En osaa muodostaa parisuhdetta

En oikeasti enää tiedä miltä parisuhteen kuuluisi tuntua, millainen sen kuuluisi olla, mitkä asiat parisuhteessa ovat tärkeitä. Pää on ihan sekaisin, enkä vain enää tiedä mitä minun kannattaisi tehdä elämäni suhteen.

Voisin sanoa, että kerran olen ollut aidosti ihastunut/rakastunut. Ensimmäinen suhteeni. Seurustelimme yli 3 vuotta, mutta pilasimme sen omilla törttöilyillämme koska emme osanneet arvostaa ensimmäistä suhdetta, vaan jatkuvasti mietti mitä on aidan takana.

Sen jälkeen olin hetken yksin, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Olemme seurustelleet pari vuotta, mutta meillä menee aika huonosti. Erosimmekin jo melkein, emme oikeastaan edes riidelleet mistään vaan päätimme vain että "no ei kai tästä tule mitään".. Olimme pari kuukautta erossa, kunnes ikävä alkoi vaivata (vaiko sittenkin tottumus?). Nyt kuitenkin kun olemme taas alkaneet olemaan yhdessä, tiedostan ne kaikki asiat miksi suhde ei välttämättä toimi ja miksi välillä tuntuu etten viihdy siinä.

Mieheni on hyvin kiltti. Arvostan sitä hänessä paljon. Hän tekee töitä ahkerasti ja tienaa rahaa "pöytään". Mutta joku juttu meidän välillä uupuu. Tai ainakin minusta tuntuu siltä. En väitä, ettenkö välittäisi miehestä ja jollain tapaa rakastaisikin. Tiedän, että miehen kanssa saisin hyvän elämän. Siis jos esimerkiksi mietin perheen perustamista jne. Pärjäisimme taloudellisesti hienosti, saisimme tarjottua lapsille hyvän kodin, mutta kestäisikö parisuhteemme? Eniten minua harmittaa suhteessamme, että meiltä puuttuu joku kemia. Läheisyyttä ja seksiä on jo nykyään, mutta jollakin tapaa se ei tunnu oikealle. Miehen läheisyys usein ärsyttää. Emme keskustele juuri asioista, mies on hyvin vaitonainen ja huumorintajuton. Itse taas olen hyvin humoristinen ja sellainen nauravainen tyyppi, mieheni kanssa taas jotenkin vetäydyn itsekin kuoreeni koska hän ei ole sellainen tyyppi laisinkaan. Puitteet olisivat siis hyvät toteuttaa suhdetta, mutta kun luonteet tuntuvat niin erilaiselta. Tuntuu jollakin tapaa yksinäiseltä olla suhteessa jossa ei ole sitä "yhteistä kieltä". En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä haen takaa? Puhelumme rajoittuvat niin arkipäivän pinnallisiin asioihin, esimerkiksi oliko koulussa kivaa tai onko ruoka hyvää..

Sitten taas on yksi kaverimies, jota kohtaan myönnän että on tunteitakin. Tulemme niin hyvin juttuun, nauramme samoille asioille, hänen seurassaan on kivaa ja nautin siitä. Mutta silti tuntuu, että hänen kanssaan en välttämättä pystyisi perustamaan parisuhdetta. Mies on nuorempi kuin minä, ja hänen elämänsä on niin "kesken". Olen 24-vuotias, ja hän 20-vuotias. Ei ole esimerkiksi käynyt juuri kouluja, työpaikan sentään omaa, armeijaan vasta menossa jne. En voisi siis pitkään aikaan kuvitella hänen kanssaan mitään vakavaa, mutta meillä synkkaa tosi hyvin ja kemiaa on.

Mikä parisuhteen perustamisessa on siis tärkeää? Ne tunteet ja synkkaaminen, vai parisuhteen järkevyys?