Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Omituisinta/törkeintä mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?
Itsellä ei tule mieleen muuta kuin se kun kaveri tuli kerran Joulukuussa käymään kylässä ja valitti että hänellä tekee mieli suklaata ja hetken oltuamme olohuoneessa ja kaverin valitusta kuunnellessa päätin keittää meille kahvit ja häippäisin keittiöön ja kun olin laittanut kahvin porisemaan, tulin takaisin ja huomasin että kaveri oli ottanut lasten suklaakalenterit jotka oli olleet olohuoneen tietokonepöydällä ja luukku luukun jälkeen aukoi ja pisteli suklaat suuhunsa
Kommentit (2728)
Minulle lähes 90 -vuotias jo nyt edesmennyt anoppini tokaisi, että "Eipä sinulla ole kovin iso tuo etumus". Mittani olivat 43kg ja 163cm. Nykyään painoa on 70 kiloa ja D-kuppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin miehen kanssa just muutettu yhteen kuukautta aiemmin ja kutsuttiin miehen veli ja tämän uusi tyttöystävä kylään. Pöytä laitettiin koreaksi ja oltiin leivottu kaikennäköistä koska molemmat tykätään leipomisesta. Miehen veli oli otettu, mutta tämä tyttöystävä nyrpisteli nenää ja tökki niitä ruokia ja totes "huomaa että amatööri on nää tehny" ja ainakin mulla teki mieli jo siinä vaiheessa heittää tää naikkonen ulos, mutta hillitsin itseni. No istuttiin alas ja hiukan kummastellen katoin kun tää nainen nous ylös ja meni jääkaapille ja alkoi sen sisältöä nokka pitkällä kunnes sitten kysyin että mitä hän tekee ja vastaus oli "Katson että mikään ei ole mennyt vanhaksi koska en syö jos on ja haluun tietää että onko esim teillä jauhot menny vanhaksi" ja meillä sattui olemaan rahkapurkki josta oltiin tehty niitä rahkapullia ja joka oli sinä päivänä menossa vanhaksi ja hän huomasi sen ja AIVAN KAMALA HUUTO! Hän huusi ja heitti sen purkin roskiin kunnes siinä vaiheessa minä hermostuin ja päästin sellaisen saarnan että ei tosi! He lähtivät aika pian sen jälkeen ja luojan onneksi miehen veli ei oo enään sen akan kanssa yhdessä
Ite en ikinä vois kuvitella että jos oon kylässä jossain että menisin toisen jääkaapille tai alkaisin tutkimaan päivämääriä tai ylipäätänsä käyttäytyisin kuin hän teki. Mutta kai jotkut vaan on niin sekopäisiä niiden päivämäärien ym kanssa
Mun kaveri on tollanen. Siis et jos on kylässä ja on joku mauste, jauhot, munat yms menny vaikka päivällä vanhaksi niin hän ei syö. Siis kans justiinsa tolleen 'tutkii' jos vaikka on jauhopussi pöydällä ja oon aatellu leipoo esim keksejä ym meille ja mennyt se jauho vanhaksi niin hän sanoo 'mä en sit syö jos teet ku toi on men vanhaks' ite en tosiaankaan oo ollenkaan tarkka noiden päivämäärien kanssa
Apua! Ite oon just tollanen. Siis en sellanen että meen koskaan toisen kaapeille tonkimaan vaan siis oon tooosi tarkka päivämäärien kanssa, erityisesti liha/maitotuotteiden ja syynä on ihan se karmea ruokamyrkytys jonka sain kerran vanhasta maidosta ja jos oon kylässä ja pöydällä on esim maitopurkki joka on mennyt vanhaksi niin kyllä mä sen kahvini sitten mustana juon :D
muuten en välitä jos kuivatuotteet on mennyt päivällä tai parilla vanhaksi
Kahvi on aika hyvä "mittari" siihen, onko maito vielä ok, siks kahviin uskaltaa laittaa maitoa, jos se on päiväykseltään vanhaa, koska jos se on "oikeasti" menny vanhaks niin se menee kahvissa semmosiks paakuiks, ettei sitä tee mieli juoda. Muutenkin luottasin enempi omaan makuaistiini ruokien kans, kun tuijottelisin päiväyksiä. Jos joku on mennyt vanhaksi, sen kyllä huomaa, maistuu hmm...erikoiselle, olipa päiväystä tai ei. Se päiväys ei takaa mitään jos tuotetta esim säilytetty väärin, toisaalta taas päiväys ei tarkoita että ruoka just sillä hetkellä pilaantuu, kun vuorokausi vaihtuu.
Kummallisin asia on se, lähinnä kyläillessä tai muissa tilaisuuksissa, jossa on ihmisiä.... Monta kertaa olen jo aiemminkin kertonut, etten syö lihaa, kun en ole vuosiin syönyt, (tietty en oleta, että kaikki maailman ihmiset sen automaattisesti muistaa) niin joka kerta tarjotaan lihaa, makkaraa jne, ja sit se sama jankutus, kun ensin nätisti sanoo, ei kiitos, sitten selität miksi ei ja lopulta siitä alkaa suunnilleen riita. Vaikkei tarjoaja edes tietäisi etten todellakaan syö makkaraa, pitäisi asia olla sillä selvä, kun sanoo, että ei kiitos. Joka kerta alkaa se, että eikun kyllä otat, että ota nyt tämän kerran ja että et sinä liho jos tän kerran syöt tai että ota nyt kun kerran on näin paljon paistettu. Tai kun mä jätän syömättä pakolla lautaselle tungetut sapuskat, vaikka sanoin kolmesti että en ota! Sitten ihmetellään kun MÄ teen syömisestäni niin hirveen numeron. Kun en joka kerta jaksaisi selittää ja aiheesta väitellä, voisko joskus se "ei kiitos" riittää?
Jatkan tuohon edelliseen... erikoiseksi nuo tilanteet tekee että sanotaan "kyllä sä nyt tän kerran makkaraa voit syödä" ihan kun mun jotenkin tekis mieli sitä ällötystä (anteeksi kaikki makkaran ystävät) Mä sanon aina, että en syö lihaa, vältän viimeiseen asti sanaa "kasvissyöjä", koska kun olen ottanut esim ranskalaisia, sipsejä, joulutortun, karkkia, aurajuustoperunoita tms, niin jo on joku sanomassa, että "eikö sun pitänyt olla kasvissyöjä, vai eikö se oo niin tarkkaa jos on herkkuja tarjolla??? " Kasvissyöjä ei siis voi syödä perunaa... olis kiinnostavaa kuulla, että mitä saa, raakaa porkkanaa ja salaatinlehtiä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että Suomessa on kyläily vähentynyt ja pitää ilmottaa etukäteen jos on tulossa.
Yksi ihminen kutsui mut kerran kylään. Matkaa 200 km. Kun tulin perille, oli ovessa vain lappu: Olen matkoilla.
Itsellä loppui myös ystävyys ex-naapuriin, joka sattui muuttamaan äitini paikkakunnalle. Olin jouluna äidillä yökylässä ja tämä ystävä oli pyytänyt käymäään, kun nyt olin täällä 300 km päässä. Minulla ei ole autoa, joten en usein käy. Oli parinkymmenen asteen pakkaset, mutta lähdin sovitusti kylään, kun haluisin itsekin tavata ystävää. Ei oltu nähty pariin kuukauten. Kävelin 8 km parinkymmenen asteen pakkasessa. Tämä sinänsä ok minulle ja kunnolleni, mutta kun sitten ystävä ei ollutkaan kotona tosiaan, vaikka oli sovittu tarkka aika ja päivä ... ja tämä oli kännykkäaikaa .... Ystävä tiesi, että minulla ei ole autoa, vaikka ei ne autolliset yleensä ajattele, että miten se autoton tulee - tämä oli maaseutua, eli ei julkista liikennettä. Eipä siinä muuta kuin takaisin samantien sitten.
Miehen veljen tyttöystävä huusi "hyi hitto tää maito on pilalla!", marssi lupaa kysymättä jääkaapille ja alkoi tsekata maitopurkkien päiväyksiä. Kun ne olivat ok, alkoi väittää että kupissa oli ollut jotain ! Sanoin että suoraan koneesta otettu kuppi.. Mies ja veljensä vain hymistelivät . Tämän jälkeen olenkin kehittänyt migreenin, aina kun pariskunta on tulossa kahville...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ostanut uudet hifit, joita teinini juuri kokeili olohuoneessa.
Naapurini, nuori rouva ja esiintyvä taiteilija soitti ja kutsui itseään kylään, sanoin että tule ihan mielellään,
mutta alan sitten mennä pikkuhiljaa nukkumaan kahdeksan jälkeen.
Naapuri syöksyi meille, tuli keittiöön ja tokaisi: - Kaadapa sitä kahvia, missä ne hifit on?
Hänellä oli muovikassillinen omia cd-levyjä täynnä omatekoista rap-musiikkia, joita hän vaati heti kuunneltavaksi.
Teinini pyöritteli silmiään, kun tämä täti laittoi lujalle soimaan oman vihlovankovan nasaaliäänisen rap-biisinsä.
Huudahdimme molemmat: -Laita se hiljempaa!
Muuta emme sitten juuri puhuneetkaan koko illan aikana. Räppi-rouva soitti huudatti omaa ääntään, aina kun yritimme puhua jotain muuta kuin kommentoida hänen kappaleitaan, hän kiljui:
-Hiljaa nyt! Kuuntele nyt! Tää on hyvä kohta. Hei, kuunnelkaa tää. Täs on vitsikäs kohta, ahhahhahhahhah, eiks ollu hauska. Hiljaa nyt, mun ääni ei kuulu!
Puhuin päivän kuulumisia, aina tämä räppi-rouva huusi päälle, ettei saa puhua.
Lopulta, kun kello oli jo yli kahdeksan, sanoin että nyt musiikki riittää, me alamme mennä nukkumaan. Räppi-rouva pyysi vielä yhden kahvikupillisen, joi sen todella hitaasti ja soitti kännykällään Youtubesta omaa räppiään.
Meidän olisi pitänyt koko ajan puhua hänen vääpelinkovasta äänestään, muuten hän tuhahteli ja valitti: -Mä en jaksa! Mun musiikki ei kuulu yhtään ku te puhutte.
Kun sain hänet ulos, en kutsunut enää meille. Olemme kyllä käyneet hänen luonaan, mikä on aina melko kakofoninen elämys"
sireenimäinen räpinujellus raikaa asunnossa koko ajan, voluumi kaakossa.
Mulla ei ole kovin pahoja kyläilykokemuksia mutta yksi tapaus jäi mieleen.
Minulla oli netissä tarjolla eräs pieni tuote ilmaiseksi, hakua vastaan. Eräs nainen oli siitä kiinnostunut ja ilmoitti tulevansa hakemaan tuotteen. Nainen saapui ja marssi KENGÄT jalassa eteisestä olohuoneen läpi keittiöön, missä tavara mulla oli valmiina nähtäväksi. Olin niin äimistynyt että joku kehtaa saapastella toisen selvästi puhtaaseen kotiin kengät jalassa, etten osannut edes sanoa mitään. Lisäksi naisella oli 3-4-vuotias muksu mukana, joka äitinsä perässä saapasteli sisälle kurasilla kengillään.
Kun tavara vaihtoi omistajaa, ei nainen tehnyt elettäkään lähteäkseen vaan jäi jaarittelemaan asioitaan mulle vähintään puoleksi tunniksi kierrelen asuntoa ympäriinsä, edelleen ne kengät jalassa! Se oli erittäin kiusallista, koska en tuntenut tätä ihmistä lainkaan. Ennen lähtöään nainen keksi, että haluaa ilmaiseksi saamansa tuotteen ympärille kuuluvaa oheistarvikkeita lisäksi. Sanoin, ettei minulla ole sellaisia ylimääräisenä vaan käytössä ovat. Siitä alkoi kamala tinkaaminen, että kyllä hänen nyt tarvisi niitä tarvikkeita saada kun ei ehdi itse lähteä niitä ostamaan. Toistin monta kertaa, että ei ole ylimääräisiä. Aikansa tingattuaan suostuin hänelle yhden tavaran myymään alihinnalla, koska halusin päästä hänestä eroon. Siinä vaiheessa nainen totesi, ettei hänellä olekaan käteistä..
Huh, mikä homma hänestä oli päästä eroon!
Noin puolen vuoden kuluttua nainen otti yhteyttä kertoakseen, että tuote oli mennyt rikki ja mikähän siinä oli vikana. No jaa-a, ilmaiseksi annoin niillä saatesanoilla että on ollut käytössä jo jonkin aikaa..
Jonkin ajan päästä otti uudelleen yhteyttä ja kysyi missä olen töissä ja voisinko minä järjestää hänen kotimyyntiyritykselleen tilaisuuden meidän toimistolla, minne hän voisi tulla myymään tuotteita. Vastasin, että tuskinpa meillä toimitusjohtaja ja myyntijohtajat kauhean hyvillään olisivat, jos työntekijät alkaisivat työajalla osteleen jotain tupperwareja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa sangen erikoista kuinka noin 90:ssä prosentissa jutuista porukka RAIVOAA asiasta kuin asiasta, oli sitten kaveri, sukulainen tai ventovieras. Kummasti eläissäni en ole tuollaisiin ihmisiin törmännyt, en kaveripiirissä, en sukulaisissa, en tori-ostajissa enkä -myyjissä.
Tuleekin mieleen exäni, jolle kaikki oli RAIVOAMISTA. Jos minä sanoin, että v*ttu kun ärsyttää, niin minä RAIVOSIN. Hieman veemäisellä äänellä valittaminen oli HUUTAMISTA, vaikka en todellakaan edes huutanut, vaan korkeintaan korotin ääntäni aavistuksen ollessani ärsyyntynyt.
Että mitäpä jos kertoisitte näitä tarinoitanne vaihteeksi niin kuin ne oikeasti ovat tapahtuneet. Itselläni ei ole mitään kerrottavaa, koska en ole eläissäni tavannut mitään käytöstavattomia moukkia.
Voi paljonkin.
Eräs ja sama ihminen useimmiten. Vaihtaa vauvansa paskavaipan meidän sohvalla, ilman että laittaa alle edes mitään, siinä on sitten monet kerrat ollut paskaa sohvalla, kiva. Kerran tuli lapsensa kanssa meille kylään ja ilmoitti heti, että lapsi on ekaa kertaa ilman vaippaa (ei todellakaan osannut käydä vielä potalla), siinä se sitten kusi meidän olkkarin matolle.
Lapsi levittää lelut ympäri kämppää, kaivelee vähän "ei lelujakin" kaapeista mikä on meille ihan ok, pystyy niilläkin leikkimään, mutta mitä tekee äiti kun lähtevät kotiinsa, no jättää ne kaikki paskat levälleen, ei puhettakaan että korjaisi lapsensa levittämät tavarat. Ja millainen tämän tyypin mies? No kerran tulivat meille kahville ja mies nappasi kakusta samantien puolet lautaselleen "ompas hyvännäköistä", siinä muut sitten söivät pikkuriikkiset palaset, kun ei tuosta kakusta ois muutenkaan riittänyt kaikille kuin pienet palat.
Jaa meillä ollessaan ei ikinä katso lapsensa perään, lapsi touhuaa mitä lystää ja äidille ei tule mieleenkään, ettei kaikkiin tavaroihin saa koskea. Me sitten mieheni kanssa paimennetaan tuota mukulaa koko se aika kun ovat täällä, lapsi jos löytää jonkun mieheni tavaran esim mihin ei todellakaan saa koskea, lapsen äiti vain sanoo "ai sellaisenko löysit, ompa hieno" tms. ei käy mielessäkään, ettei siihen saisi koskea.
ja tekemisissä ollaan pakosta kun sukulaisia ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi paljonkin.
Eräs ja sama ihminen useimmiten. Vaihtaa vauvansa paskavaipan meidän sohvalla, ilman että laittaa alle edes mitään, siinä on sitten monet kerrat ollut paskaa sohvalla, kiva. Kerran tuli lapsensa kanssa meille kylään ja ilmoitti heti, että lapsi on ekaa kertaa ilman vaippaa (ei todellakaan osannut käydä vielä potalla), siinä se sitten kusi meidän olkkarin matolle.
Lapsi levittää lelut ympäri kämppää, kaivelee vähän "ei lelujakin" kaapeista mikä on meille ihan ok, pystyy niilläkin leikkimään, mutta mitä tekee äiti kun lähtevät kotiinsa, no jättää ne kaikki paskat levälleen, ei puhettakaan että korjaisi lapsensa levittämät tavarat. Ja millainen tämän tyypin mies? No kerran tulivat meille kahville ja mies nappasi kakusta samantien puolet lautaselleen "ompas hyvännäköistä", siinä muut sitten söivät pikkuriikkiset palaset, kun ei tuosta kakusta ois muutenkaan riittänyt kaikille kuin pienet palat.
Jaa meillä ollessaan ei ikinä katso lapsensa perään, lapsi touhuaa mitä lystää ja äidille ei tule mieleenkään, ettei kaikkiin tavaroihin saa koskea. Me sitten mieheni kanssa paimennetaan tuota mukulaa koko se aika kun ovat täällä, lapsi jos löytää jonkun mieheni tavaran esim mihin ei todellakaan saa koskea, lapsen äiti vain sanoo "ai sellaisenko löysit, ompa hieno" tms. ei käy mielessäkään, ettei siihen saisi koskea.
ja tekemisissä ollaan pakosta kun sukulaisia ollaan.
niin ja sama tyyppi ei ikinä tajua lähteä. Kahvit juotu ja saattaa sen jälkeen vielä 2h istuskella sohvalla ja katsoa telkkaria (kun me paimennetaan lasta), saatetaan tehdä lähtöä saunaan ja tyyppi vaan istuu sohvalla, joskus mieheni sanoi, että täytyy lähteä jonnekkin käymään, niin ei siinäkään vaiheessa tajunnut alkaa tekemään lähtöä, minun piti sitten jäädä kotiin kun mieheni lähti käymään. Eikä viitteis oikeen suoraankaan sanoa, että häivy nyt
Se ärsyttää, kun sukulaiset soittavat pihaportilta, että ollaan tulossa kylään. Mitään ei tiedetty etukäteen. Tämä on toistunut monta kertaa. Kerran olin yksin kotona ja kuulin yläkerrassa ollessani ulkoa ääniä niin näin ikkunasta taas sukulaispariskunnan oven takana, mutta en mennyt avaamaan ovea, ovi oli onneksi lukossa. Miehen sukulaiset oikein harrastavat tätä. Tulevat aina kutsumatta. Miehen suku asuu kaukana, mutta eivät koskaan kerro ovatko tulossa. Yleensä käyvät myös muualla kuin meillä ja selitys on yleensä, että lähdettiin nyt vaan ajelemaan. Olisi kiva vaan jos edes päivää ennen soittaisivat. Kerran lapseni juhliinkin tulivat aivan liian aikaisin. Itse kyllä aina soitetaan viikkoja ennen jos sinne ollaan menossa.
Kerran lapseni ollessa yläkoulussa hänen "kaverinsa" olivat tulleet meille ovesta sisään ilman lupaa ( olivat menossa ulos yhdessä) ja kulkivat kengät jalassa huoneesta toiseen, avasit kaapin ovet, penkoivat tyttäreni vaatteet, katsoivat kaikki henkilökohtaisetkin asiat (päiväkirja) ja naureskelevat kun tytär yritti saada heitä lähtemään. Ei ollut kiva olla puhelimessa kun tytär kertoi asiasta. Kivoja "kavereita" eivät olleet todellisuudessa muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MammaViivi kirjoitti:
mulla ei tuu mieleen ku mun sisko joka aina visiitillään menee jääkaapille omin nokkineen
Meidän perheessä tämä on aivan yleistä. Minä, siskoni ja veljeni käymme kyllä toistemme jääkaapeilla. Olemme aina olleet tosi läheiset sisarukset, myös aikuisena eikä ole kellään köynyt mielessäkään että ei voisi mennä jääkaapille. Jos omassani on jotain mitä toivon etteivät söisi, sanon siitä.
Mä oon varmaan se omituinen, mutta aina kun menen jonkun luokse kylään (ei nyt ihan tuntemttoman, mutta kaverin), niin avaan ja katson heidän jääkaappeihinsa.
Jos siis vaikka keittiössä seistään, niin oon silleen et mää katon sun jääkaappiin. En sillälailla että ollaan olohuoneessa ja kävelen siitä keittiöön ja huikkaan et katon sun jääkaappiin, ei :D Mutta noin mä teen, mua kiinnostaa :D
Vierailija kirjoitti:
ja tekemisissä ollaan pakosta kun sukulaisia ollaan.
Sukulaisten kanssa ei ole pakko olla tekemisissä.
Varmaan se kun kaappeja ja ovia auotaan "MITÄ TÄÄLLÄ ON". Lopettakaa..
Kun vieraiden lapset menevät jääkaapille katsomaan mitä siellä on ja ottavat ilman lupaa. Vanhempien pitäisi valvoa tätä.
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko kertoa tämä, vaikka tapahtuikin minun ollessa vieraana. Odotin poikaystävääni hakemaan minut tältä yhteiseltä kaveriltamme illansuussa, kun paikalla ollut toinen mies suuttui silminnähden tehdessäni lähtöä. Hän konkreettisesti saartoi minut nurkkaan ja huusi, ettei minulla ollut mitään asiaa ulos ja meidän ystävyytemme loppuu, mikäli lähden nyt pois. Lisäksi minulle tuntematon lihava nainen tuli viereen huutamaan olevansa samaa mieltä ja otti haltuunsa sekä laukkuni että lompakkoni. Mies otti sen sijaan toisen kenkäni piilottaen sen johonkin. Tätä piiritystä kesti noin 20 minuuttia. Ystäväni, siis asunnon omistaja ei tehnyt mitään auttaakseen minua, vaan osoitti olevansa samaa mieltä näiden ahdistelijoiden kanssa.
Poikaystävä ei uskonut tätä kuin vihdoin pääsin juoksemaan autoon. Lisäksi tuo tuntematon nainen oli varastanut uuden lompakkoni rahoineen ja luottokortteineen, mille ei poliisikaan voinut tehdä mitään. Vieläkin inhottaa.
Tää kuulostaa siltä, että tarinan kertoja unohti kertoa jotain oleellista tapahtumien taustoista.
Alue: Aihe vapaa
Koin hiukan omituisena/törkeänä kun veli ja hänen uusi tyttöystävänsä tuli kahville ja tämä nainen alkoi nostella joka astiaa ja tutki pohjia ja sitten nosti oman kahvikuppinsa ja tottakai se hölskyi joka paikkaan, mukaan lukien hänen iphonensa päälle ja hän oli kiukkuinen mulle "Eihän nämä ole edes arabian kuppeja tai mitään, perkeleen ikeaa ja sun takias mun puhelimen päälle meni kahvia" olin hiukan hämmentynyt etten keksiny mitään sanottavaa kunnes mies ja veli totes naiselle että kahvikuppi kuin kahvikuppi, ei merkillä niin väliä.