Paha mieli.

Onpa sikamaista. Ei tuollaista tarvitse sietää.

Tuo tuntuisi jokaisesta pahalta ja pitääkin tuntua, koska normasli ystävällisyys ja kunnioitus puutui sinua kohtaan.

Kiitos ykkönen! Kirjoituksesi helpotti oloani. Olen miettinyt pääni puhki, että miten olen voinut astua tämän henkilön varpaille (on minua vanhempi ja eri sukupuolta). Emme hirveästi ole töissä tekemisissä ja olen uusi työyhteisössä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ykkönen! Kirjoituksesi helpotti oloani. Olen miettinyt pääni puhki, että miten olen voinut astua tämän henkilön varpaille (on minua vanhempi ja eri sukupuolta). Emme hirveästi ole töissä tekemisissä ja olen uusi työyhteisössä.

Ap

Minulla on samanlaisia kokemuksia.

Olin alle 20v ja uusi työntekijä ja tämä hirveä nainen ~50v ja vanha työntekijä sekä paljon "arvoasteikossa" alempana olevissa työtehtävissä (kunnan monistamossa). Joka kerta kun menin yksin monistamoon niin tämä hirviö oli niin ilkeä, kettuili ja vaikka mitä. Jotain kysyikin niin alkoi naljailu ja huuto. Olin niin nuori etten osannut pitää puoliani.

Todennäköisesti oli kateellinen kun olin nuori ja nätti ja ylempänä.

T. Nyt en ole enää kuin nätti 😉

Jätä tuommoset omaan arvoonsa, luultavasti hänellä on paha olo ihan muusta syystä kuin kysymyksestäsi!

Jos haluat, niin voithan yrittää keskustella kyseisen henkilön kanssa töissä ja kertoa että sinusta tuollainen käytös tuntui pahalta. Jos ei pahoittele mitenkään, niin juttele esimiehen kanssa. Ei kenenkään tarvitse töissä pelätä toista.

Pysyn erossa ikävistä ihmisistä. Kohtaa heitä vain jos on pakko. Olen tämän nyt 50v. oppinut.

Samaa mieltä, anna olla ja unohda. Sillä henkilöllä on ongelmia ja itsestään se naurunalaisen/kummajaisen teki huutaessaan asialliseen kysymykseesi. Pidä välimatkaa niin paljon kuin mahdollista ja unohda muutoin koko juttu, älä juttele hänen kanssaan mistään muusta kuin työasioista jos on aivan pakko, parempi kun et mistään jos ei ole pakko. Tervehdit vain ohimennessäsi niin kuin kaikkia muitakin. Yhteisissä palavereissa istut hänestä kaukana. ignooraat täysin.

Äläkä nyt enää ota puheeksi uudelleen kyseistä asiaa, vaan kehitä mielessäsi vastauksesi hänelle siihen jos tilanne toistuu vielä että voit jämäkästi sanoa sen sitten kun tilanne on päällä.

Joo en aio tosiaankaan enää työpaikalla käsitellä tätä. Enkä tuossa tilanteessa jäänyt sanattomaksikaan, itkin sitten jälkikäteen. Mutta hämmästyttää; en voi kuvitellakaan, että hän olisi huutanut jotain vastaavaa muille (kysyin siis ihan vaan sitä hänen läheisen nimeä, jonka oletin tuntevan minun läheisen. Kysymys vaan tuli ihan spontaanisti, en tarkoittanut sillä mitään kummempaa. Hän itse puhui yksityiskohtaisesti tästä ihmisestä ja tiedän, että muutkin tuntevat/tietävät hänet).

Ja tiedän mitä vastaan diplomaattisesti, kun seuraavan kerran kysytään työyhteisöstä ja sen hengestä: sieltä löytyvät ääripäät. Jos lisäuteluita tulee, niin sitten voin sanoa, että siellä ollaan todella ystävällisiä ja kannustavaisia, mutta toisaalta missään mulle ei ole puhuttu niin epystävällisesti. Näin. Tämä on suunnitelma ja eiköhän tämä paha mieli mene äkkiä ohi.

Kiitos teille! Ap