Minkä ikäisenä pitäisi "asettua aloilleen"?

Sen ikäisenä, kun haluaa asettua.

Sitten kun kuolee niin olisi ehkä hyvä asettua aloilleen. Kummitteleminen ei ole kivaa.

Tässä itse reilusti viisikymppisenä juuri harkitsen paikkakunnan vaihtoa.

En tiiä. Itselläni ainakin lepattelee siivet siihen malliin, että kohta tulee lähtö. En tosin halua matkustella, mutta haluan ulkomaille töihin. Ainakin hetkeksi, vuodeksi, muutamaksi.

Kyllä mä sitten asetun, kun oivallisen paikan löydän. Tänne en ainakaan kuulu.

Pinszku kirjoitti:

Olen alle kolmekymppinen sinkkunainen. Mulla on hyvä työtilanne ja hyvät tulot. En omista kämppää tms. omaisuutta, vaan vaihdan paikkakuntaa töiden mukaan. Olen viimeiset pari vuotta tuhlannu käytännössä ihan kaikki rahani matkusteluun. Matkustan yleensä vähintään 3-4 kk vuodesta. Käytännössä olen aina pari kk töissä, sitten 2-4 viikkoa matkoilla. Yleensä matkustan kaukokohteissa, esim. Aasiassa, Afrikassa tai Etelä-Amerikassa. En koskaan mene kahdesti samaan paikkaan, vaan haluan seikkailla, nähdä eri paikkoja ja erilaista elämänmenoa.

Lähipiiriä tuntuu ärsyttävän elämäntapani ja saan jatkuvasti kuulla, että minun pitäisi "asettua aloilleen". Ilmeisesti käytännössä siis perustaa perhe, ostaa asunto jne. Kaverit ja perhe on järkyttynyt, että tienaan niin hyvin, mutta silti elän "kädestä suuhun" eli mulla ei ole käytännössä mitään omaisuutta tai säästöjä, kaikki rahat menee matkustamiseen jne. Minua ei vain kiinnosta haalia kiinteää omaisuutta, vaan keräilen mieluummin kokemuksia.

Pitäisikö oikeasti jo (alle) kolmekymppisenä ottaa virkatyö, ostaa asunto ja perustaa perhe? Miksi ylipäätään kaikkien pitäisi tähdätä noihin asioihin, jos nauttii paljon enemmän vapaasta elämäntyylistä ja seikkailusta? Ja onko se sitten muka säälittävää, jos ei vielä keski-ikäisenäkään ole asettunut tuohon yleisesti hyväksyttyyn "muottiin"?

Ei tarvitse asettua aloilleen mutta laita nyt hemmetissä rahaa säästöön. Muuten olet palkkaorja koko ikäsi. Ikinä ei tiedä milloin lähtee työpaikka alta tai terveys pettää niin ettei työnteko enää onnistu.

Ei koskaan, vai meinaatko että nekin joilla ei tulot riitä asunnon hankkimiseen eikä naamataulu parisuhteeseen pitäisi myös asettua aloilleen?

Silloin kun huvittaa.

Mä oon 34v ja olen naimisissa eli siitä yksi piste aloille asettumiseen. Mies on 43v. Meillä ei ole lapsia eikä asuntolainaa. Asutaan parin vuoden pätkiä ympäri maailmaa. Juuri nyt Afrikassa. Lisäksi matkustetaan n. 3 kk vuodessa eli kaikki koululomat. Elämä on ihanaa juuri näin. En vaihtaisi mihinkään.

Ei koskaan jos et halua. Kukin tyylillään. Ei kannata välittää muiden mielipiteistä! Mukavia Reissuja Sinulle!

Veikkaan, ettei lähipiirisi paheksu elämäntapaasi ollenkaan niin paljon kuin tässä väität.

Ja itsekin tiedät, että voit elää just niin kuin haluat.

Itsekin matkailen pari kuukautta vuodesta, kesälomalla.