Yks kuvottavimmista asioista on katkeruus

Mun koko äidin puolen suku on täynnä vihaisia ja katkeria ihmisiä. Ovat lähtöisin Viipurista, tulleet Suomeen. Asuneet jääkylmässä omakotitalossa ja syöneet talven yli näkkäriä. Tää hyvin yleinen tarina meidän monen suomalaisen suvussa.

Oltiin viikonloppuna syömässä suvun kesken ravintolassa. Meidän perheen lisäksi mukana mummi, vaari ja äitini veljet perheineen. "Yllättäen" emme pystyneet syömään ruokia loppuun ilman että piti alkaa vääntämään taas vanhoista asioista. Tai siis äidin veljet niistä rupes jauhamaan niin vihaiseen sävyyn vanhempiensa kanssa että meillä nuorillakin oli todella kiusallinen olo.

Vanhoista asioista pitää puhua joka helvetin kerta. Jos soitan mummille ja kysyn kuulumisia, löydän yhtäkkiä itseni kuuntelemasta jo toista tuntia paasausta siitä miten ennen oli kaikki huonosti ja nyt on niin hyvin asiat, eikä me nuoret osata arvostaa yhtään mitään. Joka ikinen kerta.. Mistään ei voi koskaan puhua normaalisti kun keskustelu käännetään aina vanhojen (IKÄVIEN) asioiden muisteluun.

No, äitini sano mulle eilen että voisin joku päivä mennä mummille taas käymään. Sanoin, että mielelläni en menisi, koska olen lopen kyllästynyt kuuntelemaan vihamielistä räpätystä siitä miten kaikki on paskaa. Sanoin, että haluan ottaa etäisyyttä hänen sukuunsa, koska en halua, että minustakin kasvaa vihainen ja läpeensä katkera aikuinen. Äiti suuttui! :)

Katkeruus vanhoista asioista heijastuu heillä nykyään ihan jokaiseen nykyasiaankin. Se asenne.