Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa miehen ja naisen seksuaalisuudesta
05.11.2016 |
Onhan se itsestä tosi masentavaa kokea, että heteroseksuaalinen seksi tuntuisi olevan pääsääntöisesti sitä, että mies on pelkästään jonkinlainen mekaaninen suorittaja ja nainen jonkinlainen seksin kauppaaja, jolle mies itsessään ei useinkaan ole seksuaalisesti pätkääkään kiinnostava, vain se mitä mies tekee, mitä omistaa, minkälaista statusnimikettä edustaa jne. Ja nainen sitten tavallaan palkitsee miehen seksillä noista ominaisuuksista.
Mitään tekemistä ei tuollaisella kuitenkaan ole minkään tasavertaisen, interaktiivisen seksuaalisen kiinnostuksen kanssa. Haluaisin kyllä todella uskoa että asian laita ei ole tällainen, mutta vuosi vuodelta tuntuu yhä enenevässä määrin, ettei sellaiseen ole mitään syytä.
Hyvänä esimerkkinä siitä, miten moni nainen pitää seksiä asiana, jota käytetään vain palkitsemistarkoituksessa, on vaikkapa viime keväinen tapaus, jossa joku 25v missi/malli julkaisi oman alusvaatekuvansa Pikkuleijonille palkintona heidän saavuttamastaan voitosta jääkaukalossa.
Valitettavasti itse en kuulu siihen suurimpaan osaan miehistä, joita asia ei häiritse - päinvastoin. Suurimmalle osalle miehistä "pillulla" vaikuttaisi olevan myös jonkinlainen maaginen itseisarvo eikä miehiä tunnu yleisesti ottaen kauheasti kiinnostavan, että millä keinoin sitä on saatu tai että onko mies niinkään oikeasti kovinkaan kiinnostava yksilö naisen mielestä. Kyllähän sekin tuntuu olevan suurimmalle osalle miehistä itsestäänselvyys, että miehen on tehtävä naiselle aloite, koska suurin osa miehistä tuntuisi tietävän, että niitä aloitteita on naisten suunnalta turha pahemmin odottaa.
En nyt väitä, että miehen pitäisi omaksua aloitteiden suhteen täysin passiivinen rooli, mutta jos nyt ajatellaan tilannetta jossa mies on aloitteellinen, onnistuu keräämään satoja pakkeja ennenkuin edes muutama nainen näyttää vihreää valoa eikä saa naisilta juuri ollenkaan aloitteita, niin kyllähän se jotain todistaa sen puolesta, ettei tilanne ole miehen näkökulmasta tasapuolinen eikä mies voi kokea olevansa edes lähimain yhtä kiinnostava seksuaalisesti naisten silmissä kuin naiset miesten silmissä.
Kommentit (10)
Tuo sun pohdintasi on ihan typerää, koska yleistät siinä kaikki naiset ja kaikki miehet, mutta puhut vain pillun perässä juoksevista kusipäistä ja joistain nuorista pissiksistä jotka esittelee kroppaansa ja antaa miehille palkinnoksi.
Suurin osa miehistä ja naisista on yhdessä parisuhteessa, eli ei ole mitään "satoja pakkeja" jotta saisi seksiä, pariskunnat harrastavat seksiä yleensä suht säännöllisesti, sen takia että molemmat osapuolet sitä haluavat, ja yleensä siksi että rakastavat toisiaan. Siitä huolimatta että nämä parisuhteessa olevat ihmiset ovat usein rumia ja/tai ylipainoisia, ja vieläpä jopa vanhoja. Seksi kuuluu arkeen siinä kuin juhlaakin, kun eletään normaalia elämää yhdessä, jaetaan myötä- ja vastoinkäymiset, välillä ollaan sairaita, jopa koko perhe vaikka oksennustaudissa ja mutta suurimmaksi osaksi elämä on ihan mukavaa ja toisen kainaloon on iltaisin mukava kömpiä.
Tuollainen elämä jota sinä kuvailet, on hyvin kaukana todellisuudesta suurimmalle osalle ihmisiä, joten jos haluat sitä pohdiskella, niin ota huomioon että pohdit vain yhdessä elämänvaiheessa olevan tietyntyyppisen ihmisen ajatuksenjuoksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se noinkin. Ja koska asiat voi helposti nähdä noin, on jaksamisen takia pakko pystyä näkemään asiat myös vähän toisella tavalla.
Mitä tulee tuohon seksillä palkitsemiseen, asiat voi nähdä myös niin että miehellä on kyky nauttia tuollaisesta palveluksesta helposti ja luonnollisesti, kun taas naisella ei ole. Nainen ei voi heittäytyä ja ruveta nauttimaan; nainen voi saada itsetunnon kohotusta seksin tyrkytyksestä mutta harvoin menee loppuun asti, koska naisen koneisto ei vain anna naiselle samanlaista mielihyvää kuin miehen.
Miehen ei siis kannattaisi ajatella että minun täytyy tehdä näin tai minun pitää haluta näin, vaan enemmänkin niin että minä voin tehdä näin ja minä pystyn haluamaan näin testosteronin ja muiden avujen takia. Minun ei tarvitse ottaa naista, vaan minä voin ottaa naisen seksissä jne.
Naisen asema on vaikeampi, koska naisella ei noita mahdollisuuksia vaan, ainoastaan kyky paistatella miehen lähipiirissä ja toivoa että miehen kyvyt aktivoituisivat; miehellä on siis kunnia tehdä hyvä olo myös naiselle ja saada nainen tuntemaan itsensä 'naiseksi' samalla kun mies tuntee itsensä mieheksi.
Väärä ja haitallinen ajattelutapa on se että ihmisten vuorovaikutus on joku valtapeli, jossa nainen murskaa miehen olemalla kiinnostumatta miehestä ja yleisö nauraa vahingoniloisesti, vaan lähestymisessä mies vain osoittaa rohkeutensa ja kyvykkyytensä ja testaa onko lähestytty oikea vastakappale hänelle, vai tarvitseeko nainen jonkun muun miehen tunteakseen itsensä täydeksi.
Vähän samaan tapaan kuin joku lintu voi laskeutua sarvikuonon tai elefantin päälle ja poimia nokallaan ötököitä, jotka häiritsevät isompaa eläintä; siinä on kyse symbioosista ja vastavuoroisista rooleista, joiden paikkaa ei voi vaihtaa. Sarvikuono ei voi lentää liihottaa linnun päälle ja syödä ötököitä sulista, mutta sarvikuono auttaa lintua saamaan ruokaa ja samalla lintu helpottaa sarvikuonon oloa.
No mihin tässä kaikessa unohtui rakkaus?
Onko tosiaan yleistymässä tuo näkemys, että ihmiset ovat toiselleen vain jotain hyödykkeiden tuottajia? Onko nettitreffien aikakausi johtanut siihen, että itsensä ja toiset määritellään joidenkin ominaisuuksien kautta, ei kokonaisuutena? Ikään kuin laskettaisiin plussat ja miinukset, ja sitten arvioitaisiin, onko toinen ihminen sen arvoinen, tai onko minulla tarpeeksi "krediittejä" tietyn "tasoiseen" kumppaniin?
Silloin kun toisen on valmis kohtaamaan kokonaisena ihmisenä, haluaa tuntea hänen sielunsa ja ajatuksensa, ja tuo toinen on samalla tavoin kiinnostunut sinusta. Silloin ei pitäisi olla ongelmaa myöskään seksissä. Olen tämän kokenut aikana, jolloin nettiä ei vielä ollut olemassakaan. En tiedä, voiko tästä kaikesta nettiäkään syyttää, mutta oudon kylmää ja kyynistä tuntuu nykyinen pariutumiskulttuuri olevan. Terveisin 51-vuotias dinosaurus, joka oli kauneimmillaan 80-luvulla.
Itse olen naisena täysin samaa mieltä. En palkitse seksillä, en anna seksiä vaan haluan naida miehen kanssa tasaveroisena kumppanina. En ymmärrä sitä, kun sanotaan, että jokainen nainen myisi seksiä jostain hinnasta. Minä en myisi. En miljoonista, en mistään. Pidän seksuaalista terveyttäni todella arvossa. Rakastan seksiä, mutta se ei saisi olla mikään pakkomielle tai velvollisuus. Vaan pariskunnan yhteinen hupi ja toisinaan on kausia jolloin sitä on, toisinaan ei ole. Eikä tässä ole mitään outoa.
Naisen seksuaalista mielihyvää myös vähätellään. Pimppi on parantunut synnytyksen jälkeen tarpeeksi, kun mies saa nautintoa siitä, mutta sen sijaan jos naiselle on tullut tunnottmuutta tai kipeyttä niin sitten tottakai naisen pitää tyytyä huonompiin vaihtoehtoihin, kuten suuseksiin yms.
En myöskään pystyisi olemaan miehen kanssa, joka on vaatinut naiselta velvollisuusseksiä tai käynyt maksullisssa. Tälläistä miestä ei kiinnosta naisen nautinto oikeasti vaan hän haluaa vain illuusion naisesta joka tosiasiassa vain tyydyttää miestä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo sun pohdintasi on ihan typerää, koska yleistät siinä kaikki naiset ja kaikki miehet, mutta puhut vain pillun perässä juoksevista kusipäistä ja joistain nuorista pissiksistä jotka esittelee kroppaansa ja antaa miehille palkinnoksi.
Suurin osa miehistä ja naisista on yhdessä parisuhteessa, eli ei ole mitään "satoja pakkeja" jotta saisi seksiä, pariskunnat harrastavat seksiä yleensä suht säännöllisesti, sen takia että molemmat osapuolet sitä haluavat, ja yleensä siksi että rakastavat toisiaan. Siitä huolimatta että nämä parisuhteessa olevat ihmiset ovat usein rumia ja/tai ylipainoisia, ja vieläpä jopa vanhoja. Seksi kuuluu arkeen siinä kuin juhlaakin, kun eletään normaalia elämää yhdessä, jaetaan myötä- ja vastoinkäymiset, välillä ollaan sairaita, jopa koko perhe vaikka oksennustaudissa ja mutta suurimmaksi osaksi elämä on ihan mukavaa ja toisen kainaloon on iltaisin mukava kömpiä.
Tuollainen elämä jota sinä kuvailet, on hyvin kaukana todellisuudesta suurimmalle osalle ihmisiä, joten jos haluat sitä pohdiskella, niin ota huomioon että pohdit vain yhdessä elämänvaiheessa olevan tietyntyyppisen ihmisen ajatuksenjuoksua.
Hyvin sanottu. Tulin kirjoittamaan suurin piirtein samaa, mutta tuossahan se jo tulikin.
Kokematon parikymppinen mies ajattelee asioista ihan eri tavalla ja eri näkökulmista kuin kolmikymppinen perheenisä tai vaimonsa kanssa vanhusten palvelutalossa korttia lyövä yhdeksänkymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tsiisus kun olet tylsä ihminen! XD Pohditko muitakin asioita samalla tapaa vai vain tätä asiaa? Hohhoijaa..
Vierailija kirjoitti:
No mihin tässä kaikessa unohtui rakkaus?
Onko tosiaan yleistymässä tuo näkemys, että ihmiset ovat toiselleen vain jotain hyödykkeiden tuottajia? Onko nettitreffien aikakausi johtanut siihen, että itsensä ja toiset määritellään joidenkin ominaisuuksien kautta, ei kokonaisuutena? Ikään kuin laskettaisiin plussat ja miinukset, ja sitten arvioitaisiin, onko toinen ihminen sen arvoinen, tai onko minulla tarpeeksi "krediittejä" tietyn "tasoiseen" kumppaniin?
Silloin kun toisen on valmis kohtaamaan kokonaisena ihmisenä, haluaa tuntea hänen sielunsa ja ajatuksensa, ja tuo toinen on samalla tavoin kiinnostunut sinusta. Silloin ei pitäisi olla ongelmaa myöskään seksissä. Olen tämän kokenut aikana, jolloin nettiä ei vielä ollut olemassakaan. En tiedä, voiko tästä kaikesta nettiäkään syyttää, mutta oudon kylmää ja kyynistä tuntuu nykyinen pariutumiskulttuuri olevan. Terveisin 51-vuotias dinosaurus, joka oli kauneimmillaan 80-luvulla.
Tässä tuli tärkeää asiaa. Romantiikan rooli on mennyt deittailussa aika vähäiseen rooliin monella alle kolmikymppisellä, oli kyse sitten naisesta tai miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Onhan se noinkin. Ja koska asiat voi helposti nähdä noin, on jaksamisen takia pakko pystyä näkemään asiat myös vähän toisella tavalla.
Mitä tulee tuohon seksillä palkitsemiseen, asiat voi nähdä myös niin että miehellä on kyky nauttia tuollaisesta palveluksesta helposti ja luonnollisesti, kun taas naisella ei ole. Nainen ei voi heittäytyä ja ruveta nauttimaan; nainen voi saada itsetunnon kohotusta seksin tyrkytyksestä mutta harvoin menee loppuun asti, koska naisen koneisto ei vain anna naiselle samanlaista mielihyvää kuin miehen.
Miehen ei siis kannattaisi ajatella että minun täytyy tehdä näin tai minun pitää haluta näin, vaan enemmänkin niin että minä voin tehdä näin ja minä pystyn haluamaan näin testosteronin ja muiden avujen takia. Minun ei tarvitse ottaa naista, vaan minä voin ottaa naisen seksissä jne.
Naisen asema on vaikeampi, koska naisella ei noita mahdollisuuksia vaan, ainoastaan kyky paistatella miehen lähipiirissä ja toivoa että miehen kyvyt aktivoituisivat; miehellä on siis kunnia tehdä hyvä olo myös naiselle ja saada nainen tuntemaan itsensä 'naiseksi' samalla kun mies tuntee itsensä mieheksi.
Väärä ja haitallinen ajattelutapa on se että ihmisten vuorovaikutus on joku valtapeli, jossa nainen murskaa miehen olemalla kiinnostumatta miehestä ja yleisö nauraa vahingoniloisesti, vaan lähestymisessä mies vain osoittaa rohkeutensa ja kyvykkyytensä ja testaa onko lähestytty oikea vastakappale hänelle, vai tarvitseeko nainen jonkun muun miehen tunteakseen itsensä täydeksi.
Vähän samaan tapaan kuin joku lintu voi laskeutua sarvikuonon tai elefantin päälle ja poimia nokallaan ötököitä, jotka häiritsevät isompaa eläintä; siinä on kyse symbioosista ja vastavuoroisista rooleista, joiden paikkaa ei voi vaihtaa. Sarvikuono ei voi lentää liihottaa linnun päälle ja syödä ötököitä sulista, mutta sarvikuono auttaa lintua saamaan ruokaa ja samalla lintu helpottaa sarvikuonon oloa.
Aika erilaista tekstiä verrattuna siihen, kun muutama vuosi sitten kirjoitit pitkiä litannioita naisten miniseksuaalisuudesta.
Samaa mieltä.