Pelkään ihmisiä, mikä avuksi?

Kognitiivinen psykoterapia.

Koira

Itselläni on jokseenkin sama. Mutta lohduttaudun tälleen itserakkaasti ajatuksella, että olenhan itsekin olemassa, joten kaipa meitä ei-juoruilevia on muitakin. Inhoan juoruakkoja.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on jokseenkin sama. Mutta lohduttaudun tälleen itserakkaasti ajatuksella, että olenhan itsekin olemassa, joten kaipa meitä ei-juoruilevia on muitakin. Inhoan juoruakkoja.

On niitä juoru-ukkojakin.

Itse ajattelen näin että kuitenkin meitä kaikkia kritisoidaan enemmän tai vähemmän niin pitäis vaan antaa asian olla. "Ku sää sanoit näin ja Tepi sano et Maija sano et sä olit sanonut Keijollekin..." 

Joo. Joo.

Ajattele jotain ihan vallan muuta. Vaikka että "Ei hitto, leskenlehti koiranpökäleessä ja jo marraskuu!"

Yksinolo ja oma elämä. Ihana rauha!

Vierailija kirjoitti:

Yksinolo ja oma elämä. Ihana rauha!

Kyllä, yksinolo on ihanaa mutta joskus kaipaisi ystävää mutta kun ei luota ihmisiin niin ei ole niitä ystäviäkään.

Ap, sinähän sen sanoitkin. Sinulla ei ole ystäviä, koska et päästä heitä lähellesi.

Sinun pitää ensin muuttaa vähän noita ajatyksiasi. Jos haluat jotain muutosta, täytyy sinun ottaa ensimmäinen askel.

Etsi päivittäin todisteita ihmisten kivuudesta ja luotettavuudesta. Huomaa ja pane merkille. Sillä nyt olet omien uskomustesi vanki. Nyt huomaat pelkkää negatiivisuutta ja elät pelosta käsin.

Ala nähdä hyvä muissa. Ole kiinnostunut ja ystävällinen. Sen jälkeen suhteesi muihin muuttuu paremmaksi.

Miksi välittää siitä, onko joku puhunut selän takana pahaa?

Yleensä niin ei edes tapahdu, vaan jotkut ihmiset näkevät kaiken vääristyneiden linssien läpi.

Nosto

Olen vähän samanlainen ja kärsin tästä. Auttaako edes terapia jos on koko elämänsä joutunut pettymään ihmisiin eikä luota keneenkään.

Hmm... Meitä kaikkia on petetty. Meitä kaikki on puukotettu selkään. Kysymys kuuluu, miksi toiset alkavat pelkäämäön ihmisiä ja toiset eivät?

Olen 48-vuotias ja kaikki on koettu. Pahinta on kuitenkin kaikista ollut pettäminen.

Minulla on 20-vuotinen avioliitto päättynyt miehen pettämiseen. Silti olen uudelleen naimisissa ja luotan mieheeni sataprosenttisesti.

Muutenkin uskon ihmisistä hyvää ja uskon, että 98 prosenttia ihmisistä haluaa muille hyvää. En mahda mitään niille lopuille 2 prosentille. Jos joku haluaa olla ilkeä, on se hänen valintansa. En anna hänelle sitä valtaa, että antaisin hänen satuttaa minua. Jos pahoitan mieleni, hän voittaa.

Toki tahallinen loukkaus satuttaa, mutta suurin osa loukkauksista on vain tahattomia. Silloin ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa anteeksi, "sillä he eivät tiedä mitä tekevät".

Eivät kaikki usko juoruja... Haluavat itse muodostaa oman käsityksensä toisesta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kaikki usko juoruja... Haluavat itse muodostaa oman käsityksensä toisesta ihmisestä.

Näin on. Minä en usko juoruja. Kyllä se aina lopulta kolahtaa juoruajan omaan nilkkaan.

Pelkäät että sun asioita kerrotaan eteenpäin... Onko sinun vaikea hyväksyä, että muut tietäisivät sinusta heikkouksiasi vai pelkäätkö että sinun asioistasi valehdellaan? Itse en pelkää sitä, että mun asioita kerrottais eteenpäin, valehtelu ois toinen juttu. Olen masentunut, vietän liikaa aikaa tällä hetkellä av:lla, oon paljon yksin, mulla on kaikenlaisia heikkouksia oon epätäydellinen ihminen. Se ei oo salaisuus, eikä haittaa, jos mun tylsä elämä jollekin tuntemattomalle paljastuisi.

Minäkin pelkään yhä enemmän ihmisiä. Pyrin liikkumaan niin,etten törmää naapureihin tai sanon,että on kiire . Hirveästi saanut vaan kuraa niskaan. Parisuhdettakaan en enää halua. Pettämistä ja muuta paskaa se vaan on. Mietin maalle muuttoa,mutta en omista ajokorttia... Voihan toki pyörällä ajaa... Mutta ensin pitäisi päästä vaikka eläkkeelle? Tai sairaslomaa ottaa sairasloman perään... Haluan vaan olla rauhassa kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi välittää siitä, onko joku puhunut selän takana pahaa?

Yleensä niin ei edes tapahdu, vaan jotkut ihmiset näkevät kaiken vääristyneiden linssien läpi.

Minut yritettiin just siinä kognitiivisessa terapiassa saada ajattelemaan ihmisistä hyvää ja ajattelemaan että mä vain kuvittelen ikäviä asioita. Virhe. Valitettavasti elämä on opettanut että ihmisiltä ei todellakaan ole syytä odottaa juuri mitään positiivista, joka porukassa on ihan varmasti joku mulkero joka keksii jotain kiusaa. Kiusaamisella itseään pönkittävät ihmiset on loppuun asti just samanlaisia, eivät kehity ihmisenä aikuistumisen myötä. Mutta on tietysti kivojakin ihmisiä, nykyään keskityn enemmän niihin.

Terapia voisi auttaa, itse olen käynyt psykologilla puhumassa, kun en muille ihmisille ole uskaltanut puhua. Tämä siis menneessä aikamuodossa. Nykyään uskallan puhua ihmisille enemmän.  Psykologilla käyn kyllä edelleen ja koen, että se on auttanut minua tässä asiassa.  Toivottavasti ap keksit keinon, joa auttaa sinua.

100% kasvisruokavalio.

Don't give a fuck. Ainut neuvo minkä osaan omasta kokemuksesta (ihmispelko siitä asti kun menin päiväkotiin 5-vuotiaana ja täydellinen maailma särkyi). Eli opettele vähät välittämisen jalo taito. Älä kuitenkaan koskaan käyttäydy omien arvojesi vastaisesti, eli alkaisi itse vittumaiseksi ihmiseksi muiden kusipäiden takia (joskus kerran kymmenessä vuodessa saatat tutustua toiseen kaltaiseesi herkkään ja hyvään), sillä jos sen teet, kaivat itsellesi vaan syvempää kuoppaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis kokemusta pitkältä ajalta selkäänpuukottamisesta, pahaa puhuvista ihmisistä ja toisten asioista juoruilevista ihmisistä. Jotenkin usko mennyt kokonaan ihmisiin enkä uskalla enää olla tekemisissä ihmisten kanssa enkä uskalla tutustua uusiin ihmisiin siinä pelossa että kun joku tutustuu minuun niin onkin kuullut minusta jonkun juorun ja olen naurunalainen hänen silmissään.

Mikä avuksi tällaiseen?

ihmiset on sellasia,meni minne

Vaan etenkin suomessa. Siksipä teen vain työni, olen kotona ja pari frendiä on,tiedä heistäkään mitä takana päin puhuvat. Parempi olla oloissaan . Mieskin osottautui epäluotettavaksi.