Mieli muuttui lasten suhteen naimisiinmenon jälkeen

Sellainen tilanne että naimisiin mentiin ja miehenä komppasin mukana seurustellessa että joo, lapsia ois kiva saada. Mutta nyt kun on tätä yhteiseloa nähty jonkun aikaa niin ei oikeastaan yhtään kiinnosta lapsien hankinta. Tuli sellainen olo että en haluis itse, en oo siihen kykenevä, ja myöskään vaimo ei selvästikään vaikuta valmiilta äidiksi vielä pitkään aikaan jos ikinä. Mutta kaikkihan on mahdollista joten tietysti joskus voi olla niin että muutumme elämänvarrella sellaiseen pisteeseen että meistä olisi vanhemmiksi. Mutta nyt tuntuu siltä että tuskin ikinä haluaisin lapsia hankkia. Vaimolle taas lasten hankinta tuntuu yhdeltä elämän pääasioista, miettinyt jo pitkään jopa tulevien lastensa perintöasioita..joten tässä nyt ihmettelen että:
a) onko mun mainittava näin vahvoista ajatuksista hänelle
b) vai koetteko että mun ois tehtävä lapsia hänen kanssaan kaikesta huolimatta koska puhuttiin ennen naimisiinmenoa ja se toisellle tärkeää?