Lue keskustelun säännöt.
Miksi juuri minulle on kerääntynyt näin paljon vastoinkäymisiä?
21.11.2016 |
Huono ja pilalle mennyt lapsuus, väkivaltainen isä, koulussa olin aina yksinäinen ja kiusattu. En päässyt ylioppilaaksi muiden kanssa samaan aikaan. En päässyt mihinkään opiskelemaan ja melkein syrjäydyin. Sitten kun sain opiskelupaikan, olin edelleen yksinäinen. En ole seurustellut, en edes suudellut. Olen edelleen yksinäinen.
Kommentit (7)
Mutta etpä syrjäytynyt! Hyvä sinä!
Pääsit opiskelemaan, loistavaa!
Ala antaa lapsuuden asioita anteeksi. Sano ääneen vaikka joka ilta "isä, minä annan sinulle anteeksi". Hiljalleen se keventää sydäntäsi. Päätä nähdä lapsuudessasi hyvää. Näe itsessäsi hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa ole paljon vastoinkäymisiä, vaan yksi ja sama vastoinkäyminen on seurannut sinua koko elämän: Huonot kotiolot ja siitä seurannut syrjäytyminen / yksinäisyys.
Käyttäjä2628 kirjoitti:
Mutta etpä syrjäytynyt! Hyvä sinä!
Pääsit opiskelemaan, loistavaa!
Ala antaa lapsuuden asioita anteeksi. Sano ääneen vaikka joka ilta "isä, minä annan sinulle anteeksi". Hiljalleen se keventää sydäntäsi. Päätä nähdä lapsuudessasi hyvää. Näe itsessäsi hyvää.
En pidä sitä isänäni, en ole kutsunut sitä isäksi viiteentoista vuoteen.
Mulla on kans ollut helvetisti vastoinkäymisiä. Hirveä lapsuus alkkisperheessä. Köyhyys. Selviäinen kaikesta yksin. Nyt lähes koko suku on kuollut. On sattunut vaikka mitä kamalaa. Ajan kanssa, puhumalla asiasta, terapiassa käymällä oon päässyt yli niin että menneisyys tuntuu vain pahalta unelta. Tavallaan oon itse kasvattanut itseäni pikku hiljaa aikuiseksi kun lapsena ei mua kukaan kasvattanut.
Tsemppiä. Muista kiittää itseäsi kaikesta mitä oot saanut tehtyä elämäsi eteen.
Et päässyt ylioppilaaksi samaan aikaan muiden kanssa, mutta pääsit kuitenkin.
En nyt tuota laskisi ihan kamalaksi asiaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko nykyisin katkera, ilkeä ja vittumainen? Vai jotain muuta?