Miten lohduttaa ja rauhoittaa itseäni?

Olen lapsilleni ja miehelleni tuki, turva ja järjen ääni. Mutta kun minä sairastuin vakavasti ja jouduin päivystykseen, olin kauhuissani yksin terveyskeskuksessa miehen ja lasten ollessa kotona iltapuuhissa, en osannut koota itseäni vaan jouduin odottelemaan vessassa vuoroani jotta en pillittäisi kaiken kansan keskellä.. Pidättekö itseänne kädestä, kuvitteletteko äitinne viereenne, mitä keinoja teillä on kestää rankkoja tilanteita? Nimenomaa en halunnut perhettäni kanssani odottelemaan, väitin pärjääväni hyvin vaikka todellisuudessa muistelen vielä näin jälkeenpäinkin kauhulla sitä turvattomuuden ja toivottomuuden tunnetta kun ei tiedä mikä sairaus minulla on ja mitä seuraavaksi tapahtuu.