Lue keskustelun säännöt.
Hermot jatkuvasti kireällä lasten kans ja uuvuttaa
02.12.2016 |
Esikoinen on aina ollut melko haastava, on hyvin vilkas ja voimakastahtoinen. Tämä toinen on suoraan sanottuna taas ollut todella helppo tapaus. Lapset on 2v ja 5v.
Esikoinen on 10 päivää kuussa päiväkodissa ja se päätös on tehty osittain perhetyöntekijän suosituksesta kun sellaiselta haettiin apua tässä aiemmin.
Niinä päivinä kun esikoinen on kotona mulla on suurin osan ajasta hermot jatkuvasti kireällä ja päätä jomottaa jne. Tunnen itseni uupuneeksi eikä mikään tunnu sujuvan. Kuukaudessa on ehkä muutamia päiviä kun tuntuu että on suht mukavaa ja kivaa esikoisen kotipäivinä.
Koko ajan tuntuu olevan joku tilanne tämän isomman kans, ei kuuntele mitään, räjähtää jos ei asia mene kuin hän tahtoo. Ei oikein osais leikkiä itekseen vaan kaipaa huomiota koko ajan. Ja silloin kun ei joku ehi koko ajan olla siinä niin jo aamusta kauhea riehuminen ja toinen joka muuten leikkii tosi nätisti ottaa mallia ja riehuu mukana. Olen joskus huvikseni tehnyt pienen testin että jos esikoinen oikeasti saisi sen huomion mitä tahtoo niin se olis lähes kokoaikaista aamusta iltaan. Että koko ajan tehtäis jotain. On niin kun ois muurahaisia. Koko ajan äänessä.
Sitten kun mennään ulos kun ois täydellinen sää tehdä lumiukkoja niin yks valitus "kun ei osaa/ei jaksa". Tai kun näitten kahden kans askarteleminen: kauhee kitinä ja kinastelu kenenki tusseista tai tehään kaikkea hassua, sama ja vielä pahempi leipomisen kans....
Sitten se mitä mä teen usein tän toisen kans mikä ei esikoisen kans onnistu, se että esim. samalla kun lapsi piirtää niin koitan esim. tehä kauppalistaa. Esimerkkejä ois monia...
Väsyttää!
Kommentit (4)
Fyysisen kunnon parantaminen lisää jaksamista myös henkisesti.
Laadukkaat, helpot ja mielekkäät harjoitusohjelmat täältä:
st-personaltraining.webnode.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisiko olla helpompi, jos esikoinen olisi päivähoidossa joka päivä, mutta ei sitten välttämättä hirmu pitkää päivää kerrallaan? Minkälainen hän on hoidossa? Mietin vain sitä, että jos on jotain, mihin tarvitsisi tutkimuksia ja/tai apua, niin päiväkodin henkilökunta osaa ehkä arvioida sen ja ehdottaa reittiä eteenpäin. Esikoisellani (nyt jo teini) on Asperger ja koska oli kotihoidossa, olin yksin kaikkien tuntemusteni kanssa, että hänessä on jotain "erikoista". Kerran vuodessa kun kävi neuvolassa piirtämässä ympyrän, niin siinä ei paljon erityisyydet tule ilmi. Srk:n kerhossa kävi, mutta sen ohjaajan asenne ylipäänsä oli äärimmäisen ymmärtävä asiassa kuin asiassa ja kun mitä vaan kysyi, oli vastaukset aina tosi ympäripyöreitä. En nyt siis tietenkään tarkoita, että lapsen pitää saada jokin diagnoosi heti, jos on vaikka temperamentiltaankin vaativa, mutta sitä avun tarvetta on joskus vaikea itse arvioida. Joskus ulkopuolinen näkee asiat paremmin ja vallankin, jos on jotain lapsiin liittyvää koulutusta ja kokemusta :) Ja tietysti voi olla, että vaikka se 2-v. olisi miten helppo ja kiva lapsi, on hän 5-vuotiaan mielestä "lapsellinen" ja tämä kaipaisi niitä askarteluja ym. tekemisiä ikäistensä kanssa. Toisaalta se aina klassinen kysymys on, että onko sinulla kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa?
Teen todellakin paljon asioita esikoisen kanssa ja no, tuota aloitusviestiä kirjoittaessani olin tosi tosi väsynyt...oli pakko purkaa vähän.
Siis kun esikoinen on vaan jotenkin niin..joka paikassa koko ajan ja tekemässä kaikkea ja jotenkin semmonen levoton.
Koen sen vaan hyvin väsyttävänä...Sitten jos ei asiat onnistu on reaktio heti kamala huutaminen...
En mä nyt tähän tietenkään ala kaikkea luettelemaan mutta varmasti jos jollakulla on haastava lapsi tietää minkälaista se voi olla...
Ja vaikka miten on lapsi rakas ja yrittää itse parhaansa päivittäin tehdä on mielestäni kyllä vanhemmalla oikeus saada sanoa että väsyttää, ei jaksais ym.!
Tämäntapainen (tämä sama?) valitusvirsi oli vasta täällä.. Laita lapset hoitoon ja mene töihin.