Lue keskustelun säännöt.
Työttömänä oleminen vie kaikkk mehut ja mielenkiinnon elämästä ylipäätään
07.11.2016 |
En vaan voi käsittää niitä ihmisiä jotka lorvii kotona tekemättä mitään nostaen samalla jotain tukia..
Valmistuin viime kesäkuussa ja tästä ajasta olen ollut 2kk työttömänä - ensin kesän oli töissä, sitten 1kk työttömänä, siitä 1kk töissä ja taas alkaa olla 1kk työttömyyttä takana.
Masentaa niin helvetisti. Jaksan just ja just saada energiaa työnhakuun, onneks olen nyt pääsemässä työhaastatteluun joulukuussa..
Tänään heräsin puol 11, tein aamupalaa ja sen jälkeen makoilin neljään asti kunnes poikaystävä tuli töistä. Päivän kokokohta oli kun lähettiin yhessä sitten ruokakauppaan.
Voisin käyttää päivät lenkkeilyyn, leipomiseen, käsitöihin, siivoamiseen.. Mutta mulla ei vaan yksinkertasesti ole voimia tehdä mitään. Kaikki tekeminen ahdistaa enkä tiedä miksi.
Mulla on näköjään pakko olla säännöllinen rytmi ja koulua/töitä jotta pysyn kasassa. Tää olotila on ihan uus mulle enkä koskaan uskonu käyttäytyväni näin tälläsessä tilanteessa. Ulkopuolisten silmin näytän vaan laiskalle.
Kiitos kun sain purkaa.
Kommentit (11)
Sä oot henkisissä kahleissa. Sut on kasvatettu siihen, sut on koulutettu siihen. Sun identiteetti rakentuu työntekoon, ilman sitä et ole mitään. Olet ahkera muurahainen, busy little bee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muillakin työttömillä saattaa olla samallaisia ongelmia kuin sinullakin ja siksi saavat tukia.
Ihan kuin omaa tekstiä lukisi, valmistuin keväällä. Kesä työttömänä, nyt syksyllä onneksi edes kuukauden pesti. Nyt taas työtön. Ei jaksa innostua mistään. Kaikki lähipiirissä joko perheellisiä tai työelämässä, joten lähinnä vietän aikaani yksin kotona :(
"En vaan voi käsittää niitä ihmisiä jotka lorvii kotona tekemättä mitään nostaen samalla jotain tukia.."
Haluan tarkentaa tätä ettei kukaan käsitä väärin: en käsitä niitä jotka NAUTTII SIITÄ ja on valinnut sen tien että kela elättää. Siis toki mäkin lorvin kotona ja nostan tukia nyt mutta vihaan sitä.
Ap
Minulla on vähän sama. Nyt olen kolmatta kuukautta työttömänä ja välillä on sellaisia päiviä, että en saa aikaiseksi yhtään mitään. Se ärsyttää itseänikin ja varmaan muitakin. Jos jonain päivänä menen jonnekin niin olen aivan puhki lopun päivää. Välillä mietin miten näin veltossa olotilassa pystyy enää menemään töihin. Tosin eipä ole pelkoa, että tällä paikkakunnalla niitä töitä olisi. Ehkä se onkin juuri tuo - tiedän etten tule saamaan töitä täältä ehkä ikinä ja se näköalattomuus masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus iskee, jos et pidä itsestäsi huolta. Työttömänäkin olisi hyvä olla järkevä päivärutiini, eli nouse ylös samaan aikaan kuin poikaystäväsi ja hoida aamutoimet samoihin aikoihin. Mieti itsellesi viikkorutiini, käy esim. torstaisin kirjastossa lukemassa lehdet, osallistu ryhmäliikuntaan tiistaisin, pitäkää leffailta perjantaisin, käy keskiviikkoisin kaupassa, maanantaisin kirpparikierroksella jne. Pistä joka päivälle joku säännöllinen juttu, käy joka päivä kodin ulkopuolella ja harrasta liikuntaa. Tsekkaa työväenopiston tarjonta ja ota joku riittävän helppo harrastus itsellesi, niin saat käydä joka viikko siellä ihmisten ilmoilla ja puhumassa muillekin ihmisille kuin sille poikaystävällesi.
Olen pari kertaa joutunut olemaan vuodepotilaana ja kotona jumissa ja sitten kun lopulta sai lähteä kotoa liikkumaan, niin bussissakin jännitti ihan helvetisti, kun oli niin mökkeytynyt. Päivät menivät ihan siirapissa, odotti vain että joku tulee kotiin ja ahdisti. Ei tosiaankaan kyennyt "opiskeleen jotain kivaa kieltä" tai "virkkaamaan semmost ihanaa peitettä", koska, no, ei vain pystynyt, mutta kiitos muille ihmisille ehdotuksista. Minulle on ihan hemmetin tärkeätä käydä kodin ulkopuolella ja pitää päivä- ja viikkorytmistä kiinni. Muuten hajoaa pää ja minusta tulee ihan lapanen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin omaa tekstiä lukisi, valmistuin keväällä. Kesä työttömänä, nyt syksyllä onneksi edes kuukauden pesti. Nyt taas työtön. Ei jaksa innostua mistään. Kaikki lähipiirissä joko perheellisiä tai työelämässä, joten lähinnä vietän aikaani yksin kotona :(
Niimpä :(
Viikonloput pelastaa mut aina, kun kaverit/sukulaiset/poikaystävä on vapaalla ja voidaan tehdä kaikkea mutta maanantaina paluu todellisuuteen ja miettii vaan että mitä helvettiä mää oikeen teen :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin puolitoista vuotta työttömänä. Oli hirveää aikaa. Nyt opiskelen onneksi uuteen ammattiin.
Vierailija kirjoitti:
Olin puolitoista vuotta työttömänä. Oli hirveää aikaa. Nyt opiskelen onneksi uuteen ammattiin.
Hienoa!
Mä hain syksyn hauissa ammattikorkeaan ja vituikshan sekin meni :D että se siitä sitten..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku työttömän apatia iskee, kun ei ole työtä. Tuttu juttu myös minulle valmistumisen jälkeen, kun olin työttömänä. Aikaa olisi ollut vaikka minun, mutta en saanut aikaiseksi.
Kannattaa pyrkiä olemaan aktiivinen. Kansalaisopistoon, lenkille, liikuntaa, ystäviä tapaamaan, käsitöitä harrastamaan, kotitöitä,
vapaaehtoistyötä...
Välttäkää lösähtämistä, ettei se vie mennessään.
Tsemppiä ja aktiivista aikaa ennen töihin paluuta :)
Kivoja kirjotusvirheitä :D joskus vois oikolukea ennen lähettämistä :)
Ap