Pitkittänyt eron vireille laittoa lasten takia, ja nyt olisinkin tavannut kivan miehen :(

Täälläkin kirjoiteltu, että kannattaako lasten takia kärvistellä huonoissa liitoissa. EI KANNATA.
Olen nyt viikon itkenyt, muutama ystävä tuntuu ymmärtävän, muille en tahdo kertoa.

Olen odotellut, että lapset kasvaa. Että ovat omatoimisia ja mun ei tarvitse olla isäviikolla (yleensä viikko-viikko kun sovitaan) sydän syrjällään, miten pärjäävät isän kanssa, joka ei osaa huolehtia edes omasta hygieniastaan. Ja miten hullulta kuulostaakaan, niin lastensuojelun mielestä isälle todellakin suositellaan lapsia, koska miehellä on syrjäytymisvaara muuten. Siksi olen nyt sinnitellyt, ajatellut että elän omaa elämää, mulla on omat ystävät ja omat harrastukset.

MUTTA, näköjään todella tärkeä asia on jäänyt miettimättä. :( :( Että josko joskus vielä löytäisi uuden, hyvän suhteen. Se on ollut ihan taka-alalla. Kunnes jokunen viikko sitten tapamisen huikean miehen, joka kiinnostui minusta tosissaan ja ollaan viestitelty. Tavattu muutaman kerran. Lapset eivät ole hänelle esteenä. Nyt sitten vain pitäisi kerätä rohkeutta ja olla rehellinen tälle miehelle - olen vielä virallisesti naimisissa. :( :( Sehän on tarinan loppu, mutta olen niin kauan ollut yksin, että sorruin moiseen tärkeän asian kertomatta jättämiseen.

Minulla on todella paha olla nyt. Ystävät lohduttaa, että sitten kun joskus oikeasti eroan virallisesti, niin kyllä niitä miehiä löytyy. Ei ole tullut tällaisi vastaan 20 vuoteen, niin miksi niitä jatkossakaan tulisi... tilaisuuteni olisi varmaan ollut nyt.