Miehiä ei haittaa etä-äitiys

Ei kai se varsinaisesti haittaa, mutta on ehkä helppo olla ylemmyydentuntoinen etä-äitiä kohtaan, pitää tätä huonona äitinä.  Siispä on hyvä, että joku on etä-äiti, voi paheksua häntä. 

On vaikea ymmärtää etä-äidin mielenliikkeitä. Ymmärän, jos kyse on mielenterveysongelmista, todella nuoresta iästä tai muusta vastaavasta, mutta yleisesti ottaen kummeksun miettien mitä äidin mielesssä on liikkunut. On paljon helpompi ymmärtää esim aborttiin päätyneen äidin ratkaisua kuin lapsensa hylänneen. Sekin on tietysti eri asia, mikäli äiti on taistellut lapsestaan, mutta hävinnyt huoltajuuskiistan. Kuitenkin äidit, jotka eivät omasta tahdostaan ole lapsensa lähivanhempia saavat miut kummeksumaan heidän tilannettaan. En tiedä onko syynä jonkun sortin konservatiivisuus, vai oma käsitykseni biologiasta, mutta itseni on helpompi ymmärtää isän hylkäävän lapsensa kuin äidin. Luulisi, että äidinvaistot olisivat niin vahvat jokaisella, että lapsestaan ei luopuisi vaikka mikä olisi.