Kuinka paljon vanhemman tulee kestää lasten pelleilyä?

Meillä on pieni asunto ja olen huomannut, että mua yhä enemmän stressaa jo ajatus siitä. että lapsen kaverit tulee käymään. Ovat toisluokkalaisia. Olen alkanut pitää siksi aika tiukkaa linjaa mölyämisen suhteen. Omalla lapsella käytös menee helposti "esittämiseksi" kavereiden läsnäollessa, käyttäytyy siis niinkuin ei koskaan tottelisi ja saattaa vastata johonkin kehotukseen kuin sanoisin sen vitsillä. Raivostuttavaa! Tänään pistin kaverin suoraan lapsen huoneeseen odottamaan, kun lapsi syö (siis saa meillä syödä vieraat, mutta jos vieras ei syö vieressä ja oma lapsi syö niin pelleilyn esiintyminen on lähes väistämätöntä.) Sitten kun pelasivat viereisessä huoneessa, kehotin pari kertaa pitämään volyymin alhaalla. Peliajan loputtua komensin lapset ulos, koska meno alkoi heti päätyä kohti riehumisleikkejä/älytöntä ärsyttävää älämölöä (tekoäänet, kiljuminen).
Miten teillä? Käyttäydytään teillä jo valmiiksi kunnolla, olenko ainoa joka joutuu palauttamaan auktoriteettia sekä lapselle että kavereille? Olenko liian tiukkis?
Mikä olisi sopiva tapa palauttaa rauha taloon? Pitäisikö joskus lapselle laittaa vaikka "ei kavereita" päiviä muutama huonon käytöksen seurauksena. Leikkiä saa ja ääntäkin maailmaan mahtuu, mutta kyllä ne riehunnat kuuluu ulkotiloihin ja jos ei kaveri normaalista sanomisesta tottele mun sääntöjä, niin saa mennä kotiinsa.