Tunnetko ketään aatelisia?

Tunnen pari von Kuggelsbergia, ihan mukavia ja tavallisia ovat.

Tunnen kaksi. Kummankaan kanssa en olisi yli viittä minuuttia tekemisissä vapaaehtoisesti. Molemmat sosiaalisesti taidottomia ja ihmissuhteissa epäreiluja, valheellisia.

Olen

Tunnen, itseni. Ja kyllä, olen parempi.

Mä olen, köyhä kuin kirkonrotta ja ihan tavallisen näköinen.

Tunnen yhden. Mukava ja fiksu, koko perhe samanlaisia. Aika taviksia muuten elämäntyylin puolesta.

Tunnen, itseni. En tuo taustaani esiin, ja tekeydyn tavalliseksi, koska en halua siipeilijöitä seuraani.

Tiedän yhden. Oli seksuaalisesti hyvin avoin ja huomiota rakastava nuori nainen.

Tunnen montakin, enpä sanoisi että aateluus tekee heistä sen erilaisempia.

Tunnen. Hyvin vanhaa ja tunnettua sukua, nimi tunnettu. Ritarisalissa on myös sukuvaakuna, siellä vanhempien joukossa. Sukusormus löytyy aina vanhimmalta mieshenkilöltä suvun "päämiehenä".

Vaalivat suvussa sivistystä, hyvä käytöstapoja ja koulutusta. Pukeutuvat siististi, lapsesta asti tähdennetty hyvän käytöksen (kohteliaisuus ja huomaavaisuus, hillitty käytös) ja siistin pukeutumisen tärkeyttä sekä koulutuksen ja itsensä sivistämiseen tärkeyttä, esim lukemista ja kulttuuria. Myös ahkeruus ja säästäväisyys tärkeitä arvoja suvussa. Toisaalta myös panostavat, esim asunnoissa, vaatteissa ja arvotauluissa ja vapaa-ajan asunnoissa, eivät ole siis saitureita!

Suvun jäseneitä ei jätetä,mutta edellyttävät tiettyä elämäntapaa ja asennetta; rentuksi /suvun mustaksi lampaaksi ei kannata heittäytyä, heitä halveksutaan.

Ovat kielitaitoisia, sivistyneitä. Osaavat esim pitää puheen extempore jne. Omaavat kielipäätä kaikki.

Entisessä duunipaikassa oli yksi aatelisnainen. Eipä se sitä peitellyt, koska sukunimestä käy ilmi, että kuuluu aatelistoon. Toisaalta ei taas korostanut sitä tai tuonut sitä ilmi sen erityisemmin. Ihan ok ihminen. Välillä kyllä huomasi, että on syntynyt kultalusikka suussa eikä ollut aina ihan perillä elämän reaaliteeteista (asunnottomuus, köyhyys, muu kurjuus) koska sellainen ei ollut selvästikään häntä ja lähipiiriään koskaan koskettanut.

Koulussa oli yksi. Kultalusikka-ihminen, joka ei kuitenkaan ollut penaalin terävin kynä.

Kävin kerran yhden kotona Etu-Töölössä ja asunto oli kyllä sisustettu hienosti ehkä joskus 20-luvulla, mutta sittemmin sitä ei oltu remontoitu tai ehkä myöskään siivottu. Aika eksentrinen oli ukkokin, vanha mies. Esim. keittiö oli 20-luvulta. Ihan kuin olisi ollut museossa.

Voisin sanoa, isääni siteeraten: "Kaikki mikä on kelvollista, on maan alla." Kuulun sukuun, jonka vaakuna on Ritarihuoneella. Tosin olen köyhää sukuhaaraa enkä juuri tekemisissä kouluja käyneiden sukulaisteni kanssa, mutta sukupuun oksalla roikutaan. Eipä ole tehnyt kesää, ei talvea perheessäni.

Minä. Olen aatelinen.

Lapsen luokalla on yksi von Jotain. En tunne paremmin, mutta ei tämä mikään Ullanlinna ole, ei kyllä gettokaan, valkoista kantasuomalaista alempaa keskiluokkaa. Käsittääkseni työssä käyvät ihan normi ammateissa. Lapsella vähän harvinaisempi soittoharrastus.

Miksi aatelinen olisi erilainen? Jotkut suvut ovat varakkaita, toiset ei. Joidenkin nimestä sen voi päätellä, toisten ei.

Vanhan rahan suvusta ilevat usein käyttäytyvät paremmin. Mutta mitä vanhempaa raha esim on, sen vähemmän sitä näytetään ja käytetään.

Tuo 20-luvun keittiökommentti nauratti. Mitä arvokkaammassa talossa asunto, sitä vähemmän siellä yleensä on blingiä, koska se koti on koti. Harvoissa aateliskodeissa on Kartellin lamppuja tai harmaita tehosteseiniä.

Tunnen yhden. Ihan tavallinen aikuinen nainen, käy ruokaostoksilla LIDL-myymälöissä vaikka onkin melko varakasta aatelissukua. Nämä ns. "vanhan koulukunnan rikkaat" eivät leveile rahoillaan vaan pitävät matalaa profiilia. Periaate on se, että rahaa ei tuhlata (jatkuva kenkien/vaatteiden shoppailu, tupakka, ylihintainen ruoka, yms) ja kaikki tavara mitä ostetaan, on hinta-laatusuhteeltaan hyvää. Olen oppinut tuolta aatelisnaiselta sen, että yksi laadukas vaate (esim. mittatilauksena tehty paita tai takki) on paljon parempi investointi kuin 10 kappaletta huonolaatuisia halpisvaatteita. Halpisvaate ei kestä käytössä eikä ole yhtä mukavan tuntuinen päällä kuin mittatilausvaate. Monilla köyhillä naisilla on vaatekaappi täynnä halpisvaatteita, joita käytetään melko vähän (harvakseltaan vuosien mittaan tai vain yhden kesän ajan) tai ei käytetä ollenkaan, koska se "hyvä löytö" (täysin turha halpisvaate) oli mukamas niin houkutteleva heräteostos. En yhtään ihmettele, miksi aateliset pysyvät rikkaampina ja tavallinen kansa köyhtyy. Se tapa, jolla aateliset käyttävät rahansa (viisaasti, hinta-laatusuhdetta painottaen, pitkäaikaisia investointeja suosien) on täysin erilainen kuin tavallisten persaukisten kansalaisten tapa kuluttaa rahaa (jatkuva shoppailu, röökit, dokaamiset, kaikkimullehetinyt-tyyppinen pakkomielle haalia kotinsa täyteen tavaraa).

Joo, yhden. Jos onkin kultalusikka suussa syntynyt, niin paljon p**kaa on sillä kaivanut. Ja lopulta koko lusikan hukannut. Elämässä ollut suuria vastoinkäymisiä ja surua.

En olisi aateliseksi arvannut. Vaikken kyllä oikein edes tiedä millainen aatelisen tulisi olla.

Suvun hautakivi/hautapaikka on kyllä vaikuttava.

Chicagoiidahan on aatelinen ja vaikuttaa blogin ja somen perusteella aika eriskummalliselta tapaukselta.