Elämänne merkittävin pieru?

Aivopierut tällä palstalla...

Se on aina se seuraava.

Kyläreissulla kahvipöydässä karkas semmonen kimakka vinkupieru.

Arvatkaa hävettikö.🙈

Miesystäväni oli kylässä, oltiin noin 1 kk seurusteltu. Hän valitteli kireitä takareisiään. Oltiin keksitty tehdä pariavusteisia venytyksiä, ne oli oikein muotia joskus v.2000.

No, työnsin miehen kireitä jalkoja pään yli - molempia yhtäaikaa hänen maatessa selällään, niin, että takareidet olisivat venyneet.

Yhtäkkiä hän alkoi jotenkin venkuloida venytysasennossa, mutta liian myöhään, ilmoille kajahti semmonen pitkä tiukka piuuuuuu, kun jalat oli nätisti melkein pään yli.

Kyllä sitä nolotti. Se oli sen eka pieru mun kanssa. Itse kunnostauduin ehkä n. kuukausi tästä eteenpäin, enkä yhtä piukasti.

Tuuttasin joskus teininä pehvani millin päähän sohvalla nukkuneen veljen naamasta ja päästin pitkän ja äänekkään Karjalasta kajahtaa -kananmunapierun. Kyllä heräsi!

Se, kun oltiin seurusteltu vähän aikaa miehen kans ja olin nukahtanut sohvalle miehen syliin. Unissani multa pääsi vahingossa pieni pieru. Havahduin siihen ja hävetti ihan älyttömästi, hätäpäissäni esitin edelleen nukkuvaa. Mies taputti mua kevyesti pyllylle ja hävetti vielä enemmän... Myöhemmin "herättyäni" mies kertoi, kuinka olin niin söpösti nukkunut siinä ja kuinka olin kuulemma myös murtanut jään. :-D Sen jälkeen ollaan oltu rennosti piereskellen yhdessä jo kohta 15 vuotta. <3

Mun suolistoni on siinä määrin vauhdikas ja eläväinen, etten pysty elämään kovin hienostellen. Toki normaalit hyvät käytöstavat on hallussa, mutta en kovan mahakivun riskillä ala näyttelemään herrasmiestä.

En tiedä oliko tässä nyt elämäni merkittävin pieru, mutta kuukauden tuttavuuden jälkeen olin jo jotenkin varma, että tapasin sen uuden elämänkumppanini. Sitten toisen yhteisen yön jälkeen oli yksinkertaisesti pakko täräyttää flatus hersyvän naurun kera ilmoille. Se jäikin viimeiseksi yhteiseksi aamuksi.