Lue keskustelun säännöt.
Kaverini, sossurotta luuseri jo kolmannessa polvessa...
03.11.2016 |
Ei ollut tehnyt päivääkään töitä kun täytti 27 v. Kasvoi yh-äidin ja toiselle puolelle maata muuttaneen venkula-isän heittopussina, menetti luottotietonsa (osittain) vanhempien toilailujen takia. Oppi kotoa että viranomainen on huijari, sossu keksitty ihmisten kyykyttämiseksi, ja kaikkien pitää saada sama kuin töissäkäyvien, ainakin asunto keskustasta ja uusinta elektroniikkaa. Oli juuri sellainen ärsyttävä tyyppi, joka vinkuu rahaa sossulta, ja samalla haukkuu sossun verenimijäksi, kun saa niin vähän rahaa. Aina uusin iPhone ja varaa ulkomaanmatkoihin, yllättäen.
Mutta miten kävi? Sai työpaikan! Ensin keikkatyötä, jossa osoitti olevansa hyvä ja ahkera, sitten vakkaripaikan! On kuin uusi ihminen: ONNELLINEN! Vaikka rahaa ei kovin paljon enemmän ole kuin sossulta aikoinaan sai. Mutta ne on ansaittu itse, omalla työllä, niitä voi vaikka säästää, eikä aina tarvitse tehdä muulle selkoa joka sentistä.
Olen niin ylpeä kaverista ❤️Mahtava muutos!
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ on yllättävän tärkeää psyykelle. Olin tosi masentunut työttömänä, se arvoton olo on kamala. Kun jouduin käymään sossunluukulla ensimmäisen kerran, se olo oli aivan järkyttävän hirveä. Se oli oikeasti kerjäämistä ja olo oli todella kyykytetty. Kelan tai liiton rahat oli helpompi hakea, vaikkei ne paljoon riitä. Työkkäriajat olivat kuitenkin aina yhtä kamalia, muttei silti mitään sossuasiointiin verrattuna. Mutta töitä pitkän tauon jälkeen löydettyäni olen niin paljon onnellisempi. Onhan työpaikka myös sosiaalisesti tärkeä.
Niin on. Olin todella yllättynyt siitä, miten työpaikka jotenkin muutti kaverin niin täysin. Tuntuu karistaneen kaiken kotoa opitun myrkyllisyyden samalla.
Työ on yllättävän tärkeää psyykelle. Olin tosi masentunut työttömänä, se arvoton olo on kamala. Kun jouduin käymään sossunluukulla ensimmäisen kerran, se olo oli aivan järkyttävän hirveä. Se oli oikeasti kerjäämistä ja olo oli todella kyykytetty. Kelan tai liiton rahat oli helpompi hakea, vaikkei ne paljoon riitä. Työkkäriajat olivat kuitenkin aina yhtä kamalia, muttei silti mitään sossuasiointiin verrattuna. Mutta töitä pitkän tauon jälkeen löydettyäni olen niin paljon onnellisempi. Onhan työpaikka myös sosiaalisesti tärkeä.