Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitko itse tällaista ystävyyssuhdetta?
26.11.2016 |
Olemme tunteneet 10 vuotta, ja olleet hyvin läheisiä jne. Mutta tätä ystävyyttä on aina jotenkin varjostanut se, että kaverini on jatkuvasti vähätellyt asioitani. Esim työpaikkaani, avioliittoani ja sitä kun muutin maalle. On aina jotenkin pitänyt itseään parempana ihmisenä ja näpäytellyt mua mun valinnoista. Olen tästä hänelle joskus maininnut, mutta hän väittää mun olevan liian herkkä, eikä ole siis muuttanut tapojaan. Hän on aina oikeassa.
En nyt ihan ymmärrä, jos kaverini kommentoi esim perhettäni: oudoksi, talonne on ankean näköinen, miten voit ostaa avokadoja, tiedätkö kuinka paljon se tuhoaaluontoa. Yms.
Ymmärrätte varmaan, minkälaisesta kommentoinnista on kyse. En vain jaksa kuunnella ja kyllä, jotkut asiat ovat myös loukkaavia. Tuntuu, etten halua kertoa hänelle enää mitään tai puhua/nähdä häntä, koska hän aina piikittelee jollakin asialla.
Tämä henkilö on kyllä myös hyvä kuuntelija ja älykäs ihminen, kaikissa ihmisissä on puolensa. Mutta silti on nyt pitkään tuntunut, että en jaksa häntä enää nähdä. Meillä ei tunnu olevan mitään yhteistä, kun hän käy edelleen niissä kapakoissa joissa nuorena käytiin, ja itseäni ei kiinnosta sitten pätkääkään.
Surettaa vain "katkaista" näin pitkä ystävyyssuhde mutta mitä muuta voin?
Mielipiteitä?
Kommentit (11)
Ystavayys on positiivista! Kannustetaan ja tuetaan. Ei kahdehdita ja kommentoida ikavasti. En olisi tuollaisen ihmisen ystava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin hiipua.
Mikä teitä pitää yhdessä? Kumpi sopii tapaamisia, kumpi pistäytyy, kumpi soittelee?
Älä pidä inhottavaa ihmissuhdetta yllä vain siksi, että olet tuntenut ihmisen kauan. Se aika ei loppujen lopuksi paina yhtään mitään verrattuna siihen, että kuolinvuoteellasi suurin osa muistoista tuon "ystävän" kanssa tulee olemaan huonoja. c:
Elämä on liian lyhyt siihen, että ympäröi itsensä tuommosilla henkisillä vampyyreilla jotka vaan imee sinusta energiat itsensä pönkittämiseen! Annat hiipua pois vaan, tuollaiset aika äkkiä häipyy elämästä jos niille ei anna aikaansa.
Kuulostaa vähän minun ns ystävältä. Jos hän ei nykyään keksi muuta ilkeää sanottavaa niin kun minä sanon että ihana ilma niin hän mutisee ettei siellä kyllä mikään kovin hyvä ilma ole vaikka aurinko paistaa täydeltä taivaalta.
Hän on hokenut myös pitkän aikaa että minun pitäisi kerrankin tempaista ja leikata pitkä hyväkuntoinen kaikkien ihailema pitkä tukkani ihan lyhyeksi. Hänellä itsellään surkea kananpersekampaus.
Nykyään tullut mukaan myös esim se että kun minä kerron jonkun asian jota hän ei tiedä niin hän sanoo että ei usko. Ihan mikä vain asia iso tai pieni. Tulin viimeksi kun näimme paikalle hiukan myöhässä ja se johtui siitä että tapasin työkaverin sattumalta parkkipaikalla ja hän kertoi että hänen miehensä oli äkkiarvaamatta jättänyt hänet ja lapset ja muuttanut suoraan yhteen uuden naisensa kanssa. Oli salassa vuokranneet asunnon. Lohdutin häntä. Kerroin asian ystävälleni (he eivät ole koskaan tavanneet toisiaan) niin ystäväni sanoi ettei usko että niillä on vaan joku vaihe meneillään ja sillä minun työkaverilla on varmaan itsellään joku toinen mies!
Mutta en ole enää tämän ystäväni kanssa tekemisissä vapaaehtoisesti. Tollo pyysi minua jo muina miehinä teatteriin kanssaan. En kiinnosta joutua jatkuvasti lytätyksi jonkun seurassa.
En pitäisi yhteyttä,itselläni samanlainen ystävä,kateus kuultaa läpi kaikessa,hän on eronnut ja kerroin että olin mieheni kanssa hotellissa ja näytin huoneesta kuvia,hän sanoi että hänen elämässään ei ole moista glamouria,hän on alkanut myös kehumaan miestäni minulle,lisäksi hän on ystävystynyt viime vuosina liki kaikkien minun ja mieheni ystäviin ja sukulaisiin,aion lopettaa tän ystävyys suhteen,ei ole vaan enää mitään yhteistä,ystäviä tulee ja menee,minulle tärkeintä on oman perheen väliset suhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sama ongelma. Olen tuntenut ystäväni melkein 10 vuotta. Olisi todella kurjaa katkaista ystävyys, mutta tällä hetkellä tuntuu, että olen olemassa arvostelua varten sekä jonkinlaisena hätävarana, jos ei parempaa tekemistä ole tarjolla.
Ystäväni on jo itse ottamassa minuun etäisyyttä, mutta en tiedä miksi. Hän on ennenkin katkaissut ystävyyssuhteita, joten olen miettinyt, milloin on minun vuoroni tulla syrjään työnnetyksi. Hän esimerkiksi saattaa jättää kutsumatta minut , kun näkee toisia ystäviään, vaikka olisin juuri kysynyt, ehtisikö hän tavata. Olen jostain syystä ei-toivottua seuraa. Tuntuu todella kurjalta, etten olekaan enää tärkeä.
Olen tehnyt virheen tullessani kovin läheiseksi hänen kanssaan. Siinä kohtaa, kun ystävä ryhtyy haukkumaan toisia ystäviään avoimesti, kannattaa tajuta, että tulee vielä jonain päivänä itsekin kohteeksi. Sellaiseen suhteeseen ei kannata kovasti panostaa, oli henkilö kuinka hurmaava tahansa.
Saman kokenut kirjoitti:
En pitäisi yhteyttä,itselläni samanlainen ystävä,kateus kuultaa läpi kaikessa,hän on eronnut ja kerroin että olin mieheni kanssa hotellissa ja näytin huoneesta kuvia,hän sanoi että hänen elämässään ei ole moista glamouria,hän on alkanut myös kehumaan miestäni minulle,lisäksi hän on ystävystynyt viime vuosina liki kaikkien minun ja mieheni ystäviin ja sukulaisiin,aion lopettaa tän ystävyys suhteen,ei ole vaan enää mitään yhteistä,ystäviä tulee ja menee,minulle tärkeintä on oman perheen väliset suhteet.
Mikä ongelma siinä on, jos ystäväsi kehuu miestäsi ja haluaa tutustua ystäväpiiriinne? Eikö se kerro siitä, että hän pitää teidän seurastanne ja haluaa olla osa teidän elämää? Minusta se tuntuisi hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katkaissut välit tuollaiseen ystävään. Tunsimme varhaisteini-iästä, ja ystävä muuttui aikuistuttuaan enemmän ja enemmän tuollaiseksi. Ei kyllä ollut ihan noin töykeä, mutta yritti esim verhoittaa piikikkäät kommentit huumoriksi. Lisäksi kaikki oli hänelle kilpailua, osoitti kyllä myötätuntoa mutta tuntui silti iloitsevan jos toisella meni huonommin.. Teki kaiken kuitenkin niin hienovaraisesti, että jouduin miettimään tulkitsenko vain itse väärin tätä ystävää.. En tiedä, mutta sen ainakin tiedän että elämäni ja olotilani muuttui parempaan suuntaan kun katkaisin häneen välit!
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sama ongelma. Olen tuntenut ystäväni melkein 10 vuotta. Olisi todella kurjaa katkaista ystävyys, mutta tällä hetkellä tuntuu, että olen olemassa arvostelua varten sekä jonkinlaisena hätävarana, jos ei parempaa tekemistä ole tarjolla.
Ystäväni on jo itse ottamassa minuun etäisyyttä, mutta en tiedä miksi. Hän on ennenkin katkaissut ystävyyssuhteita, joten olen miettinyt, milloin on minun vuoroni tulla syrjään työnnetyksi. Hän esimerkiksi saattaa jättää kutsumatta minut , kun näkee toisia ystäviään, vaikka olisin juuri kysynyt, ehtisikö hän tavata. Olen jostain syystä ei-toivottua seuraa. Tuntuu todella kurjalta, etten olekaan enää tärkeä.
Olen tehnyt virheen tullessani kovin läheiseksi hänen kanssaan. Siinä kohtaa, kun ystävä ryhtyy haukkumaan toisia ystäviään avoimesti, kannattaa tajuta, että tulee vielä jonain päivänä itsekin kohteeksi. Sellaiseen suhteeseen ei kannata kovasti panostaa, oli henkilö kuinka hurmaava tahansa.
Millä tavalla hän arvostelee sua? Itsekin olen huomannut tuon että ei kutsuta paikalle. Vaikkakin ymmärrän, että hänellä on myös omat ystävänsä ja oma "porukkansa" johon itse en kuulu.
Mutta tiedän myös, että ystäväni käytös ei johdu pelkästään minusta. On muille myös tuollainen ja "nauraa" ja pilkkaa muita ihmisiä. Esim. Hänen töissään pilkkaa asiakkaitaan, yhdellä miehellä on jonkinlainen puhehäiriö niin naureskelee ja "matkii" tätä puhetta.
En tiedä miksi hänestä on tullut tuollainen, on ollut kyllä ihan kouluajoilta asti loukkaava ja naureskellut esim silloin poikaystävälleni ja meidän yhteisille kavereille, pilkannut heitä "maalaisina" jne.
Käytös on nimenomaan sellaista, että polkee muita ihmisiä korostaakseen itseään. Todella säälittävää. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on hokenut myös pitkän aikaa että minun pitäisi kerrankin tempaista ja leikata pitkä hyväkuntoinen kaikkien ihailema pitkä tukkani ihan lyhyeksi. Hänellä itsellään surkea kananpersekampaus.
Tuota samaa minä sain kuulla jo ala-asteella muilta tytöiltä. Tajusin jo silloin mistä on kyse ja pidin tukkani.
Ja vieläkin tulee lähes tuntemattomilta vastaavanlaista vastaan; (onneksi entisen) työkaverin mukaan minun kannattaisi mennä rintojenpienennysleikkaukseen. Näki oikein vaivaa yrittäessään ylipuhua. Hulluinta tässä on, etten tuntenut koko naista, ainoastaan töissä muutaman kerran juteltu. Että kaikenlaisia sitä on. Hyvä, että hankkiudutte kauas tuollaisista ihmisistä.
Up