Jälleen yksi maalismussukka :)

Kaiken turhan yliaikahermoilun jälkeen meille syntyi 8.3. naistenpäivän aamuna klo 9.05 TYTTÖ! Pituutta prinsessalla 51cm ja painoa 3880g. Tänään iltapäivällä kotiuduttiin ja ensimmäinen yö pikku perheenä edessä :)



Tässä synnytyskertomus: Ti-ke yönä n. klo 00.30 havahduin aika kovaan supistukseen, mutta en jotenkin osannut reagoida siihen sen kummemmin, koska niitä oli tullut aikaisemminkin. Seuraava supistus tuli kuitenkin pian ja nousin vessaan ja maha toimi kuin pahemmassa vatsataudissa :) Siinä samalla havahduin myös toiseen lorahdukseen ja päättelin että se oli vähäinen määrä lapsivettä. Menin kuitenkin takaisin sänkyyn odottelemaan ja sainkin sitten rampata vessassa vähän väliä " tyhjennyksellä" .

N. klo 1.30 alkoi sitten ne oikeat ja suht säännölliset supistukset, väliä 5-7 min. Ja yhdellä monista vessakäynneistä huomasin, että kirkasta verta tuli pyyhkiessä paperiin.

Herätin miehen 03.00 ja soitin äitipolille. Kätilö oli vähän " nihkeä" , mutta kehotti tulla nyt ainakin tarkistuttamaan tilanne. Laitettiin tavarat rauhassa kasaan ja oltiin synnärin oven takana hieman 04.00 jälkeen.

Kätilö otti lapsivesitestin ym. kokeet ja olin vasta kahdelle sormelle auki. Saatiin kuitenkin jäädä sisään ja sain petidiini pistoksen ja yritin käydä hetkeksi lepäämään. Pistos kuitenkin nopeutti avautumista ja teki todella huonon olon. Oksensin monta kertaa ja pyörrytti.

Klo 7.15. supistukset tuli jo kolmen minuutin välein ja siirryttiin synnytyssaliin, olin 5 senttiä auki. Istuin keinutuoliin ja kätilö laittoi minut käyrälle ja sanoi, että nyt vaan sitte odotellaan ja aikoi mennä soittamaan lääkärin pistämään epiduraalia.

Sitä ei koskaan ehditty laittamaan kun avautuminen alkoi edetä " räjähdyksenomaisesti" ja ainut apu mitä yritin käyttää oli ilokaasu, mutta sekin sai aikaan huonon olon ja loppujen lopuksi ainut mitä välillä hengitin avuksi oli pelkkä happi...

Ponnistusvaihe kesti n.20 minuutia ja hieman jouduttiin leikkaamaan(sain 10 tikkiä, ja parantuminen lähtenyt hyvin käyntiin).



Selostus saattaa olla hieman sekava kun tämä koko oleminen on niin uutta ja ihmeellistä :) Mutta siis vaikka synnytin sitten loppujen lopuksi täysin luomuna ja välillä tuntui että taju lähtee, niin tuo tuhiseva nyytti on niin ihana palkinto, että jo näin lyhyen ajan päästä synnytyksestä ajattelen sitä vain upeana kokemuksena. Ja jos luoja suo, niin teen sen vielä useasti :)



Mutta nyt nukkumaan tuonne miehen ja vauvan kanssa, jaksaa sitten herätä syöttämään.



Kati ja " Vilppu" -neiti 3vrk



p.s. täällä muuten syntyi naistenpäivänä pelkästään tyttöjä :)