En osannut kasvattaa lastani oikein.

Mikä on pielessä? Minusta tuntuu etten ole kasvattanut lapsiani ollenkaan. Eivät he ole täydellisesti sitä, mitä toivoisin, mutta jokaisessa niissä on minusta geenien välityksellä siirtyneitä piirteitä. Ja siitä olen onnellinen!

Elä mittään en minäkään.

Ei kukaan osaa. Hyväksy.

Lupaa ja lupaa, mutta ei oikein tee mitään. Koulu menee huonosti. Mitkään kannustavat puheet eivät auta. Kamalaa pettyä usein katteettomiin lupauksiin.

Mulla ei edes lupaa... On vain riitoja, kiroilua ja haukkumista.

Kaikki kolme lasta hiukan omituisia ja vaikeita. Kai minä itsekin sitten. Kovasti olen asiasta kantanut huolta, mutta taidot eivät sitten kai ole riittäneet.

Koulumenestys ei ole maailman tärkein asia. Eikö seiskan keskiarvon lasta saa rakastaa 100 %? Tärkeintä pitäisi olla muut asiat kuin suoritukset ja meriitit.

Lasta ei saa soimata siitä,että on lapsi ja vasta opettelee. Älä istuta liiallista vaativuuttasi lapseesi,koska vaikutat vaativalta itseäskin kohtaan. Lisää armollisuutta kaikille. Ihmisiä ollaan vaan.