Luulin että en halua tehdä lapsia koskaan

Teininä (16v) olin ylpeä "vela". Päätin etsiä samanlaisen miehen. Etsin seuraa netistä välttelin miehiä, jotka halusivat lapsia. Useimmilla luki "ehkä joskus", jonka opin hyväksymään, eihän miehen lisääntymishalu ollut varmaa.
Muutaman vuoden päästä kuitenkin tutustuin deittipalstalla mieheen, jonka kanssa tulin hyvin toimeen. Kummallakaan ei ollut myöskään kokemusta seksistä ja seurustelusta, joten toinen tuntui tosi arvokkaalta. Lapsetkin tulivat puheeksi. Ajattelin että ehkä yhden voisi tehdä joskus vanhemmalla iällä. Tapasimme ja aloitimme seurustelun. Tulin yhä varmemmaksi siitä, että haluan miellyttää miestäni yhteisillä lapsilla.
Kerran mies sanoi ettei voi olla varmaa hankitaanko 1 lapsi vai ollaanko hankkimatta kokonaan. Tulin hieman surulliseksi. Tajusin silloin, että olin itse ruvennut haluamaan lapsia. Onneksi mieheni puheet johtuivat väsymyksestä. Puhumme usein lapsista, mutta yritämme saada sellaisia vasta vuosien päästä. Molemmilla on pelkoja siitä, miten lapsen myötä pitää olla enemmän tekemisisää ihmisten kanssa. Minä lisäksi pelkään synnytyksestä tulevia kipuja ja vaurioita.
Onneksi 16-vuotiaan minän tyhmä toive lisääntymiskyvyn menettämisestä ei toteutunut, tai mistä sen tietää...