivät olla siinä sen pari vuorokautta mikä sen lämpenemiseen edes jotenkuten uimakelpoiseksi kesti. Juuri kuumilla helteillä. Kun uudet vedet olivat ehtineet lämmetä, kaveri iloisesti ilmoitti että tulevat uudelleen. Totesin ei kiitos. Sain haukut ja välit poikki kokonaan.

Sitten tuli yksi miehen kaveri. Iso karvainen äijä ja kauhee hien katku, siis valehtelematta oksetti. Melkein kärysi. Ja äijä lupaa pyytämättä toteaa että tuli työmaalla hiottua, mutta hänpä vetäisee pari kierrosta tuossa altaassanne. Sain suuni auki ja totesin että suihkun kautta menet, kiitos, ja äijä oikein suuttui että jos hän suihkua haluaa niin suihku riittäisi, tuossa allasvedessähän hän kätevästi puhdistuu kuitenkin. Ja että ei se siitä niin paljon likaannu, koska tuulihan siihen joka tapauksessa kuljettaa likaa ja itikoita ja ties mitä kun on allas avotaivaan alla. Pidin pääni, ukko lähti äkäisenä eikä tullut takaisin.

Tein päätöksen etten päästä enää ketään vierasta. Varmaan taas tänä kesänäkin joutuu tappelemaan sellaisia vastaan jotka eivät halua mennä uimahalliin "koska se maksaa". Maksaa se ylläpito meillekin, ja teettää lisäksi työtä. Mutta meidän velvollisuus ilmeisesti olisi pitää ilmaista uimalaa koko kulmakunnalle "kun se allas teillä kuitenkin on". Viime kesänä tosin yksi toinenkin talous naapurustossa hankki altaan, jos se vähän helpottaisi...

Korjaus viestiini 595   siis allas ei ole osittain oma vaan kokonaan oma mutta hankittiin osittain hygienian ja osittain pitkän matkan vuoksi. Uimahalleissa ihmiset tosiaan menevät altaaseen likaisina ja hikisinä ja tekevät vahinkotarpeitaankin siihen veteen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme syntyi keskosena. Minut kotiutettiin kun veriarvoni nousivat tarpeeksi, vauva jäi keskolaan. Olin huolissani -vauvalla oli pahoja hengitysvaikeuksia- pumppasin maitoa ja yritin lohduttaa vanhempaa lastani, joka oli pikkusisaruksesta huolissaan. Mieheni teki töissä pitkää päivää. Sairaalasta kotiutumispäiväni iltana samalla paikkakunnalla asuva äitini tuli yllättäen käymään sisarensa kanssa. Äidin sisko asui toisella puolella Suomea, mutta oli sukuloimassa vanhempieni luona. Äitini vaati heti kahvia pöytään. Keitin kahvit ja yritin etsiä kahvin kanssa tädilleni sopivaa tarjottavaa: hänellä on keliakia ja laktoosi-intoleranssi. En löytänyt mitään. Äitini alkoi hiiltyä ja minä ahdistua. Aloin ottaa kahvikuppeja kuivauskaapista. Olin laittanut sinne sairaalasta lainaamani rintapumpun osat kuivumaan lypsyn ja pesun jälkeen, käteni osui niihin ja ne putosivat. Aloin itkeä. Äitini raivostui ja haukkui minut lyttyyn ja häipyi, tätini vanavedessään. Tätini yritti kuiskata lähtiessään minulle jotain lohduttavaa. Heidän lähdettyään soitin isälleni että tällainen vierailu. Isä oli kauhuissaan ja ihmetteli, miten äiti nyt oli kahvia vailla, kun kotiin oli vain 20 minuutin matka.

Äitini tiesi kyllä, että olin samana päivänä kotiutunut useamman päivän yllättävältä (ennenaikainen synnytys) sairaalareissulta ja että olin herkässä mielentilassa.

Tuli todella paha mieli puolestasi, miten kukaan voi olettaa edes että alat keittämään kahvia tuossa tilanteessa, saati sitten oma äitisi?

Mä olen paljon pyöritellyt tätä teemaa "sukuun syntyy uusi lapsi" mielessäni (olen raskaana), ja tullut siihen tulokseen että meillä ole Suomessa tähän erityisesti naisten kesken tarpeeksi vakaata ja ohjaavaa kulttuuria, vaan ollaan tavallaan joko liian tunkeilevia tai sitten liian etäällä.

Olen nyt seurannut sekä äitiäni että omaa anoppiani, jutellut kavereiden kanssa ja lisäksi lukenut aika paljon näitä vauvaketjuja yms. ja tullut siihen tulokseen että isovanhemmilla (ja joskus myös tädeillä) on vaikea löytää "sopiva etäisyys" tuoreeseen perheeseen. Vanhemmuudelle pitäisi osata antaa tilaa kehittyä rauhassa (äidillä pitää olla pesimärauha) ja ei saa olettaa että on tervetullut milloin vain kylään, tai että saisi hoitaa vauvaa (kyllähän hoitoon anto on aina vanhemmista lähtöisin tapahtuva asia) tai muuten vain ei jotenkin osata käyttäytyä sen vauvan ympärillä kun vanhemmat on läsnä. 

Yhdellä ystävälläni oli ollut sellainen ongelma vauvan kanssa, että vauvan täti oli aina syöksynyt hoitamaan lasta, ikään kuin syrjäyttänyt vanhempia kokoajan. Harvahan noin ilkeyttään tekee, mutta tavallaan kun on kyseessä suhteellisen uunituoreet vanhemmat, niin sitä luulisi että muilla on pelisilmää miten käyttäytyä kylässä katsomassa vauvaa. Samoin meillä jo nyt isovanhemmat puhuneet kuinka sitten hoitavat vauvaa aina. Siis kiva että on hoitoapua, mutta kyllä me ihan itse päätämme milloin lapsi on ensimmäistä kertaa hoidossa, ja vaikka se olisi vasta 3-vuotiaana, niin ei siihen kenelläkään pidä olla yhtään mitään sanomista. Toki se jää sitten isovanhempien päätettäväksi, suostuvatko hoitamaan, mutta se on riski jonka kanssa aion elää.

Niin mietin, että ehkä äitisikin kohdalla kyse on siitäkin, että me olemme jotenkin perinteettömiä vauvarauhan suhteen Suomessa. Meillä on kuitenkin sodat ja nälkävuodet sun muut lahjakkaasti aina katkaisseet sitä vauvan ja äidin luonnollista yhteyttä. Niin kuin toki monessa muussakin maassa.

mun kaveri tuli synttäreille ja teki sit vaa käsitöitä ja söi

Pidin synttärit kavereille, joihin olin vasta suht hiljattain tutustunut. Sain vain yhdeltä lahjan. Muiden selitykset olivat, ettei ollut rahaa (alottelujuomiin kyllä oli rahaa), eivät tajunnet että kyseessä oli synttärit (kutsussa luki selkeästi synttärit) tai eivät keksineet mitä ostaa, joten eivät ostaneet sitten mitään. Olin nähnyt vaivaa tarjoamisten suhteen mm. leipomalla, joten kyllä harmitti.

Ne kaverit/vieraat, jotka juhlissa ahnehtien syövät yksin melkein kaikki tarjoamiset niin että muut saavat pitää puolensa, että saavat itsekin jotain ja myöhemmin juhliin tulevat saattavat jäädä kokonaan ilman. Näille joutuu aina sanomaan, että esim. leipomuksia on varattu 2 kpl/hlö, etteivät syö kaikkea.

Ja sitten ne, jotka eivät tuo nyyttärimeiningillä järjestettyihin illanistujaisiin mitään syötävää, vaikka on sovittu, että jokainen tuo jotain pientä yhteisesti jaettavaksi. Muiden tuomat syömiset kyllä maistuvat enemmän kuin hyvin.

Ei nyt pahimpia, mitä tässä ketjussa on ollut, mutta varsinkin synttärit ilman lahjoja tuntuivat vähän kurjalta.

Joivat mun pullon tyhjäksi.

Ai niin ja tämä. Ystävälläni (asui silloin vielä kotona vanhemmillaan niin kuin me muutkin) oli valmistujaiset. Minut ja ystävämme oli kutsuttu. Ilmoitimme etukäteen, ettemme pääse kutsuttuun aikaan, koska olemme molemmat silloin vielä töissä, mutta pääsisimme tuntia myöhemmin ja kysyimme, onko se ok. Se sopi heille. 

Tulimme sopimaamme aikaan (lahjan kanssa, totta kai). Ystäväni äiti toimi emäntänä ja sanoi, että muut olivat jo juoneet kakkukahvit, mutta voimme keittää itse itsellemme kahvia. Kakkua oli jäänyt naurettavan pieni pala (säälittävän pieni pala edes yhdelle), jonka jaoimme keskenämme. Pari hassua keksiä oli myös jäänyt. Muuten meille ei oltu varattu mitään tarjottavaa sivuun vaan muiden vieraiden oli annettu syödä kaikki. Noloa oli myös, että vieraina jouduimme itse keittämään itsellemme kahvit.

Kahvipöydässä valmistujan äiti piti meille seuraa sillä aikaa kun valmistuja seurusteli toisten vieraiden kanssa. Tämä äiti tunsi ystäväni entuudestaan (minua ei tuntenut) ja kyseli häneltä kaikkea. Minut hän jätti täysin huomiotta, ei ottanut katsekontaktia ja oli kuin minua ei olisi ollutkaan. Yritin osallistua keskusteluun, mutta hän ei näyttänyt edes kuulevan mitä sanoin. Olin aika loukkaantunut. Omasta käytöksestäni tmv. tämä ei siis johtunut.

Millä H...vetin älykkyysosamäärällä ihmiset on varustettu?! Asuimme 7 vuotta ulkomailla ja meillä kävi kovasti suomalaisia "ystäviä" lapsineen kylässä. Aluksi sai omassa kodissaan kuunnella kunka teidänkin pitää luopua tuosta lasipöydästä lapsen synnyttyä ja ettei kotinne ole lapsiystävällinen. Samaan aikaan mielellään yöpyivät huonotapaisten lastensa kanssa ja söivät ilmaiseksi. Oli niitäkin perheellisiä, jotka kehtasivat pyytää toista autoamme lainaan lomansa ajaksi, jotta voisivat katsella nähtävyyksiä. Ja lapset tietty olisivat jääneet meidän hoidettaviksi siksi aikaa. Ei käynyt minulle. Näitä on nähty niin moneen kertaan. Oli heitä, jotka odottivat ruoan tulevan itsestään pöytään ja että tuttipullot pestään heidän lapsilleen, vaikka meillä oli tuolloin kaksi lasta. Jossain vaiheessa vain naureskelin näille suomalaisille, jotka eivät ulkomailla pärjänneet yhden lapsensa kanssa kahvilassa, kun itse hoidin siinä sivussa kaksi omaani ja tilauksen. Nyt kun lapset ovat teinejä niin jotkut menevät Ressun lukioon ja toiset ovat kuten vanhempansa 😂 Ps. Lasipöydistä ei ole tarvinnut luopua.

Anoppi ja miehensä päättivät tulla vierailulle kun olin vielä toipumassa vakavasta sairaudesta (olin juuri päässyt kotiin sairaalasta) ja käytännössä vuoteenomana. Yritin miehelleni sanoa, että nyt ei ole hyvä aika enkä todellakaan halua ketään vieraita, mutta mies ei kehdannut sanoa asiaa suoraan eikä anoppi joko ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää vihjailuja vierailun siirtämisestä.

Oli sitten todella rattoisa pitkä viikonloppu (to-su, ko. pariskunta asuu lähes toisella puolella maata) kun vieraiden mielestä heidän viihtymisensä oli tärkeämpää kuin minun toipumiseni ja mies joutui viemään heitä milloin minnekin, shoppailemaan, syömään, baariin jne. Itse sain maata kotona odottamassa milloin mies tulisi takaisin jotta saisin jotain syödäkseni - hyvä kun vessaan pääsin omin voimin.

Tein kyllä mielipiteeni tilanteesta mielestäni hyvin selväksi, sillä pikaisen tervehdyksen jälkeen lukittauduin makuuhuoneeseen koko viikonlopuksi. Anoppia tämä ei kuitenkaan hetkauttanut vaan vierailu kesti silti "sovitusti" sunnuntaihin asti. Itse en ikinä kehtaisi jäädä taloon johon en selvästikään ole tervetullut vaan lopettaisin vierailun lyhyeen vaikka sitten tekosyyn varjolla.

Ärsytti myös aivan suunnattomasti, että rouva oli vierailunsa aikana omatoimisesti ja "hyvää hyvyyttään" siivonnut taloamme (meillä kun ei sattuneesta syystä ollut ollut aikaa puunata kämppää koreaksi juuri heitä varten...) Harmi vaan että hän oli tässä auttamisvimmassaan tehnyt kaiken aivan päin helvettiä - esim. tiskannut astioitamme vadissa, jota käytämme saunan pesemiseen. Eli oikeastaan hän tuotti meille vaan lisää vaivaa, kun ei voinut edes kysyä, miten asiat meillä hoidetaan ja mitä välineitä käytetään.

Taisi kyllä olla anopin viimeinen vierailu tässä talossa. Mieheni sai toki myös kuulla kunniansa jälkeenpäin...

Millä H...vetin älykkyysosamäärällä ihmiset on varustettu?! Asuimme kymmenkunta vuotta ulkomailla ja meillä kävi kovasti suomalaisia "ystäviä" lapsineen kylässä. Aluksi sai omassa kodissaan kuunnella kunka meidänkin pitää luopua tuosta lasipöydästä lapsen synnyttyä ja ettei kotimme ole lapsiystävällinen. Samaan aikaan mielellään yöpyivät huonotapaisten lastensa kanssa ja söivät ilmaiseksi. Oli niitäkin perheellisiä, jotka kehtasivat pyytää toista autoamme lainaan lomansa ajaksi, jotta voisivat katsella nähtävyyksiä. Ja lapset tietty olisivat jääneet meidän hoidettaviksi siksi aikaa. Ei käynyt minulle. Näitä on nähty niin moneen kertaan vuosien varrella. Oli heitä, jotka odottivat ruoan tulevan itsestään pöytään ja että tuttipullot pestään heidän lapsilleen, vaikka meillä oli tuolloin kaksi pientä lasta. Jossain vaiheessa vain naureskelin näille suomalaisille, jotka eivät ulkomailla pärjänneet yhden lapsensa kanssa kahvilassa, kun itse hoidin siinä sivussa kaksi omaani ja tilauksen. Nyt kun lapset ovat teinejä niin hymyilyttää kovastikin, kun jotkut menevät Ressun lukioon ja toiset ovat kuten vanhempansa, esimerkistähän he ottavat mallia. 😂 Ps. Lasipöydistä ei ole tarvinnut luopua

Ehdottomasti omituisin omalle kohdalle sattunut oli kaverin tyttöystävä. Kylppärissä nyppi hiuksia mun harjasta ja tunki taskuunsa. Luuli olevansa yksin sisällä ja satuin vahingossa näkemään tämän...

En tiiä, mitä ihmettä se niillä teki. Jotain woodoota varmaan :'D Hyvin erikoinen persoona oli kyllä noin muutenkin... vaikkakin ihan mukava, ei sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme syntyi keskosena. Minut kotiutettiin kun veriarvoni nousivat tarpeeksi, vauva jäi keskolaan. Olin huolissani -vauvalla oli pahoja hengitysvaikeuksia- pumppasin maitoa ja yritin lohduttaa vanhempaa lastani, joka oli pikkusisaruksesta huolissaan. Mieheni teki töissä pitkää päivää. Sairaalasta kotiutumispäiväni iltana samalla paikkakunnalla asuva äitini tuli yllättäen käymään sisarensa kanssa. Äidin sisko asui toisella puolella Suomea, mutta oli sukuloimassa vanhempieni luona. Äitini vaati heti kahvia pöytään. Keitin kahvit ja yritin etsiä kahvin kanssa tädilleni sopivaa tarjottavaa: hänellä on keliakia ja laktoosi-intoleranssi. En löytänyt mitään. Äitini alkoi hiiltyä ja minä ahdistua. Aloin ottaa kahvikuppeja kuivauskaapista. Olin laittanut sinne sairaalasta lainaamani rintapumpun osat kuivumaan lypsyn ja pesun jälkeen, käteni osui niihin ja ne putosivat. Aloin itkeä. Äitini raivostui ja haukkui minut lyttyyn ja häipyi, tätini vanavedessään. Tätini yritti kuiskata lähtiessään minulle jotain lohduttavaa. Heidän lähdettyään soitin isälleni että tällainen vierailu. Isä oli kauhuissaan ja ihmetteli, miten äiti nyt oli kahvia vailla, kun kotiin oli vain 20 minuutin matka.

Äitini tiesi kyllä, että olin samana päivänä kotiutunut useamman päivän yllättävältä (ennenaikainen synnytys) sairaalareissulta ja että olin herkässä mielentilassa.

Tuli todella paha mieli puolestasi, miten kukaan voi olettaa edes että alat keittämään kahvia tuossa tilanteessa, saati sitten oma äitisi?

Mä olen paljon pyöritellyt tätä teemaa "sukuun syntyy uusi lapsi" mielessäni (olen raskaana), ja tullut siihen tulokseen että meillä ole Suomessa tähän erityisesti naisten kesken tarpeeksi vakaata ja ohjaavaa kulttuuria, vaan ollaan tavallaan joko liian tunkeilevia tai sitten liian etäällä.

Olen nyt seurannut sekä äitiäni että omaa anoppiani, jutellut kavereiden kanssa ja lisäksi lukenut aika paljon näitä vauvaketjuja yms. ja tullut siihen tulokseen että isovanhemmilla (ja joskus myös tädeillä) on vaikea löytää "sopiva etäisyys" tuoreeseen perheeseen. Vanhemmuudelle pitäisi osata antaa tilaa kehittyä rauhassa (äidillä pitää olla pesimärauha) ja ei saa olettaa että on tervetullut milloin vain kylään, tai että saisi hoitaa vauvaa (kyllähän hoitoon anto on aina vanhemmista lähtöisin tapahtuva asia) tai muuten vain ei jotenkin osata käyttäytyä sen vauvan ympärillä kun vanhemmat on läsnä. 

Yhdellä ystävälläni oli ollut sellainen ongelma vauvan kanssa, että vauvan täti oli aina syöksynyt hoitamaan lasta, ikään kuin syrjäyttänyt vanhempia kokoajan. Harvahan noin ilkeyttään tekee, mutta tavallaan kun on kyseessä suhteellisen uunituoreet vanhemmat, niin sitä luulisi että muilla on pelisilmää miten käyttäytyä kylässä katsomassa vauvaa. Samoin meillä jo nyt isovanhemmat puhuneet kuinka sitten hoitavat vauvaa aina. Siis kiva että on hoitoapua, mutta kyllä me ihan itse päätämme milloin lapsi on ensimmäistä kertaa hoidossa, ja vaikka se olisi vasta 3-vuotiaana, niin ei siihen kenelläkään pidä olla yhtään mitään sanomista. Toki se jää sitten isovanhempien päätettäväksi, suostuvatko hoitamaan, mutta se on riski jonka kanssa aion elää.

Niin mietin, että ehkä äitisikin kohdalla kyse on siitäkin, että me olemme jotenkin perinteettömiä vauvarauhan suhteen Suomessa. Meillä on kuitenkin sodat ja nälkävuodet sun muut lahjakkaasti aina katkaisseet sitä vauvan ja äidin luonnollista yhteyttä. Niin kuin toki monessa muussakin maassa.

Mitäs jos kuitenkin ihan itse avaisitte suunne ja kertoisitte mitä odotatte. Ja kutsuisitte herkästi kylään isovanhempia silloin kun teille sopii.

Aika ihmeellistä vaatia jotain pelisilmää, käytännöthän ovat hyvin erilaisia eri perheissä ja suvuissa.

Isovanhemmat uskovat omaavansa pelisilmää joka on erilainen sitten kuin lapsen saaneen äidin .

" Minäkin kuule pesin lattioita vauva olkapäällä!

" varmaan tippui kun on tuo poikas nii outo"..

Tämä sananvaihto on totisinta totta ja käytiin minun sekä anopin välillä 2v sitten, viikko esikoiseni syntymästä. Anoppi tuli kahville ja alkoi omatoimisesti siivota moittien siitä, että makaan vain vauvan kanssa sängyssä!

Voitte arvata, että anoppi loukkaantui verisesti ja mies koetti sitten selitellä että " Tiinalla on vähän erikoinen huumorintaju"... tosissani kyllä olin, miehen kanssa kun  tuntuu välillä että on lapsena heitetty kolmesti ilmaan ja otettu kahdesti kiinni!