Onko lyhyissä kuukauden parin herkkulakoissa mitään järkeä?

Ainahan se hetkeksi edes auttaa. Vähän sama kuin lopettaisi polttamisen ja ryyppämisenkin pariksi kuukaudeksi.

No mun kohdalla niissä ei oo ollut. Oon suuren osan elämästäni ollu hieman pullukka sokerihiiri. Muutaman kerran oon onnistunut laihtumaan, että oon käytännössä kieltäytynyt kaikista herkuista, joita pidin syypäänä kertyneisiin kiloihin. Sitten tietyssä pisteessä hanat on taas auenneet ja oon herkutellut kilot takaisin. Nyt oon viimein alkanut hahmottaa, että se kultainen keskitie eli kohtuudella herkuttelu on mulle avain painonhallinnassa. Ei siis mitään totaalikieltäytymistä mistään vaan pääosin terveellistä syömistä joka sallii silloin tällöin herkkuhetken ilman, että maailma romahtaa.

No ehkä se keho siitä hetkeksi kiittää, mutta varmaan järkevämpiäkin tapoja olis kuin jatkuva kaikki tai ei mitään moodien vaihtelu.

Jaa vaikea sanoa. Terveys varmaan kiittäis jos lopettais ennemmin kokonaan tai edes vähentäis reilusti.

Minä aina välillä innostun terveellisestä elämäntavasta ja lisään liikuntaa ja syön tervellisesti. Jossain vaiheessa sitten palaa takaisin vanhaan moodiin. Aikaisemmin asia stressasi minua, mutta nyt olen ajatellut, että kaikki muutos on plussaa. Kesti se sitten miten vähään aikaan tahansa. Lopeta siis: turha aloittaa, koska ei se kuitenkaan kestä -ajattelu ja pyri muuttamaan käytöstäsi. Jos menee pieleen, aina voi aloittaa uudestaan alusta. Ehkä joskus sitten tulee se kerta, jolloin muutos säilyy läpi elämän.

Mä en ainakaan heti lakkoilun jälkeen ole pystynyt mättämään samanlaisia määriä kun ennen. Maut korostuu liikaa, makea on tosi makeaa. Jos on ollut kunnon lakko, ei niin että karkit, keksit ym jätän väliin, mutta korvaan ne vanukkailla tms.

Joskus lakkoilun jälkeen on ollut useampikin kuukausi järkevällä tasolla pysyvää herkuttelua. Että siinä mielessä on ollut hyötyä. Vaikka lopulta aina sama mättömeininki on ottanut vallan.