Miten ihmeessä saisin itseni liikkumaan?

Lopetat ensiksi noiden tekosyiden suoltamisen ja sen jälkeen otat itseäsi niskasta kiinni. Kylmä fakta on se, että kukaan muu ei saa SINUA tekemään yhtään mitään - muuta kuin sinä itse.

Ei miehesi, ei kaveri, en minä. Vain sinä itse.

Liikuntaan jää ihan oikeasti koukkuun, kun sen aloittaa. Mäkin vihasin ennen liikuntaa, ja ei kyllä edelleenkään joku hiihto, askelkuvioita sisältävä tanssi tai pesäpallo maistu, mutta olen löytänyt metsässä kirmaamisen ("polkujuoksu" kuulostaa typerältä) ja kuntosalin.

Olin myös ennen skeptinen kuunnellessani näitä "oikeesti, sulle alkaa tulla paha olo jos et urheile viikkoon nönönö" -hehkuttajia, mutta voin myöntää olleeni väärässä. Aloita tarpeeksi rauhallisesti äläkä heti buukkaa kalenteria täyteen, varmasti innostus lopahtaa jos ekalla viikolla vetää lenkkejä verenmaku suussa, siis silloin kun ei ole salilla zumbaamassa, bodypumppaamassa tai humppaamassa.

Lähde kävelylle yksin. Kuuntele vaikka musiikkia kävellessä. Tai vielä parempi, jos ihan vaan kävelet kuunnellen omia ajatuksiasi kaiken stressin jälkeen.

Ostat hienoja ja mukavia urheiluvaatteita, niin tekee mieli alkaa käyttämään niitä :)

Mä taas mietin miten helvetissä saisin lapsivapaata aikaa tarpeeksi liikkumiseen kunnolla. Eli en sympatiseeraa.

Mulla oli kuntopyörä hyvä alku. Parkkeeraat sen telkkarin eteen ja katsot samalla jotain kivaa, niin ei ajatuksetkaan pelkästään keskity siihen kuinka perseestä se kuntoilu (ainakin aluksi) on.

Älä vaadi itseltäsi liikaa, pienikin liikunta on parempi kuin ei liikuntaa lainkaan.