Lue keskustelun säännöt.
Teiniä ei huvita opiskelu? Mitä tässä enää voi tehdä?
14.11.2016 |
Tyttäreni 16v (ihan kohta 17v) on ollut laiska koulun suhteen aina. Vaikka kuinka olemme yrittäneet kannustaa ja auttaa, ei tuloksia tule. Käytössä on ollut myös kiristäminen, lahjonta jne.. 9lk keskiarvo oli 6.8 ja tyttö on tällä hetkellä 10 luokalla. Mutta vieläkään opiskelu ei kiinnosta.
Tyttö nukkuisi joka aamu pommiin jos en herättäisi. Tyttö ei kerro tulevista kokeista koska muuten käsken lukemaan.
Tytöllä ei ole juuri kavereita arkena joten lukemiseen on aikaa. Kaikki aika menee kännykällä tms vehkeellä.
Joka päivä tapellaan siitä kumpi yritän sanoa että sun on nyt luettava ja yritettävä ja toinen huutaa vittua ja saatanaa ja ettei kiinnosta.
Olen niin väsynyt. Tekisi mieli luovuttaa ja antaa olla. Tunnen itseni uusavuttomaksi kun en keksi ratkaisua. Toisaalta tunnen että nyt 10 luokka on viimeinen mahdollisuus joten minun on autettava ja herätän aamuisin. Toisaalta mietin että jos lopetan herättäminen ja avunannon niin oppisiko tyttö enemmän vastuun ottoa.
Auttakaa? Mitä tällaisen Angstin kanssa voi tehdä?
Kommentit (21)
Tuttavaperheen poika ei päässyt lukioon (ei muualle hakenutkaan). Nyt se on kymppiluokalla eikä opiskelu sielläkään tahdo sujua. No mitä vanhemmat - syyttävät opettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko kysynyt tytöltäsi mitä hän aikoo elämässään tehdä ja mitä hän vastasi?
Ruvetkaa nyt jo tekemään nuorelle selväksi, että kun hän on 18-v, muuttaa hän pois kotoa, eivätkä vanhemmat enää kustanna hänen elämistään. Voisi ehkä motivoida opiskeluun.
Olen kysynyt mitä aiot tehdä ja vastaus on : en tiiä.
Haluaisi ammattikouluun lähihoitajaksi tai lukioon (bileiden ja kavereiden takia). Mutta 6.8 keskiarvolla ei onnistu todellakaan.
Itseäni pelottaa jos hän ei kympinkään jälkeen pääse mihinkään ja jää kotiin makaamaan.
Ap
No jos on erikseen hakenut kymppiluokalle niin mitä opettaja siellä on sanonut, mitä on sovittu suunnitelmaksi jne...?
Tuollahan ideana on hakea johonkin ammatilliseen koulutukseen ja nostaa todistusnumeroita sitä varten.
Olette keskustelleet tytön kanssa mitä hän tekee, jos kymppiluokaltakaan ei pääse koulutukseen?
Itse sanoisin, että on hankittava opiskelupaikka tai työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkailu(18-v. pihalle jos ei muutu ja numerot parane), kiristys(rahaa ei yhtään jos...). Lahjonta tuskin enää tehoaa.
Onko kenties masentunut? Ehkä hänellä on ADD eli keskittymisvaikeus ja taipumus unohteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos masennusta tai muutakaan sairautta ei taustalta löydy, niin kyseessä on puhdas asennevamma. Siihen auttaa parhaiten pari vuotta vanhustenosastolla.
Jaksa nyt tukea ja ole tiukkana että tyttö saa opiskelut kasaan kunnialla. Kiittää sua sit myöhemmi (:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se varmaan viiden vuoden päästä alkaa viimeistään kiinnostamaan tai jos ei niin mahdollisuudet on aika nolla. Mitäpä uhkaa siinä on jos 18-vnä pihalle, kyllähän kela ja sossu elättää.
Ja sille tielle se jääkin jos motivaatio ei ala parantua, ihan turha kuvitella että tulevaisuudessa olisi minkäänlaisia töitä tarjolla pelkällä peruskoulupohjalla ja nyt jos jää jonkin 6-7 peruskoulun päättötodistuksen varaan niin tuskin pääsee koskaan mihinkään opiskelemaankaan.
Mulla 18 v. poika ihan samanlainen. Ei kiinnosta koulu. Oli vielä peruskoulun yli ysin oppilas ja nyt ei tee mitään lukiossa. Ei kerro kokeista, ei koskaan tee läksyjä, lintsailee joka viikko, nukkuu pommiin, kaikki numerot tippuu ja ihmiset sanoo, et se murrosikä on siinä seiskalla... Pelkkää pelaamista ja koneella roikkumista. Yöt ja päivät sekaisin. Vitut ja saatanat lentelee, jos oven avaa.
Ja tunnelmat samat. Myötätuntohyöky sulle. Koitetaan jaksaa, vaikka välillä tuntee olevansa maailman huonoin äiti, kun ei saa lastaan kuriin. Ei kuitenkaan halua käsirysyynkään korston kanssa joutua. Ja toisaalta alkaa ajatella, että kaipa tiesi sitten löydät.
Kuulin joltain: 19 v. neito kiukutteli, kun ei päässyt jatko-opiskelemaan minnekään huonoilla yo-papereilla ja kyseli vanhemmilta "Miks te ette pakottanu mua lukemaan" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veisin ehkä juttelemaan vaikka jollekin psykologille, niin että varmistettaisiin ettei taustalla ole masennusta, jännitystä tms. josta hän ei ole halunnut puhua sinulle.
Sitten keskustelisin teinin kanssa vakavasti, että mistä kiikastaa. Tuntuuko aineet kenties liian vaikeilta ja siksi ne eivät kiinnosta. Siihen ei sitten auta muu kuin tehdä vain enemmän töitä.
Mutta ensin nyt kannattaa selvittää, että onko tossa taustalla jotakin.
Toi on sikälikin aika kaameaa nuoren kannalta, jos kohta korkeakouluista poistuu pääsykokeet niin siinähän sitten voi hieman mennä aikaa, että lukionumeroita alkaa korottelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen joskus, miten ne miltei aikuiset lapset viedään juttelemaan psykologille. Itse yritin, mutta poika teki oharit. Kädestä en voi taluttaa...
Kuinkaälykäs tyttö on? Tuottaako koulu hänelle kovasti vaikeuksia vai onko oppimattomuus kiinni motivaatiosta? Lähihoitajan koulutukeen kannattaa kannustaa, on kiitenkin armasti työllistävä ala.
Vierailija kirjoitti:
Toi on sikälikin aika kaameaa nuoren kannalta, jos kohta korkeakouluista poistuu pääsykokeet niin siinähän sitten voi hieman mennä aikaa, että lukionumeroita alkaa korottelemaan.
No jos on joutunut kymppiluokalle kun peruskoulussa mennyt niin huonosti ettei pääse edes amikseen niin turha siinä on tällaisen henkilön kohdalla mistään korkeakoulujen pääsykokeista ihan ensimmäisenä alkaa huolehtimaan kun opiskelu ei nytkään näytä etenevän mihinkään.
Ikätoverit on kahden vuoden päästä hakemassa sinne korkeakouluun ja tämä sankari ei ilmeisesti meinaa päästä edes toiselle asteelle vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on sikälikin aika kaameaa nuoren kannalta, jos kohta korkeakouluista poistuu pääsykokeet niin siinähän sitten voi hieman mennä aikaa, että lukionumeroita alkaa korottelemaan.
No jos on joutunut kymppiluokalle kun peruskoulussa mennyt niin huonosti ettei pääse edes amikseen niin turha siinä on tällaisen henkilön kohdalla mistään korkeakoulujen pääsykokeista ihan ensimmäisenä alkaa huolehtimaan kun opiskelu ei nytkään näytä etenevän mihinkään.
Ikätoverit on kahden vuoden päästä hakemassa sinne korkeakouluun ja tämä sankari ei ilmeisesti meinaa päästä edes toiselle asteelle vielä.
Otinkin lähinnä kantaa tähän kommentoijaan, joka puhui lukiolaispojastaan. Mutta eipä mielestäni ikinä ole liian myöhäiatä ryhdistäytyä, puhutaan kuitenkin alaikäisestä nuoresta. Varsinkin jos taustalla on masennusta tai muuta niin mistä sitä tietää, vaikka tulevaisuudessa löytäisi itsensä yliopistosta, kun masennuksesta ym. on selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Jaksa nyt tukea ja ole tiukkana että tyttö saa opiskelut kasaan kunnialla. Kiittää sua sit myöhemmi (:
Miten pakotat lukemaan ja OPPIMAAN jos toista ei kiinnosta? Vaikka miten tukisi, patistaisi, auttaisi, tsemppaisi, uhkailisi, lahjoisi.
Kaikista paras olisi, jos löytäisit lapsesta edes pienen murusen uteliaisuutta ja halua oppia. Koettaisit herätellä häntä vähän siihen, että mikä voisi jollain asteella kiinnostaa ja sitten näyttäisit, että halutessaan teini kyllä osaa ja pystyy. Onko joskus ollut ainetta, josta hän on ollut kiinnostunut? Toisaalta, kannattaa ohjata myös kokeilemaan uusia juttuja, itsekin löysin teininä mielenkiinnonkohteen aiheesta jossa olin aiemmin ollut huono ja josta en pitänyt. Vältä tuputtamasta jotakin vaihtoehtoa ainoana oikeana.
Joku ihan pienikin onnistuminen saa usein sysäyksen siihen, että opiskelu alkaa hiljalleen maittaa. Esimerkiksi itse olin hyvin hukassa yläasteen alussa, kunnes ihan pieni onnistuminen maantiedon saralla sai minut kiinnostumaan siitä. En olisi voinut aiemmin uskoakaan, että se kiinnostaisi. Halusin oppia maantietoa. Sitten hoksasin, että biologia ja historia tukevat mantsaa ja kiinnostuin myös niistä. Ei kaikessa tarvitse olla hyvä, mutta joku kipinä olisi hyvä löytää johonkin.
Tuo on niitä tapauksia, jotka kiristelevät kolmikymppisinä hampaitaan aikuislukiossa, kun heräävät siinä kohtaa siihen "mitä vittua mä teen elämälläni"-fiilikseen.