Onko 10kk vauvalle traumaattista olla äidistä 2 viikkoa erossa?

On, ja voi olla.

Takuulla voi olla haittaa.

Voi, ja voi olla että ei ole. Mä olin puolitoista viikkoa työmatkalla lapsen ollessa 8-kuinen. Palasin töihin lapsen ollessa 3kk, mies piti vanhempainvapaat joten siinä vaiheessa oli lapselle "ensisijainen" vanhempi. Nykyisin lapsi on jo 14v ja ihan normaalilta vaikuttaa.

No ensijaisesti huoltajasta ei tulisi olla erossa, mutta eivätkö tässä tapauksessa molemmat vanhemmat käy?

Voihan se olla jollain tapaa rankkaa vauvalle ja toki sinulle myös, mutta tuskin traumoja jää.

Kai tuo vähän riippuu siitä, että miten tilannetta käsitellään myöhemmin. - Muistellaanko kauhulla, että äitisi melkein hylkäsi sinut kun olit pariviikkoinen vai muistellaanko, että oltiin alusta asti tasa-arvoisia niin hyvin kuin vain voitiin. Ja niinpä välillä oli meistä vanhemmista vain toinen kanssasi Isovnhempia ja kavereita kävi kyllä moikkaamassa ja ulkonakn nähtiin muita tuttuja vauvaperheitä ja jännättiin yhdessä Joulun tuloa.... Vai muistellaanko tulevaisuudessa koko ajanjaksoa mitenkään erityisesti se kun oli tai on lopulta vain pieni ajan jakso; yksi monien joukossa.... Vauvalle 10 kk.lle kaikki tai lähes kaikki on vielä uutta, eikä häntä voi laittaa asiaa valitsemaan. - Vanhemmat ovat tuossa vaiheessa ne jotka valitsevat, mutta aina eivät voi valita hekään. En usko, että lapselle autommaattisesti mitään traumaa jää, ellei sellaista ikään kuin kasvateta muistelemalla ja kertaamalla tilannetta aina jotenkin negatiiviseen sävyyn 

"On, ja voi olla." - Voisitko kertoa tarkemmin mitä? - Maiilman sivun -usein nainen - on kantanut lapsien kasvatuksesta yksin vastuun miesten ollessa esimerkiksi rintamalla tai tehdeääs kodin ulkopuolella töitä, hankkien perheelle elannon tai istuneet vankilassa jne. Miksi sukupuolella olisi tässä kohtaa, jotain erityistä merkitystä; toki ideaalitapauksessa molemmat vanhemmat ovat (kaiketi) suunnilleen yhtä paljon lapsen kanssa, mutta aina se ei ole mahdollista, mutta kaksi viikkoa on kuitenkin vielä aika lyhyt aika. - Toki pienelle lapsella kaksi viikkoa on pidempi ajanjaks kuin meille vanhemmille.

Käyväthän ne isätkin työmatkoilla, joten mikseivät äiditkin, jos tilanne on se, että molemmat ovat vauvalle yhtä tuttuja?

No on melko varmasti, jos äiti on ollut ensisijainen hoitaja. Toki jos vauva jää isön kanssa, niin hän kokee olevansa turvassa, mutta noin pitkä ero vääjäämättä vaikuttaa äidin ja vauvan väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen, jonka katsotaan.olevan yksi tärkeimpiä asioita ihmisen elämänkaaressa.

Mikä on niin tärkeä meno?  Tyhmää edes kysyä. 

On traumaattista. Vauvoille melkein aina äiti on ensisijainen hoitaja vaikka isä olisi läheinen ja osallistuva.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että vauvan isä oli työmatkalla työviikon verran. 9 kk vauva oli kotona äidin kanssa. Oli koko viikon erittäin takertuva, etsi isää, ja vahti kovasti äitiä, selvästi pelkäsi että äitikin katoaa. Isän paluun jälkeen "vahti" samalla tavalla isää monta viikkoa, ja aluksi itki kun isä vaikka meni vessaan, eikö ottanut vauvaa mukaan.

No ei todellakaan ole haittaa. Ikävä voi olla, mutta onhan nyt herranjestas kaikilla joku videopuhelumahdollisuus vaikka missä päin maailmaa olisi. Tuon ikäiselle tulee muutenkin takertumisvaihe, jolloin äiti/isä ei saa kadota minkään oven taakse. Saa olla aika tumpelo vanhempi, että väittää muuta.

No onhan se tosi pitkä aika :o Etenkin jos äiti on ns. primääriobjekti. Meillä on pian vuoden ikäinen lapsi ja vaikka olen jo palannut työelämään, en mitenkään pystyisi kuvittelemaan olevani kaksi viikkoa täysin poissa lapsen luota.

Vierailija kirjoitti:

No on melko varmasti, jos äiti on ollut ensisijainen hoitaja. Toki jos vauva jää isön kanssa, niin hän kokee olevansa turvassa, mutta noin pitkä ero vääjäämättä vaikuttaa äidin ja vauvan väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen, jonka katsotaan.olevan yksi tärkeimpiä asioita ihmisen elämänkaaressa.

Apn tapauksessa ensisijaisia hoitajia olivat molemmat vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Käyväthän ne isätkin työmatkoilla, joten mikseivät äiditkin, jos tilanne on se, että molemmat ovat vauvalle yhtä tuttuja?

Vaikka molemmat ovat yhtä tuttuja, niin toinen (yl äiti) on ns. turvapesä vanhemmille. Tämän kanssa tapahtuva vuorovaikutus on vauvalle tärkeämpää ja vauva määrittää enemmän itseään hänen kautta. Kyllähän.niissä suhteiss äitiin ja isään on väistämättä eroja, jos toinen kuitenkin huolehtii hänestä enemmän (kun toinen on 8h töissä).

Ainakin tutkimusten mukaan vauva kiintyy selvästi toiseen vanhempaansa erityisellä tavalla, ja ero tästä on raskaampi kokemus kuin ero toisesta vanhemmasta. Meilläkin isä oli hoitovapaalla puoli vuotta (minä ekat 9kk), mutta vauva selvästi hakeutui pelottavissa tilanteissa minun syliin ja koki eroahdistusta minusta. En myös usko että olisin heti saanut palattuani "kiinni" meidän suhteesta ja vuorovaikutuksesta (jos on erilaista kuin isänsä kanssa) jos olisin tehnyt viikonloppua pidemmän reissun. Kyllähän kaikki sellainenkin vaikuttaa vauvaan. Ei mun mielestä kaikkea äidin roolia kannata sivuuttaa ja vähätellä tasa-arvon nimissä, tai ainakaan vauvan kustannuksella. 2 viikkoa on niin pitkä aika tuon ikäiselle, että siinä voi unohtaa vanhempansa, kun ei ole kieltä millä ylläpitää muistia.

Lapsi ikävöi eikä ymmärrä ajan kulumista eikä sitä, että äiti palaa takaisin. Jos mahdollista niin odottaisin kunnes lapsi osaa puhua ja ymmärtää jollain tavalla selityksiä. Jos on pakko lähteä niin sille ei voi sitten mitään. Takertumista tai poistyöntämistä voi olla odotettavissa kun tulet takaisin ja se täytyy jaksaa ottaa rauhallisen lempeästi vastaan niin että lapsen luottamus pystyy palautumaan.

Vierailija kirjoitti:

Kai tuo vähän riippuu siitä, että miten tilannetta käsitellään myöhemmin. - Muistellaanko kauhulla, että äitisi melkein hylkäsi sinut kun olit pariviikkoinen vai muistellaanko, että oltiin alusta asti tasa-arvoisia niin hyvin kuin vain voitiin. Ja niinpä välillä oli meistä vanhemmista vain toinen kanssasi Isovnhempia ja kavereita kävi kyllä moikkaamassa ja ulkonakn nähtiin muita tuttuja vauvaperheitä ja jännättiin yhdessä Joulun tuloa.... Vai muistellaanko tulevaisuudessa koko ajanjaksoa mitenkään erityisesti se kun oli tai on lopulta vain pieni ajan jakso; yksi monien joukossa.... Vauvalle 10 kk.lle kaikki tai lähes kaikki on vielä uutta, eikä häntä voi laittaa asiaa valitsemaan. - Vanhemmat ovat tuossa vaiheessa ne jotka valitsevat, mutta aina eivät voi valita hekään. En usko, että lapselle autommaattisesti mitään traumaa jää, ellei sellaista ikään kuin kasvateta muistelemalla ja kertaamalla tilannetta aina jotenkin negatiiviseen sävyyn 

Opettele nyt ensin mitä trauma tarkoittaa ennen kuin alat neuvoja jakelemaan...

Ja joo, kyllä tuosta trauma tulee. (Myös sinä "mikä siinä isässä on niin eri kuin äidissä" -tyyppi, en jaksa selittää, mut lue vähän ihmisen kehitystä, tää on ihan perusjuttuja) Ei mitään semmoista, että koko lapsen elämä olisi pilalla tms, mutta trauma tulee, turha sitä kiistää on. Jos on pakollinen juttu, äiti sairastuu vakavasti vaikka, niin kyllähän niistä yli pääsee ja on ihmiset selvinneet pahemmistakin "tervejärkisinä", mut aina on riski, että lapsi kantaa jonkinlaista hylkäämiskokemusta koko ikänsä. Tunne jää, vaikka kuinka selitetään ja käsitellään asiaa. Verraten esim. vanhemman kuolema lapsen nähden. Väittääkö joku ettei traumaa jää, siis ihan tapahtumasta, vaikka kuinka lapsi kasvatettaisiin pitämään isovanhempia vanhempiaan ja "kerrattaisiin tilannetta positiiviseen sävyyn". (Viittaan vielä tähän naurettavaan kommenttiin mitä lainasin)

Pahinta tässä kai on, että huomataan, että sen ei tarvtse olla aina äiti, joka on lapsele se lähin huoltaja ja vanhempi, vaan se voi jo pienestä pitäen olla isä tai vaikka nykyaikana toinen "äiti". - Mitenkähän tämä ongelma ratkaistaan kahden homovanhemman kesken, jossa molemmat huoltajat ovat miehiä - ta naisia. 

Vierailija kirjoitti:

No ei todellakaan ole haittaa. Ikävä voi olla, mutta onhan nyt herranjestas kaikilla joku videopuhelumahdollisuus vaikka missä päin maailmaa olisi. Tuon ikäiselle tulee muutenkin takertumisvaihe, jolloin äiti/isä ei saa kadota minkään oven taakse. Saa olla aika tumpelo vanhempi, että väittää muuta.

Jep jep, älä hanki lasta.