Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Olin ostanut uudet hifit, joita teinini juuri kokeili olohuoneessa.

Naapurini, nuori rouva ja esiintyvä taiteilija soitti ja kutsui itseään kylään, sanoin että tule ihan mielellään,

mutta alan sitten mennä pikkuhiljaa nukkumaan kahdeksan jälkeen.

Naapuri syöksyi meille, tuli keittiöön ja tokaisi: - Kaadapa sitä kahvia, missä ne hifit on?

Hänellä oli muovikassillinen omia cd-levyjä täynnä omatekoista rap-musiikkia, joita hän vaati heti kuunneltavaksi.

Teinini pyöritteli silmiään, kun tämä täti laittoi lujalle soimaan oman vihlovankovan nasaaliäänisen rap-biisinsä.

Huudahdimme molemmat: -Laita se hiljempaa!

Muuta emme sitten juuri puhuneetkaan koko illan aikana. Räppi-rouva soitti huudatti omaa ääntään, aina kun yritimme puhua jotain muuta kuin kommentoida hänen kappaleitaan, hän kiljui:

-Hiljaa nyt! Kuuntele nyt! Tää on hyvä kohta. Hei, kuunnelkaa tää. Täs on vitsikäs kohta, ahhahhahhahhah, eiks ollu hauska. Hiljaa nyt, mun ääni ei kuulu!

Puhuin päivän kuulumisia, aina tämä räppi-rouva huusi päälle, ettei saa puhua.

Lopulta, kun kello oli jo yli kahdeksan, sanoin että nyt musiikki riittää, me alamme mennä nukkumaan. Räppi-rouva pyysi vielä yhden kahvikupillisen, joi sen todella hitaasti ja soitti kännykällään Youtubesta omaa räppiään.

Meidän olisi pitänyt koko ajan puhua hänen vääpelinkovasta äänestään, muuten hän tuhahteli ja valitti: -Mä en jaksa! Mun musiikki ei kuulu yhtään ku te puhutte.

Kun sain hänet ulos, en kutsunut enää meille. Olemme kyllä käyneet hänen luonaan, mikä on aina melko kakofoninen elämys"

sireenimäinen räpinujellus raikaa asunnossa koko ajan, voluumi kaakossa.

Fiona Beck?

Näitä samoja tapauksia on jo kymmeniä mainittu, mutta myös mulla mun sisatukset on aivan saatanallisia kyläilijöitä. Ensimmäisenä, kun ulko-ovi aukeaa, tulee kysymys "oisko jotain hyvää?". Joka kerta vastaan, että ei ole, otatko kahvia. Molemmat sisarukset kuitenkin joka kerta suuntaavat suoraan keittiöön ja käyvät kaikki kaapit läpi, josko jotain hyvällistä löytyisi. Sieltä sitten avataan limupullot ja keksipaketit kysymättä. 

Olen yleensä melko rauhallinen, mutta muutaman kerran on tullut ärähdettyä, kun siskoni on jonkun suklaalevyn käynyt syömässä. Näissä tilanteissa ko. suklaat oli tarkoitettu johonkin leipomukseen ja jouduin käymään uudestaan kaupassa, jotta leipomukset sain tehtyä. 

Samaiset sisarukset eivät myöskään kunnioita toisen omaa ollenkaan ja jos/kun juovat tai syövät jotain, niin jättävät astiat sohvalle, kirjahyllyyn tms. Mihin nyt sattuu jäämään. Tämä, vaikka aina sanon, että tiskikone on tyhjä, voi laittaa sinne suoraan. Ymmärtäisin, jos kyse olisi siitä, että kutsuisin sisarukseni oikein kahvittelemaan. Totta kai silloin olisi tarjottavaa ja hoitaisin heidänkin tiskinsä. Mutta jos ilmaantuu oven taakse, että moi tultiin kylään, niin ei paljon kiinnosta passata aikuista ihmistä. 

Näiden mukulat myös sotkee milloin mitäkin. Eräänkin kerran sisko laittoi mukulansa uudelle sohvalle syömään vanukasta, vaikka pyysin siirtymään pöydän ääreen, ettei sohva likaannu. Eiköhän siinä heti ensimmäinen lusikallinen mennyt sohvalle, eikä sisko evääkään nostanut siivotakseen. Sehän on minun sohvani, eikä hänen tarvitse sitä siivota. Kyseinen sisko myös tullessaan kylään vaatii minua siirtämään koriste-esineeni pois lapsensa saatavilta, etteivät ne mene rikki. No, minullahan ei ole lapsia, joten minä pidän ne kulhoni siellä, missä haluan. Sinulla on lapsi ja sinä sitä vahdit. Jotenkin sitä myös kuvittelee, että pienen lapsen vanhempi tuo mukanaan edes sen yhden lelun, jos lapsi on leikki-ikäinen. Yksinasuvana minulla ei ole siis lastenleluja, mutten myöskään halua, että muiden rääpäleet pyörittelevät herkkiä koriste-esineitäni pitkin lattioita. Sisarusteni lapset ovat ihania ja pidän siitä, että he käyvät kylässä ajoittain. Toivoisin vain, että asia hoidettaisiin suunnitelmallisesti ja vanhemmat myös ymmärtäisivät, että vilkas lapsi tarvitsee jotain virikettä mukaansa. 

Muihin kauhuvieraisiin kuuluvat ne ihmiset, jotka lainailevat, mitä haluavat ja tekevät sen kysymättä. Eräänkin kerran kylpyhuoneessani oli kuivumassa paita. Ystäväni kävi vessasta paitani päällään ja totesi, että tämäpäs on kiva paita, taidankin lainata sitä tänään, kun lähden tästä juhlimaan. Kerroin, ettei vaatteitani voi noin vaan lainata ja ko. paita oli kuivumassa, koska tarvitsen sitä seuraavana aamuna. Ystäväni siihen tuhisi, että olisin voinut sanoa, ettei paitaa saa lainata ennen  kuin hän sen päälleen änkesi. No eipä tullut mieleen erikseen mainita, että hei, ethän lainaa minun omaisuuttani kysymättä. Toki lainaan, jos asiaa kysytään etukäteen, eikä itselläni ole tarvetta ko. vaatteelle tai tavaralle.

Pieraisin kylässä, naurua riitti.

Eniten näissä jutuissa ihmetyttää, miksi kukaan päästää ketään sikailemaan kotiinsa??!! MIKSI sitä suuta ei saada auki?! Mä en ikinä katselisi kodissani minkäänlaista porsastelua!!!!!!!!!!!!!!

miehen lapsen äiti.. kävi aikoinaan kattomassa lapsensa vaatekaapit läpi.. Melko usein teki samantien lasun esim. pahvilaatikoista tai kuvitellusta homeongelmasta yms.. kun sitten tuli miehelle ja tälle äitiihmiselle eri puraa niin kukas muukaan kun mummu lähetettiin meille vaatekaapille.. mummo lähtiessään tuumas että ottaa tästä pari kassillista vaatteita ja kun heillä on takka(meilläkin on) niin pistää palamaan. (hyvää käyttövaatetta mutta ei mummon maun mukasia. Ja tuumas mulle ei edes lapsen isälle, joka tietysti lapsensa vaatteet hankki.. Näillä naisilla on sitten elinikäinen porttikielto. Mikä ilahduttaa myös sosiaaliviranomaisia ettei tuu turhaa työtä.. Tää mummo on ihan ok ja on lapsenlapselleen kertonut että teki virheen mutta ainuttakaan pahoittelua ei äiti ole kertonut edes lapselleen.. vaikka lapseltaankin on vienyt rahaa kotiinsa yms.. muut vieraat osanneet käyttäytyä.. joskus on joku tullut pyytämään että voisinko ommella mutta aina en oo pystynyt auttaa vaikka toisin päin on autettukin ja se vähän harmittaa(meni kone rikki yhen pikkuvieraan toimesta mutta siitäpä opin että pitää laittaa parempaan piiloon..) Lapsi vieraat on parhaimpia, eikä olla niin hölmöjä että kotona pidettäis alatasoilla mitään särkyvää tai kallista.. että väsytettäis itteämme turhilla kielloilla..

Tässä ei ollut kukaan tuttu kyseessä, vaan tuntematon henkilö, jolle olin Facebookin kirppiksellä myynyt vanhan kännykkäni.

Oltiin sovittu, että hän tulee noutamaan puhelimen käteissumman kanssa minun luotani. Häneltä tulikin sitten viestiä, että nostorajoituksen takia hän ei saa nostettua rahoja, vaan ehdotti, että hän voisi tehdä minun nähteni tilisiirron. Vähän epäilytti, mutta suostuin tähän kuitenkin, koska hän oli jo matkalle luokseni.

Henkilö saapui meille ja näytin hänelle puhelimen, jota hän oli ostamassa. Hän kysyi, että miksi luovun puhelimesta ja kerroin, että olin halunnut ostaa uudemman mallin. Hän ryhtyi heti arvostelemaan, että mitä järkeä on luopua melko uudesta (vuoden vanhasta) hyvästä ja toimivasta puhelimesta ja ostaa uusi tilalle. Ei varmaan ole hänen asiansa vieraana ihmisenä huolehtia siitä, kuinka usein ostan itselleni uuden puhelimen.

Hänellä oli tabletti mukana tilisiirron tekemiseen, mutta tarjouduin lainaamaan läppäriäni, joka sattui olemaan päällä ja käden ulottuvilla. Hän teki tilisiirron ja tallensi kuitin siitä koneelleni. Hän halusi tarkistaa tallentuiko kuitti ja kysymättä mitään hän avasi lataukset-kansioni, joka oli täynnä henkilökohtaisia kuviani ja tiedostojani. Siellä ei ollut onneksi mitään arkaluontoista, mutta koin tilanteen todella kiusalliseksi.

Näin jälkikäteen ajateltuna ei välttämättä ollut fiksua suostua tilisiirron tekemiseen, sillä hänhän olisi voinut poistaa tilisiirron tapaamisemme jälkeen (meillä oli eri pankit, joten summa ei siirtynyt tililleni heti). Onneksi kaupat kuitenkin päättyivät hyvin ja rahat tulivat tililleni.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei ollut kukaan tuttu kyseessä, vaan tuntematon henkilö, jolle olin Facebookin kirppiksellä myynyt vanhan kännykkäni.

Oltiin sovittu, että hän tulee noutamaan puhelimen käteissumman kanssa minun luotani. Häneltä tulikin sitten viestiä, että nostorajoituksen takia hän ei saa nostettua rahoja, vaan ehdotti, että hän voisi tehdä minun nähteni tilisiirron. Vähän epäilytti, mutta suostuin tähän kuitenkin, koska hän oli jo matkalle luokseni.

Henkilö saapui meille ja näytin hänelle puhelimen, jota hän oli ostamassa. Hän kysyi, että miksi luovun puhelimesta ja kerroin, että olin halunnut ostaa uudemman mallin. Hän ryhtyi heti arvostelemaan, että mitä järkeä on luopua melko uudesta (vuoden vanhasta) hyvästä ja toimivasta puhelimesta ja ostaa uusi tilalle. Ei varmaan ole hänen asiansa vieraana ihmisenä huolehtia siitä, kuinka usein ostan itselleni uuden puhelimen.

Hänellä oli tabletti mukana tilisiirron tekemiseen, mutta tarjouduin lainaamaan läppäriäni, joka sattui olemaan päällä ja käden ulottuvilla. Hän teki tilisiirron ja tallensi kuitin siitä koneelleni. Hän halusi tarkistaa tallentuiko kuitti ja kysymättä mitään hän avasi lataukset-kansioni, joka oli täynnä henkilökohtaisia kuviani ja tiedostojani. Siellä ei ollut onneksi mitään arkaluontoista, mutta koin tilanteen todella kiusalliseksi.

Näin jälkikäteen ajateltuna ei välttämättä ollut fiksua suostua tilisiirron tekemiseen, sillä hänhän olisi voinut poistaa tilisiirron tapaamisemme jälkeen (meillä oli eri pankit, joten summa ei siirtynyt tililleni heti). Onneksi kaupat kuitenkin päättyivät hyvin ja rahat tulivat tililleni.

Miten tehdyn tilisiirron voi poistaa? 

Vierailija kirjoitti:

Melko usein teki samantien lasun esim. pahvilaatikoista tai kuvitellusta homeongelmasta yms.. kun sitten tuli miehelle ja tälle äitiihmiselle eri puraa niin kukas muukaan kun mummu lähetettiin meille vaatekaapille..

Äitiihmiselle eri puraa. Päähän sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei ollut kukaan tuttu kyseessä, vaan tuntematon henkilö, jolle olin Facebookin kirppiksellä myynyt vanhan kännykkäni.

Oltiin sovittu, että hän tulee noutamaan puhelimen käteissumman kanssa minun luotani. Häneltä tulikin sitten viestiä, että nostorajoituksen takia hän ei saa nostettua rahoja, vaan ehdotti, että hän voisi tehdä minun nähteni tilisiirron. Vähän epäilytti, mutta suostuin tähän kuitenkin, koska hän oli jo matkalle luokseni.

Henkilö saapui meille ja näytin hänelle puhelimen, jota hän oli ostamassa. Hän kysyi, että miksi luovun puhelimesta ja kerroin, että olin halunnut ostaa uudemman mallin. Hän ryhtyi heti arvostelemaan, että mitä järkeä on luopua melko uudesta (vuoden vanhasta) hyvästä ja toimivasta puhelimesta ja ostaa uusi tilalle. Ei varmaan ole hänen asiansa vieraana ihmisenä huolehtia siitä, kuinka usein ostan itselleni uuden puhelimen.

Hänellä oli tabletti mukana tilisiirron tekemiseen, mutta tarjouduin lainaamaan läppäriäni, joka sattui olemaan päällä ja käden ulottuvilla. Hän teki tilisiirron ja tallensi kuitin siitä koneelleni. Hän halusi tarkistaa tallentuiko kuitti ja kysymättä mitään hän avasi lataukset-kansioni, joka oli täynnä henkilökohtaisia kuviani ja tiedostojani. Siellä ei ollut onneksi mitään arkaluontoista, mutta koin tilanteen todella kiusalliseksi.

Näin jälkikäteen ajateltuna ei välttämättä ollut fiksua suostua tilisiirron tekemiseen, sillä hänhän olisi voinut poistaa tilisiirron tapaamisemme jälkeen (meillä oli eri pankit, joten summa ei siirtynyt tililleni heti). Onneksi kaupat kuitenkin päättyivät hyvin ja rahat tulivat tililleni.

Miten tehdyn tilisiirron voi poistaa? 

Jos pankki on Porvoossa?

Yksi kaverini syö aina kylässä todella paljon. Minulla oli neljä kaveri yötä yhtenä viikonloppuna ja olin varannut kolme pakettia karjalanpiirakoita ja pussillisen ruispaloja ja ajattelin että riittävät iltapalaksi ja aamupalaksi kun aamulla keitän vielä puuroakin. Yksi näistä kavereista kuitenkin veti jo iltapalalla yksin viisi karjalanpiirakkaa, päälle höyläsi melkein koko paketin juustoa ja lähes kokonaisen kurkun. Katsoin aivan ihmeissäni tuota touhua. Sanoin kun otti neljättä piirakkaa että näiden pitää riittää aamuksikin mutta ei ottanut kuuleviin korviinsa. Toisetkin hänelle ihmettelivät että miksi pitää noin ahmia ja haluttais kyllä aamupalaakin, muutakin kuin pelkkää puuroa. Aamulla sama homma, kaikille ei riittänyt karjalanpiirakoita kun yksi tekee ison ekana ison kasan itselleen. Tietysti halusi puuroakin. Ei kenelläkään oikeasti ole noin kova nälkä kun pari tuntia aiemmin on syöty ravintolassa iso illallinen ja noin ison iltapalan jälkeen ei kukaan tarvitse noin valtavaa aamupalaa. Itse en edes kehtaisi ottaa noin paljoa.

Vieras istuu soffalle ja päättää muiden puolesta, mitä sieltä telkusta katsellaan vaikka koko viikonloppu. Tällaisen fanaattisen penkkiurheiluhullun uhrina olen joutunut olemaan omassa kodissani.

Lapsemme syntyi keskosena. Minut kotiutettiin kun veriarvoni nousivat tarpeeksi, vauva jäi keskolaan. Olin huolissani -vauvalla oli pahoja hengitysvaikeuksia- pumppasin maitoa ja yritin lohduttaa vanhempaa lastani, joka oli pikkusisaruksesta huolissaan. Mieheni teki töissä pitkää päivää. Sairaalasta kotiutumispäiväni iltana samalla paikkakunnalla asuva äitini tuli yllättäen käymään sisarensa kanssa. Äidin sisko asui toisella puolella Suomea, mutta oli sukuloimassa vanhempieni luona. Äitini vaati heti kahvia pöytään. Keitin kahvit ja yritin etsiä kahvin kanssa tädilleni sopivaa tarjottavaa: hänellä on keliakia ja laktoosi-intoleranssi. En löytänyt mitään. Äitini alkoi hiiltyä ja minä ahdistua. Aloin ottaa kahvikuppeja kuivauskaapista. Olin laittanut sinne sairaalasta lainaamani rintapumpun osat kuivumaan lypsyn ja pesun jälkeen, käteni osui niihin ja ne putosivat. Aloin itkeä. Äitini raivostui ja haukkui minut lyttyyn ja häipyi, tätini vanavedessään. Tätini yritti kuiskata lähtiessään minulle jotain lohduttavaa. Heidän lähdettyään soitin isälleni että tällainen vierailu. Isä oli kauhuissaan ja ihmetteli, miten äiti nyt oli kahvia vailla, kun kotiin oli vain 20 minuutin matka.

Äitini tiesi kyllä, että olin samana päivänä kotiutunut useamman päivän yllättävältä (ennenaikainen synnytys) sairaalareissulta ja että olin herkässä mielentilassa.

Just näitten ja mpnen muun asian takia meillä ei enää käy vieraita, koska olen aina poissa kotoa, ettei heitä enää kävisi.

Istutetaan aikuinen lapsi autoon ja ajetaan toisen aikuisen lapsen luo, jonka kanssa lapsi n:o 1:llä on mennyt välit poikki vuosia sitten ja kuvitellaan, että asiat on hyvin kun lapset on saman katon alla vaikka eivät puhu toisilleen mitään. Mihin maailma tarvitsee sodanlietsojia, kun tuollaisia rauhanrakentajia on olemassa?

Raiskannut.

Juu nääs meillä kävi vieraat jotka itse kutsuivat itsensä kylään. Oli jouluviikko ja meillä oli siivottu kaikki viimeisen päälle kuntoon. Vieraileva mummo kävi useammankin kerran vessassa mutta yllätys paljastui vasta kun he olivat lähteneet. Juu nääs mummo oli oksentanut vessan käsienpesualtaaseen. Tänks ö lot!!

Vierailija kirjoitti:

Lapsemme syntyi keskosena. Minut kotiutettiin kun veriarvoni nousivat tarpeeksi, vauva jäi keskolaan. Olin huolissani -vauvalla oli pahoja hengitysvaikeuksia- pumppasin maitoa ja yritin lohduttaa vanhempaa lastani, joka oli pikkusisaruksesta huolissaan. Mieheni teki töissä pitkää päivää. Sairaalasta kotiutumispäiväni iltana samalla paikkakunnalla asuva äitini tuli yllättäen käymään sisarensa kanssa. Äidin sisko asui toisella puolella Suomea, mutta oli sukuloimassa vanhempieni luona. Äitini vaati heti kahvia pöytään. Keitin kahvit ja yritin etsiä kahvin kanssa tädilleni sopivaa tarjottavaa: hänellä on keliakia ja laktoosi-intoleranssi. En löytänyt mitään. Äitini alkoi hiiltyä ja minä ahdistua. Aloin ottaa kahvikuppeja kuivauskaapista. Olin laittanut sinne sairaalasta lainaamani rintapumpun osat kuivumaan lypsyn ja pesun jälkeen, käteni osui niihin ja ne putosivat. Aloin itkeä. Äitini raivostui ja haukkui minut lyttyyn ja häipyi, tätini vanavedessään. Tätini yritti kuiskata lähtiessään minulle jotain lohduttavaa. Heidän lähdettyään soitin isälleni että tällainen vierailu. Isä oli kauhuissaan ja ihmetteli, miten äiti nyt oli kahvia vailla, kun kotiin oli vain 20 minuutin matka.

Äitini tiesi kyllä, että olin samana päivänä kotiutunut useamman päivän yllättävältä (ennenaikainen synnytys) sairaalareissulta ja että olin herkässä mielentilassa.

Voi ei, olen pahoillani puolestasi ja ihmettelen äitisi asiatonta käytöstä :( Toivottavasti lapsesi voi nykyisin hyvin!

Aasinsiltana tästä tarinasta tuli mieleen ystävälleni sattunut tapaus, josta hän mainitsi eteenpäin minulle. Ystäväni oli siis juuri synnyttänyt kolmannen lapsensa, ja synnytys oli mennyt hyvin. Ns. kokeneena synnyttäjänä ja terveen vauvan kanssa synnytyslääkäri antoi heille luvan lähteä kotiin jo samana päivänä sairaalasta. No, heti kotiinpaluun jälkeen ystäväni appivanhemmat tupsahtivat kylään uutta vauvaa katsomaan - he kaiketi olisivat tulleet saman tien sinne sairaalan lapsivuodeosastollekin vierailemaan - ja eipä siinä muuta kuin juuri synnyttänyt äiti keittelemään heille kahvia! En tiedä miten tuohon tilanteeseen käytännössä päädyttiin ja tarjoutuiko ystäväni itse hommaan, mutta omaan korvaani kuulosti aika erikoiselta, että eikö tosiaan ystäväni tilaa voitu ottaa yhtään paremmin huomioon ja antaa hänen edes vähän levätä rauhassa?

578 lapsi voi nykyään hyvin :)

kun olin vielä lapsi ja asuin kotona vanhempieni kanssa, kävi heidän vierainaan useasti yksi pariskunta... heistä mies toisti useasti saman jutun, eli palasi wc:stä korvanpuhdistustikku mukanaan, istui keittiönpöydän ääreen rupattelemaan (kahvikupin äärelle), putsasi korvaansa, ja laittoi sen likaisen tikun pöydälle odottelemaan... :D äitiäni oksetti.

Aikoinaan eräs kaveri  meni kylään tullessaan suoraan kaapeille, söi jugurtit ja keksit ym. Olin pienituloinen, joten vitutti suunnattomasti mutta jostain syystä en saanut suutani auki..

Sen verran sain kuitenkin itseni toimimaan, että kerran tätä vierasta odotti  sitten jääkaappi jossa oli vain maitoa, margariinia ja kurkku. Kaapeistakaan ei löytynyt muuta kuin jauhoja ja makaronia.  Paahtoleipäpussi, mehupurkki ja levy Fazerin sinistä olivat visusti turvassa vaatekaapissani.. Tällä vierailulla selvisi sitten   ystävyytemme laatu, kaveri  nimittäin otti nokkiinsa ja  heti kahvit juotuaan häipyi   sanomatta mitään!

Tervemenoa, sai mennäkin.