Miksi meidän on vaikea sietää sitä, että ei ole olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa elämäntapaa? Lapsettomien tuntuu olevan vaikea sietää.

Maailmassa on niin paljon kaltoinkohdeltuja lapsia ettei kyllä mitenkän voi väittää että rakkaus omaan lapseen on automaattisesti syvää ja ehdotonta.

T. Äiti

Miksi ap on niin ehdoton siitä, että omaa lastaan rakastaa kaikkein eniten maailmassa?  Eikö hän pysty hyväksymään, että näin ei suinkaan aina ole. Eikä kysymys ole välttämättä ns. huonosta vanhemmasta.

No hassua tuo jatkuva väittely, tylsää.Ihmisillä likaa aikaa ja tylsä elämä?  Onneksi oikea elämä kutsuu, heippa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sitä, että he eivät tiedä kaikkea äitiydestä, ja joku sanoo ääneen, että omaa lastaan rakastaa syvemmin ja ehdottomammin kuin mitään muuta maailmassa. Tottahan se on!

Miksi siitä pitää hermostua, miksei voi vain myöntää, että juu, se se on varmasti syy, miksi moni lapsia hankkii?

Ihan vastaavasti minä voin kahden lapsen äitinä myöntää, että lapsettomalla on enemmän vapautta ja aikaa ja rahaa harrastaa, matkustaa, sisustaa, nautiskella vaikkapa parisuhdeajasta miehen kanssa. Se on se syy, miksi moni vela on tehnyt ratkaisunsa jäädä lapsettomaksi.

Kaikessa on hyviä ja huonoja puolia ja on yksilöllistä, mitä kukin pitää tärkeimpänä.

Eikä se, joka esimerkiksi kertoo rakkaudesta lapseensa, yritä millään lailla korottaa itseään muita paremmaksi. Kyse EI ole mistään kilpailusta!

Jos sitä omaa lastansa niin kauheasti rakastaa niin silloin sitä ei tunge toisten hoidettavaksi oli kyse sitten tarhasta tai koulusta. Jos sitä omaa lasta rakastaa niin silloin ITSE maksaa sen lapsen elämän ja kulut eikä tule muilta vinkumaan rahaa.

Jos sitä lasta oikeasti rakastaa niin pystyy luomaan lapseen niin hyvän suhteen että IKINÄ ei tarvitse vakoilla lapsen touhua(lukea tekstiviestejä, katsella selaushistoriaa läpi jne) eikä tarvitse ikinä kysellä opettajalta että mitä lapsi on tehnyt tai ei ole tehnyt. Vaan lapsi kertoo suoraan kaikki asiansa vanhemmille.

Joten voi hyvinkin sanoa että suurin osa Suomen vanhemmista ei omasta lapsesta välitä. Se lapsi on vaan väline heille.

Höpsistä.

Jokainen väsyy joskus, jokaisella on välillä rahat lopussa. Eivätkä ne sulje pois rakkautta lapseen.

Ja haloo - Jos laissa taataan lapsiperheille lapsilisät - esimerkiksi - niin miten se sinusta OIKEASTI on rakkauden puutetta nostaa ne laissa taattavat lapsilisät?

Ja totta kai opettajan kanssa jutellaan lapsen koulumenestyksestä ja siitä, miten hän pärjää luokassa. Se on sitä lapsen rakastamista, että hänen tarpeistaan huolehditaan - pieni lapsi kun ei itse osaa sanoa, onko hänen läksyjen tekonsa riittävää tai kuinka muu luokka häntä kohtelee.

ap

samaa olen ihmetellyt kuin ap. Täällä palstalla lapsettomat kirjoittavat hirveän negatiiviseen sävyyn vanhemmuudesta ja lapsista. Antaisivat olla ja keskittyisivät siihen omaan elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap on niin ehdoton siitä, että omaa lastaan rakastaa kaikkein eniten maailmassa?  Eikö hän pysty hyväksymään, että näin ei suinkaan aina ole. Eikä kysymys ole välttämättä ns. huonosta vanhemmasta.

Luetunymmärrys nyt!

Minä sanoin, että lapsettomien TUNTUU olevan vaikeaa ymmärtää, jos JOKU SANOO...

En sanonut, että kaikilla on noin. Olemme toki yksilöitä tässäkin suhteessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon kaltoinkohdeltuja lapsia ettei kyllä mitenkän voi väittää että rakkaus omaan lapseen on automaattisesti syvää ja ehdotonta.

T. Äiti

Luetunymmärrys!

Sanoin, että JOKU sanoo, että...

Kyse siis oli subjektiivisesta mielipiteestä, jota on lapsettomien vaikea hyväksyä.

ps. Se, että jollekin lapsi on tärkein maailmassa ei muuten välttämättä sulje pois sitä, että hänellä sekään ei riitä lapsesta huolehtimisen motiiviksi. Kun elämä on täysin hajalla ja asut vaikkapa kadulla tai olet huumeriippuvainen, rakkauskaan ei välttämättä riitä - ihminen ei jaksa pitää huolta mistään, ei itsestään, ei lapsestaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

samaa olen ihmetellyt kuin ap. Täällä palstalla lapsettomat kirjoittavat hirveän negatiiviseen sävyyn vanhemmuudesta ja lapsista. Antaisivat olla ja keskittyisivät siihen omaan elämäänsä.

Enemmän minua hirvittää toiset perheelliset. Siis aivan kamalia ihmisiä palstalla, esim. se pitkä keskusteluketju pelkosektioista ja mielipiteet puolin ja toisin. Ja näillä ihmisillä on vielä lapsia!

Mun äiti ei ole koskaan rakastanut mua omien traumojensa takia. Ei se sitä tahallaan tee. Mutta suorastaan huvittaa tuollainen väite. Eikä oma äitini ole ainoa laatuaan, vaikka olisi kiva kuvitella niin. 

Joo, näinhän se on. Ihmiset on aika jyrkkiä ja tällainen anonyymi kirjoittelu vielä houkuttaa pahimman esiin. Muiden mielipiteet lytätään tyyliin "olet idiootti etkä ymmärrä mistään mitään", kun oikeasti kyse on kumminkin valinnoista. Jollekin sopii a, toiselle b, kolmannelle c, neljännelle ab. Eikä se, että toinen tykkäsi b:stä tarkoita, että sen ekan a-valintaa mollataan tai että häntä dissataan ihmisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon kaltoinkohdeltuja lapsia ettei kyllä mitenkän voi väittää että rakkaus omaan lapseen on automaattisesti syvää ja ehdotonta.

T. Äiti

Luetunymmärrys!

Sanoin, että JOKU sanoo, että...

Kyse siis oli subjektiivisesta mielipiteestä, jota on lapsettomien vaikea hyväksyä.

ps. Se, että jollekin lapsi on tärkein maailmassa ei muuten välttämättä sulje pois sitä, että hänellä sekään ei riitä lapsesta huolehtimisen motiiviksi. Kun elämä on täysin hajalla ja asut vaikkapa kadulla tai olet huumeriippuvainen, rakkauskaan ei välttämättä riitä - ihminen ei jaksa pitää huolta mistään, ei itsestään, ei lapsestaan.

ap

Eikä hyvä elämä, hyvä asunto, hyvä toimeentulo, päihteetön vanhempi sulje sitä, että lasta ei rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti ei ole koskaan rakastanut mua omien traumojensa takia. Ei se sitä tahallaan tee. Mutta suorastaan huvittaa tuollainen väite. Eikä oma äitini ole ainoa laatuaan, vaikka olisi kiva kuvitella niin. 

Kuten sanoin, jokainen meistä on yksilö. Sanoin, että lapsettomia ärsyttää, jos JOKU sanoo omana mielipiteenään. että lastaan rakastaa...

Voi sitä paitsi olla, että äidillesi sinä silti olet rakkain. Hän ei vaan kenenkään suhteen kykene tuon parempaan. Kuka tietää, lapsen on aika vaikea päästä äitinsä pään sisään, ja päinvastoin.

Pakko sanoa, että rakastan puolisoni lasta enemmän kuin omaani. Ei voi mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon kaltoinkohdeltuja lapsia ettei kyllä mitenkän voi väittää että rakkaus omaan lapseen on automaattisesti syvää ja ehdotonta.

T. Äiti

Luetunymmärrys!

Sanoin, että JOKU sanoo, että...

Kyse siis oli subjektiivisesta mielipiteestä, jota on lapsettomien vaikea hyväksyä.

ps. Se, että jollekin lapsi on tärkein maailmassa ei muuten välttämättä sulje pois sitä, että hänellä sekään ei riitä lapsesta huolehtimisen motiiviksi. Kun elämä on täysin hajalla ja asut vaikkapa kadulla tai olet huumeriippuvainen, rakkauskaan ei välttämättä riitä - ihminen ei jaksa pitää huolta mistään, ei itsestään, ei lapsestaan.

ap

Eikä hyvä elämä, hyvä asunto, hyvä toimeentulo, päihteetön vanhempi sulje sitä, että lasta ei rakasta.

Ei toki. Mutta sinä et sitä sivusta voi päätellä, mikä sen ihmisen priorisointi on. Ehkei hän kenenkään kohdalla pysty parempaan.

Entä jos minä sanon, että rakastan koiraani syvemmin ja ehdottomammin kuin mitään muuta tässä  maailmassa? Mitäs mammat siihen sanoo? No alkaa tietenkin selittely että "et vain tiedä, kun ei sulle ole lapsia" ;)

Onneksi lähipiirissä ei ole tuollaisia mammoja, vaan osataan arvostaa oman kuplan ulkopuolisiakin asioita, vaikka sitä rakasta jälkikasvua olisikin siunaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon kaltoinkohdeltuja lapsia ettei kyllä mitenkän voi väittää että rakkaus omaan lapseen on automaattisesti syvää ja ehdotonta.

T. Äiti

Luetunymmärrys!

Sanoin, että JOKU sanoo, että...

Kyse siis oli subjektiivisesta mielipiteestä, jota on lapsettomien vaikea hyväksyä.

ps. Se, että jollekin lapsi on tärkein maailmassa ei muuten välttämättä sulje pois sitä, että hänellä sekään ei riitä lapsesta huolehtimisen motiiviksi. Kun elämä on täysin hajalla ja asut vaikkapa kadulla tai olet huumeriippuvainen, rakkauskaan ei välttämättä riitä - ihminen ei jaksa pitää huolta mistään, ei itsestään, ei lapsestaan.

ap

Eikä hyvä elämä, hyvä asunto, hyvä toimeentulo, päihteetön vanhempi sulje sitä, että lasta ei rakasta.

Ei toki. Mutta sinä et sitä sivusta voi päätellä, mikä sen ihmisen priorisointi on. Ehkei hän kenenkään kohdalla pysty parempaan.

Ei rakkaus ole mikään suoritus, vaan tunne. Sitä joko on tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos minä sanon, että rakastan koiraani syvemmin ja ehdottomammin kuin mitään muuta tässä  maailmassa? Mitäs mammat siihen sanoo? No alkaa tietenkin selittely että "et vain tiedä, kun ei sulle ole lapsia" ;)

Onneksi lähipiirissä ei ole tuollaisia mammoja, vaan osataan arvostaa oman kuplan ulkopuolisiakin asioita, vaikka sitä rakasta jälkikasvua olisikin siunaantunut.

Eikä ala. Totta kai sinä voit rakastaa koiraasi enemmän kuin mitään muuta, koska sinullahan ei edes muuta ole, mihin sitä rakkautta verrata. Kenen lapsia sinun muka pitäisi rakastaa enemmän kuin omaa koiraasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon kaltoinkohdeltuja lapsia ettei kyllä mitenkän voi väittää että rakkaus omaan lapseen on automaattisesti syvää ja ehdotonta.

T. Äiti

Luetunymmärrys!

Sanoin, että JOKU sanoo, että...

Kyse siis oli subjektiivisesta mielipiteestä, jota on lapsettomien vaikea hyväksyä.

ps. Se, että jollekin lapsi on tärkein maailmassa ei muuten välttämättä sulje pois sitä, että hänellä sekään ei riitä lapsesta huolehtimisen motiiviksi. Kun elämä on täysin hajalla ja asut vaikkapa kadulla tai olet huumeriippuvainen, rakkauskaan ei välttämättä riitä - ihminen ei jaksa pitää huolta mistään, ei itsestään, ei lapsestaan.

ap

Eikä hyvä elämä, hyvä asunto, hyvä toimeentulo, päihteetön vanhempi sulje sitä, että lasta ei rakasta.

Ei toki. Mutta sinä et sitä sivusta voi päätellä, mikä sen ihmisen priorisointi on. Ehkei hän kenenkään kohdalla pysty parempaan.

Ei rakkaus ole mikään suoritus, vaan tunne. Sitä joko on tai sitten ei.

Ei, se ei tosiaan ole mikään suoritus. Toisaalta sitä ei myöskään joko ole tai sitten ei ole, vaan se on jana, ja sitä voi olla enemmän tai vähemmän.

ap

Vierailija kirjoitti:

Entä jos minä sanon, että rakastan koiraani syvemmin ja ehdottomammin kuin mitään muuta tässä  maailmassa? Mitäs mammat siihen sanoo? No alkaa tietenkin selittely että "et vain tiedä, kun ei sulle ole lapsia" ;)

Onneksi lähipiirissä ei ole tuollaisia mammoja, vaan osataan arvostaa oman kuplan ulkopuolisiakin asioita, vaikka sitä rakasta jälkikasvua olisikin siunaantunut.

Vaikea kuvitella, että kukaan tuota vastaan alkaisi inttää. Miten ihmeessä sinä voisit muutenkaan ajatella, jos sinulla ei edes ole miestä/lapsia? Subjektiivinen arvio ja tila.

ap

Lapsettomathat ovat homogeeninen joukko ilman eriäviä mielipiteitä. Eiku...