Jäin leskeksi 32v olisiko minun pitänyt olla leski loppuelämän ajan?

Ei tietenkään. Jos leski löytää uuden onnen niin sehän on iloinen asia.

Onko huono omatunto kun on uusi, vai miksi kyselet? Miksi kenenkään pitäisi yksin elää, oli leski tai eronnut tai sinkku muuten vaan...

Kahdesti leskeksi jääneellä mummollani oli tästä asiasta varmaa ja omakohtaista ensikäden tietoa: " lesken suru on syvä mutta lyhyt". Hän ei ollenkaan paheksunut sitä naapurin nuorta leskeä, jonka luo uusi mies muutti muutama kuukausi edellisen kuolemasta.

Ei tietenkään loppuelämän. Antaa aikaa surulle ja antaa toistenkin(mahdollisten lasten) surra, eikä lähteä suinpäin uuteen suhteeseen.

Jos kumppani ei ole vielä vuottakaan ollut kuollut ja uusi "isä" huusholleeraa kotona, niin paheksun. Näin teki kaverini. Lapset vaan unohtu siinä munankaipuussa.

Häh? Ei tietenkään. Siksihän sitä sanotaan "kunnes kuolema teidät erottaa". Elämää saa ja pitääkin jatkaa eteenpäin. Ja surra saa myös ja olla pelkkä leski koko loppuikänsä. Ei kukaan voi sanoa, miten elämää eletään, jokainen meistä elää omansa ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään loppuelämän. Antaa aikaa surulle ja antaa toistenkin(mahdollisten lasten) surra, eikä lähteä suinpäin uuteen suhteeseen.

Jos kumppani ei ole vielä vuottakaan ollut kuollut ja uusi "isä" huusholleeraa kotona, niin paheksun. Näin teki kaverini. Lapset vaan unohtu siinä munankaipuussa.

Mikä sinä olet sanomaan, että juuri vuosi pitää surra?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään loppuelämän. Antaa aikaa surulle ja antaa toistenkin(mahdollisten lasten) surra, eikä lähteä suinpäin uuteen suhteeseen.

Jos kumppani ei ole vielä vuottakaan ollut kuollut ja uusi "isä" huusholleeraa kotona, niin paheksun. Näin teki kaverini. Lapset vaan unohtu siinä munankaipuussa.

Mikä sinä olet sanomaan, että juuri vuosi pitää surra?

En sanonutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään loppuelämän. Antaa aikaa surulle ja antaa toistenkin(mahdollisten lasten) surra, eikä lähteä suinpäin uuteen suhteeseen.

Jos kumppani ei ole vielä vuottakaan ollut kuollut ja uusi "isä" huusholleeraa kotona, niin paheksun. Näin teki kaverini. Lapset vaan unohtu siinä munankaipuussa.

Jäin leskeksi 36 - vuotiaana ja voin kertoa, että munankaipuu ei todellakaan ollut suurin ongelmani. Ehkä se sinulle on, mutta tuskin olet leskikään.

Taidat olla lähempänä sataa vuotta kuin syntymää.

Mä nään asian niin, että leskeksi jääneellä aika pysähtyy. Ehkä muilla se menee nopeasti eivätkä tajua surun määrää ja lohduttomuutta.

Läheltä sen syvän surun näkeminen raastaa. Mistään en ole ollut onnellisempi, kuin siitä, että leskeksi jäänyt ystäväni löysi uuden elämänkumppanin. Se elämänilon palautuminen ja hyvä, uusi kumppani nosti ystäväni syvältä surusta ja epätoivosta takaisin elämään.

Noin puoli vuotta menetyksestä alkoi takaisin elämän syrjään kiinni pääseminen. Suru on edelleen läsnä, mutta ei herrana.

No totta Mooses, ajattele nyt sukuhautojakin! Ja sotiemme sankarivainajia! Ei se yhteiskunta sillä tavalla pyöri, että sinne kaiken maailman eksöjen ja nyksöjen nimiä naputellaan sekaisin. T: tiukkismummo perähikiältä

Ei olisi. Tiedän jopa tapauksen, jossa leskeksi jäänyt muutti miehensä hautajaispäivän iltana uuden miehen luo.

Kyllä . Sinun pitää oppia elämään yksin.

Vain kerran elämässä mennään naimisiin, jos kohtalo puuttui peliin niin se on vain kohtaloa mitä vastaan ei voi taistella.

Jotkut koittaa sitä uhmata mutta turhaan.

Onko sinulla lapsia

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään loppuelämän. Antaa aikaa surulle ja antaa toistenkin(mahdollisten lasten) surra, eikä lähteä suinpäin uuteen suhteeseen.

Jos kumppani ei ole vielä vuottakaan ollut kuollut ja uusi "isä" huusholleeraa kotona, niin paheksun. Näin teki kaverini. Lapset vaan unohtu siinä munankaipuussa.

Ei se munankaipuu ole se syy monellakaan pikaiseen uuteen suhteeseen lähtemiseen, mutta yksinäisyyden pelko voi olla. Mutta niin se voi olla muillakin kuin leskillä.

Asia voi olla hieman eri jos puoliso kuolee johonkin sairauteen ja sitä luopumista on tehnyt jo kauan, kuin että jos kuolema on äkillinen ja odottamaton. Siis voi olla, ei välttämättä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään loppuelämän. Antaa aikaa surulle ja antaa toistenkin(mahdollisten lasten) surra, eikä lähteä suinpäin uuteen suhteeseen.

Jos kumppani ei ole vielä vuottakaan ollut kuollut ja uusi "isä" huusholleeraa kotona, niin paheksun. Näin teki kaverini. Lapset vaan unohtu siinä munankaipuussa.

Ei se munankaipuu ole se syy monellakaan pikaiseen uuteen suhteeseen lähtemiseen, mutta yksinäisyyden pelko voi olla. Mutta niin se voi olla muillakin kuin leskillä.

Asia voi olla hieman eri jos puoliso kuolee johonkin sairauteen ja sitä luopumista on tehnyt jo kauan, kuin että jos kuolema on äkillinen ja odottamaton. Siis voi olla, ei välttämättä ole.

Se elämä kuolevan rinnalla on raskasta ja toivotonta. Etenkin jos se kestää ehkä vuosiakin. Monesti se lähtö viimein on helpotus etenkin jos kuolevalla on ollut kipuja tai paha olla.

Ei tietenkään. Raamatunkin mukaan kuolema purkaa avioliiton ja leski on vapaa menemään uudestaan naimisiin.

Jeesuksen mukaan taivaassa ei olla kenenkään vaimoja tai aviomiehiä, joten ei tarvitse miettiä avioliiton suhteen ikuisuusulottuvuuttakaan. Taivaassa kukaan ei enää ole naimisissa kenenkään kanssa, vaan kaikki avioliitot nollautuvat!

_____________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi. Tiedän jopa tapauksen, jossa leskeksi jäänyt muutti miehensä hautajaispäivän iltana uuden miehen luo.

Oooh, tunnetko sinä ammattivalittajan? Missähän sekin luuraa, ei ole aikoihin valittanut av:lla?

Ei todellakaan! Oma äitini jäi leskeksi muutama vuosi sitten (ja me lapset isättömiksi), ja jos hän joskus päättää alkaa uuteen suhteeseen niin olen tosi iloinen hänen puolestaan. :)