G: Oma reaktiosi raskaudesta.

" Miten tämä on mahdollista =(?" Onneksi tunteet muuttuivat pian.

Olin helpottunut, kun vihdoin se plussa tärähti testiin ja löytyi selitys päänsäryille, väsymykselle ja huonolle ololle. Heti helpotuksen jälkeen tuli tunne pelosta ja epävarmuudesta.

Tutkin testin vaikka kunikan monta kertaa läpi, että jostain löytyisi kuitnekin teksti, joka kertoisi etten ole raskaana. Sitten soitin hyvälle ystävälle ja itkin hysteerisenä hänen olkapäätään vasten varmaan tunnin, kunnes ystäväni kysyi, että onko se nyt sitten niin kauheata. Hiljenin hetkeksi ja totesin, ettei tosiaankaan ole. Lapsi oli siis toivottu ja odotettu, mutta jotenkin vuoden yrityksen jälkeen menin shokkiin plussatestin nähdessäni.

tein apteekin testin ja vielä varmistin asian terveyskeskuxen testillä. Tottahan se oli :) Vasta ekan ultran jälkeen sen oikeasti uskoin/tajusin.

Raskaus sai alkunsa lapsettomuushoidoista pitkän yrittämisen jälkeen.

Olin elänyt todella epäterveesti ainoan kerran vuodessa ja juuri sillä kierrolla tärppäsi.

Keskenmenosta oli nimittäin kulunut vasta kolme viikkoa. Sittemmin selvisi että uusi raskaus oli alkanut 9 päivää se jälkeen.

Haavat km:sta lähtivät umpeutumaan sillä hetkellä kun sain asiaan varmuuden.

Asia meni tajuntaan vasta hitaasti. Sitten olin kyllä niin onnellinen, etten olisi tiennyt miten päin olla. Esikoisesta kyllä vielä onnellisempi, koska tätä oli yritetty ja toivottu pitkään. Kuopus tärppäsi niin nopeasti, että hiukan hirvitti, vaikka iloinen olinkin.

muistan kyllä varmaan ikuisesti. Istuin pöntöllä ja reaktio oli että " voi vittu"



Seuraavat pari viikkoa olikin sitten sitä eipäsjuupas vuoristorataa siitä että tahdonko mä tänne " voivittu" -vauvaa.



Laskettu aika on huhtikuussa ja reaktiotkin vaihtuneet huomattavasti positiivisemmaksi jo aikaa sitten :)