Haluttomuus vs. vauvakuume

Olemme reilu 30v pariskunta ja meillä on 2v lapsi. Olemme mieheni kanssa puhuneet lähes koko vuosia kestäneen seurustelusuhteemme ajan, että yhteinen haave olisi kaksi lasta noin 3v ikäerolla. Esikoinen on suht helppo tapaus ja hyvä nukkumaan, mutta mies on alkanut viime aikoina epäröimään/viivyttämään ajatusta mitä ajankohtaisemmaksi aihe on tullut. Ongelman ytimessä on miehen haluttomuus, joka on alkanut jo ennen esikoisen syntymää. Silloin asian annettiin edetä omalla painollaan, mutta nyt suhteemme on ajautumassa/ajautunut sen takia kriisiin. Miestä ei haluta ja hänen on hankala saada erektionsa pysymään. Tämä tietenkin vaivaa häntä ja hän pelkää seksielämämme lopahtavan lopullisesti tähän. Hän sanoi aloittavansa asian selvittämisen mittauttamalla testosteronitasonsa, josko syy löytyisi sieltä. Sen jälkeen katsotaan mitä muuta on tehtävissä. Lupasin antaa hänelle tilaa, etten millään lailla painostaisi häntä asiassa, vaikka se hankalaa onkin koska hänen haluttomuutensa vaikuttaa tietysti minunkin seksielämääni ja tarpeisiin ja tunteisiin. Erityisen raastavaksi tilanteen tekee se, että tunnen olevani asian suhteen ihan kädetön. Lisäksi taustalla varjostaa oma järjettömän voimakas kaipuu taas raskautua ja ahdistus ajan kulumisesta. Tilanteen monimutkaisuuden ja vakavuuden ymmärrettyäni olen alkanut toivoa, että vauvakuumeeni sammuisi eikä näin kiristäisi tilannetta entisestään, mutta ei sitä niin vaan sammuteta kuten varmasti kaikki samaa poteneet hyvin tietävät. Miehenikin haaveilee perheenlisäyksestä, mutta kokee sen tällä saraa mahdottomaksi. Rakastamme toisiamme, puhumme avoimesti asioista niiden oikeilla nimillä ja molemmat haluamme toistemme parasta. Tämä tuntuu silti ihan umpikujatilanteelta, itse itseään ruokkivalta noidankehältä. Onko muita saman asian kanssa kamppailevia pariskuntia? Miten olette asiassa päässeet eteenpäin?