Mies: Voisitko seurustella naisen kanssa, joka ei pysty saamaan lapsia?

En voisi seurustella enää koskaan riippumatta siitä saako nainen lapsia vai ei. Hauskanpitoon toki kelpuuttaisin naisen.

Voisin, mutta haluan kyllä lapsia eli tuossa tilanteessa vaihtoehtona olisi sitten adoptio tai sijaissynnyttäjä. 

Ilman muuta. En itsekään halua lapsia.

Kyllä voisin. En pidä lapsia elämän tarkoituksena, vaikka voisin niitä hankkiakin.

Voisin, koska en itse halua lapsia. Toki tilanteen pitäisi olla sellainen, että nainen on hyväksynyt sen tosiasian, että ei kykene saamaan biologisia lapsia. Ettei asia paina naisen mieltä ja jollain tavalla ole koko ajan vaikuttamassa naisen mielialoihin ja sitä kautta suhteeseen.

Varmaan se asia olisi luontevaa tuoda esille siinä vaiheessa kun yleensäkin puhutaan mahdollisista lapsihaaveista, mutta sehän on yksilöllistä. Toisilla se on jo ekoilla treffeillä, toisilla tapailuvaiheessa ja joillakin vasta seurustelun kestettyä jonkin aikaa.

M40+

Kyllä voisin seurustella oikein hyvin, mutta vaikeampi on vastata siihen, missä vaiheessa asiasta pitäisi kertoa. Ei nyt kuitenkaan ensimmäsillä treffeillä, kun tulee "vähän" suorituspaineita jos ensimmäsillä treffeillä aletaan puhumaan siitä, että tässä muuten sitten voitaisiin olla ja elää loppu elämä yhdessä. - Mutta kai minä näin sanoessani samalla tulen tunnustaneeksi, että olen vähän hidas lämpenemään; siinä missä joku toine on jo ensimmäisten treffien yhteydessä valmis harrastamaan seksiä, niin minä en hyvin todennäköisesti ole.     

Voisin. Voisi kai siitä tiedottaa muutamien treffien jälkeen, jos alkaa homma jollain tavalla vakavoitumaan.

No näin 3 lapsen isänä voin sanoa, että voisin seurustella. Jos ero tulisi, niin en eää haluaisi uusia lapsia, joten siinä mielessä tämä olisi vain plussaa. Toki minulle kelpaisi aivan yhtä hyvin nainen, jolla on omia lapsia.

Vaikka en enää omia lapsia haluaisikaan, niin adoptiota voisin uuden kumppanin kanssa harkita.

Niin missä vaiheessa tuo sitten pitää tuoda esiin... Siis jos salaa jonkin olennaisen asian toiselta, niin onhan se petos. Toisaalta ei tuo varmaan sellainen asia ole jota ensitrefeillä tarvitsee kertoa. Onhan tuo hyvin henkilökohtainen asia. Minusta siinä vaiheessa kun ruvetaan sunnittelemaan yhteen muttoa. Silloin suhde on menossa niin vakavaksi, että tuo on toiselle kerrottava.

M30

Olen neljäkymmentä vuotias ja lapset on tehty, joten kyllä. Kunhan nainen ei lapsettomuuttaan koko toisi esiin.

Voisin koska en itse halua lapsia.

Tottakai, säästyisi ehkäisyt.

Juu hyvinkin.

Lapsettomuuden ei pitäisi olla tuomittavaa. Nainen saattaa kärsiä lapsettomuudesta kohtuuttomasti ja sitten jos saa sen päälle vielä miehiltä syrjintää tai hyljeksintää, niin on kyllä tunteetonta touhua. Ehdottomasti voisin seurustella sellaisen kanssa. Nainen on silti kokonainen. Ja jos lapsen haluaa, niin adoptointi on keksitty.

Eihän viiskymppinen nainen muutenkaan saa lspsia enää

En ole mies mutta olen tuo lapseton nainen. Kun tapasin mieheni, minulla oli jo tiedossa että en välttämättä voi saada lapsia tai ainakaan niiden saaminen ei ole helppoa. Kerroin tästä jo melko alkuvaiheessa miehelleni, ehkä parin viikon-kuukauden sisällä seurustelun alkamisesta, koska lähennyimme hyvin nopeasti enkä halunnut salata asiaa.

Otin asian uudelleen esille kun mieheni kosi minua 6kk jälkeen seurustelun alusta. Kysyin että onko hän varma että haluaa sitoutua minuun, koska voi olla että jäämme lapsettomisiksi. Olimme molemmat aina halunneet lapsia, itse olin jo hyväksynyt sen ettei niitä välttämättä tule. Miehen vastaus oli, että hän elää paljon mieluummin minun kanssani kaksin kuin saisi lapsia kenenkään muun kanssa. Että jos lapsi tulee niin hienoa, mutta jos ei, niin sitten niin on tarkoitettu ja eletään onnellisina kaksin.

Tästä on nyt muutama vuosi aikaa, ja lasta emme ole saaneet. Nyt tilanne on, että olemme hyvin onnellisia yhdessä, emmekä edes kaipaa lasta. Meillä on täydellisen hyvä näin. Ehkäisyä emme ole aloittaneet koska on hyvin epätodennäköistä että raskautuisin. Molemmat ajattelemme nyt että näin on hyvä, ja jos lapsi ilmoittaisikin tulostaan, se voisi olla jopa pienoinen shokki, mutta sitten niin olisi tarkoitettu, ja ottaisimme lapsen ilolla vastaan.

Itse olen sitä mieltä että rehellisyys kannattaa aina, ja noin iso asia kannattaa ottaa melko pian puheeksi. Jos miehelle lasten saaminen on äärimmäisen tärkeää, niin hän voisi heti jatkaa matkaansa etsimään sopivampaa kumppania. Paljon on kuitenkin sellaisiakin miehiä jotka eivät halua/voi itse saada lapsia, tai sellaisia kuin oma mieheni, joka hyväksyi minut tällaisena, koska koki löytäneensä sielunkumppanin. Hölmöä olisi "huijata" toinen suhteeseen pimittämällä tärkeitä tietoja, asioiden paljastuminen aiheuttaisi vain pahaa mieltä ja katkeruutta, ja todennäköisesti myös sen eron.