Mieluummin yksinhuoltaja kuin uusperhe

Uusioperhe todettu toimimattomaksi konseptiksi ajat sitten....silti moni haluaa hakata päätä seinään, ja narista vauva palstalla.

Uusperhe voi, parhaimmassa tapauksessa, toimiakin. Mutta yleensä se vaatii kasvukipuja (ainakin aluksi), vaikka miten oltaisiin rakastuneita ja asiat näyttäisivät aluksi helpoilta. Itse olin aluksi niin sinisiläinen, että muutin miehen luokse - liian nopeasti. Ajattelin, että eihän tässä mitään ongelmaa ole. Aluksi ei ollutkaan, mutta sitten niitä haasteita ja mielenpahotuksia (lähinnä lapsiin ja rahankäyttöön liittyen) alkoi tulla ovista ja ikkunoista. Näin jälkiviisaana, olisi ollut paljon parempi (=olisimme säästyneet monelta riidalta), jos olisimme asuneet omissa asunnoissamme, rauhassa, pitkään. Yhteen muuttaminen ei uusperhekuvioissa ole todellakaan mikään sinetti onnelle - miltei päinvastoin.

Me seurusteltiin tiiviisti kolme vuotta, ennen kuin muutettiin yhteen. Loppujen lopuksi se ei tuonut muita muutoksia elämään kuin sen, että miehen postitkin tuli meille ja yksinhuoltajakorotus poistui lapsilisästä. Halusin olla varma ja epäröin, mitä jos homma ei toimikaan. Jälkeen päin mietittynä odottelu oli ehkä turhaa mutta mielummin niin, kuin että heti muutetaan yhteen ja aletaan tappelemaan rahoista ja lapsen hoidosta yms, kun toista ei tuntenutkaan kunnolla.

En ymmärrä miksi aikuisten ylipäätänsä pitää asua yhdessä. Jos taustalla on lisäksi ero, siinäkin on lapselle riittävästi sulattelemista.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi aikuisten ylipäätänsä pitää asua yhdessä. Jos taustalla on lisäksi ero, siinäkin on lapselle riittävästi sulattelemista.

Me vietettiin seurusteluaikana kaikki aikamme yhdessä ja nukuttiin joka yö samassa osoitteessa, eikä siksi minusta pidemmän päälle ollut järkevää pitää kahta asuntoa, joista toista ei koskaan käytetä.

Meidän uusperhe on toimiva. Uusi puolisoni on lapsille hyvä miehen malli ja sai lapsilta isänpäiväkortitkin jälleen. Perheessämme riittää rakkautta, hyväntuulisuutta, toisten huomioonottamista. En voisi kuvitella, että asuisimme eri osoitteissa.

Minäkin olen yksinhuoltaja, mutta en edes seurustele. Ajatuksena kuitenkin uusperhe voi olla ihan hyväkin, mikäli molemmat ovat käsitelleet eronsa ja oppineet siitä. Muutenhan ne samat ongelmat vain siirtyvät uuteen perheeseen, jossa on sitten pahimmassa tapauksessa tuplasti ongelmia ja kaksi aikuista, jotka eivät osaa puhua niistä.