Kannattaa tehdä lapset tosi nuorena, koska silloin isovanhemmat jaksaa hoitaa lapset.

Noinko yksinkertaista luulet sen olevan?

Ollesaani 19-vuotias niin vanhempani olivat n. 45-vuotiaita.

Ja kumpikaan ei silloin, tai nyt ehtisi minkään vauvan tai lapsen perään katsoa.

Tuskin äitini supersotkuiseen kämppään edes lasta veisin, plus hän ryyyppää liikaa.

Hoitakaa luuserit itse kakaranne, kyllä niitä kakaroita tehdään mutta ei niistä viitsitä huolehtia.

Pitäkää tunkkine me ei aleta teidän kakaroitanne hoitamaan, meillä on oma elämä.

Mamma ja pappa

Nyt hörähdin ja kovaa. Isäni oli 18v ja äitini 20v kun synnyin ja kiersivät lapsenlapsensa kaukaa (isä jo kuollutkin).

"Esikoisen ensisijainen koti miehen vanhemmilla" 

Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos entisistäkään ei kyetä huolehtimaan? Mielummin mummoäiti kuin vastuuton teiniäiti. 

En minä ainakaan olisi jaksanut lastenhoitoa silloin, kun olin vielä työssä. Nyt eläkeläisenä on ollut enemmän aikaa, ja ihan mukavakin toimia  hoitajana kohtullisissa rajoissa.

Kyllä mun esikoisen ensisijainen ja ainoa koti on minun luona.

Neli-ja viiskymppisenä isovanhemmat olivat vielä tiukasti työelämässä ja heillä oli omia menoja yllinkyllin. Ei heillä olisi ollut töidensä päälle aikaa ja jaksamista hoitaa lapsenlapsia. Olivat vain onnellisia, että pääsivät just omistaan eroon.

Mutta provohan tämä olikin.....

Äitini oli 20-vuotias, kun synnyin ja hän jäi heti - omasta tahdostaan - yksinhuoltajaksi. Asuimme isovanhempien kanssa. Isoäiti oli syntyessäni 43 ja isoisä 55 vuotta. Äiti alkoi vasta silloin hankkia itselleen ammattia, joten minä olin isovanhempien, erityisesti isoäidin hoteissa. Isoisähän oli työelämässä. Aikuisena olen ollut kiitollinen, että isovanhemmat hoitivat minut, sillä kertomukset taustastani kertovat kahdesta varsin lapsellisesta uhmakkaasta nuoresta, jotka leikkivät aikuisten leikkejä, ja sitten kävi niin kuin ei tietenkään olisi saanut käydä. Nyt joku kiljaisee, että kyllä 20-vuotias on jo kypsä äidiksi. Joku on, joku ei. Minun äitini ei ollut. Ja silloin oli toinen aika.

Vaikka minä olen isovanhempien kasvattama lähes kouluikään asti, en silti ole sitä mieltä, että isovanhemmat suorastaan velvoitetaan hoitamaan lapsenlapset. Lähtökohta pitää olla se, että lapset hoitaa ne, jotka ne on saattanut maailmaankin eli lapsen omat vanhemmat, elleivät sitten ole syystä tai toisesta täysin kyvyttömiä itse lapsistaan vastaamaan. Kyläilyt ja lomailut ovat sitten eri juttu.

Mielestäni lähtökohtaisesti lapsia hankitaan ilman oletusta, että joku auttaa. Ei ole kenenkään muun velvollisuus hoitaa lapsia paitsi vanhempien. Toki apuja varmasti tarvitaan ja voi ottaa vastaa jos joku aidosti halua auttaa. Itse aion hankkia myöhemmällä iällä (ehkä 30v.) vain siitä syystä, että minulla/meillä on varaa. Varaa ostaa mukavan kokoisen talon, tilavan auton, siivouspalvelun, palkata lastenhoitajan kun haluamme mieheni kanssa ulos illaksi tai v.lopuksi pois jne. Toistaiseksi pyyhkii hyvin mieheni kanssa, 26 v. molemmat ja palkka 3 000€/naama. Säästössä jo mukava summa hankintoja verten. Mies kun väittää pian tohtoriksi palkka nousee 1000-2000. Eipäs tarvi pakottaa muita ilmaistyöhön.

Omista lapsistaan hoitovastuu on lapsen/lapsien omilla vanhemmilla, eikä isovanhemmilla.

En minä ainakaan aio ruveta isomummona hoitamaan päätoimisesti tai vähän väliäkään lapsieni omia lapsiaan.

Miksi isovanhempien pitäisi välttämättä hoitaa lastenlapsiaan? Eikö pelkkä mukava puuhailu ja yhdessäolo riitä? Onhan se toki mukava bonus, jos isovanhemmat osallistuvat hoitoon, mutta mikään itsestäänselvyys sen ei pitäisi olla. Vastuu lasten hoidosta on aina ensisijaisesti vanhemmilla.

Sitä paitsi, nuoremmat isovanhemmat ovat yleensä täysillä työelämässä mukana ja usein heillä asuu vielä omiakin lapsia kotona. Ei heillä ole välttämättä kauheasti aikaa tai jaksamista hoitaa lastenlapsiaan.

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Me teimme lapset, nyt opiskelemme ja matkustelemme ja nautimme elämästä. Kun menemme työelämään, olemme ihan eri lähtökuopissa kuin ne, jotka vasta harkitsevat perheen perustamista. Sekä minun että miehen mielestä lasten on hyvä viettää varhaislapsuus maalla, siksi he ovat äidilläni hoidossa. Äiti on opettaja, ammattilainen, mielelläni annan lapset hänelle etenkin kun tiedän, että hoitopäivät päiväkodissa ovat lyhyet. Käymme vähintää kahdesti kuukaudessa lasten luona, joten jaksamme ihan eri tavalla olla kunnon  vanhempia kuin ne, jotka uupuvat väsymykseen.

Miten muka? Ne isovanhemmathan ovat jo vähintään nelikymppisiä. Ei siinä mitään lapsia hoidella, toinen jalka haudassa. Ovat niin rumiakin, että lapsi säikkyy.

Isovanhemmat ovat hoitaneet omansa ja itse hoidan omani.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Me teimme lapset, nyt opiskelemme ja matkustelemme ja nautimme elämästä. Kun menemme työelämään, olemme ihan eri lähtökuopissa kuin ne, jotka vasta harkitsevat perheen perustamista. Sekä minun että miehen mielestä lasten on hyvä viettää varhaislapsuus maalla, siksi he ovat äidilläni hoidossa. Äiti on opettaja, ammattilainen, mielelläni annan lapset hänelle etenkin kun tiedän, että hoitopäivät päiväkodissa ovat lyhyet. Käymme vähintää kahdesti kuukaudessa lasten luona, joten jaksamme ihan eri tavalla olla kunnon  vanhempia kuin ne, jotka uupuvat väsymykseen.

😂

Siis mitä v#ttua? Mun vanhemmat eli lapsen isovanhemmat on kyllä ihan työssä käyviä ihmisiä enkä kyllä todellalaan kehtaisi hoidattaa lastani jatkuvasti heillä, ihan yhtä kiireinen elämä heillä on kun minullakin. Häpeä ap!

Onneksi olen vuorotöissä ja suurimman osan viikonlopuista ja juhlapyhistä kiinni, ei tarvitse olla lapsenpiikana jatkuvasti

Puolensa ja puolensa molemmissa. Neli- ja viisikymppiset isovanhemmat todennäköisesti jaksavat paremmin, mutta he ovat yleensä työelämässä mukana ja usein heillä itselläänkin on vielä kotona asuvia lapsia, joten eläkeikäisillä on todennäköisesti enemmän aikaa hoitaa lapsenlapsiaan/touhuta heidän kanssaan. Tosin näitäkään ei voi yleistää kaikkia koskeviksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Me teimme lapset, nyt opiskelemme ja matkustelemme ja nautimme elämästä. Kun menemme työelämään, olemme ihan eri lähtökuopissa kuin ne, jotka vasta harkitsevat perheen perustamista. Sekä minun että miehen mielestä lasten on hyvä viettää varhaislapsuus maalla, siksi he ovat äidilläni hoidossa. Äiti on opettaja, ammattilainen, mielelläni annan lapset hänelle etenkin kun tiedän, että hoitopäivät päiväkodissa ovat lyhyet. Käymme vähintää kahdesti kuukaudessa lasten luona, joten jaksamme ihan eri tavalla olla kunnon  vanhempia kuin ne, jotka uupuvat väsymykseen.

Huano, huano rovo!

Vierailija kirjoitti:

Miten muka? Ne isovanhemmathan ovat jo vähintään nelikymppisiä. Ei siinä mitään lapsia hoidella, toinen jalka haudassa. Ovat niin rumiakin, että lapsi säikkyy.

Naamari päähän ja tekojalka :D

Aijaa! Kun itse olin 19, niin omat pikkuveljeni olivat 3 ja 6-vuotiaita :D En tiedä olisko mutsi innostunu, jos olisin torpannu sille vielä yhden lisää siihen. Bad troll is bad.