Olen 55v ja kadun etten tehnyt lapsia.
Kuitenkaan en hyväksy enkä siedä miesystäväni lastenlapsia. Johtuuko se juuri lapsettomuudesta?
Kommentit (9)
Voihan se siitäkin johtua. Meitä kun on moneksi. Minä olen 53-vuotias enkä ole koskaan katunut sitä, että en tehnyt lapsia. Enkä haluaisi parisuhdettakaan mieheen, jonka alle 15-vuotiaat jälkeläiset olisivat kovin usein kuvassa mukana.
Sinun hyväksyntää ei kyllä kysellä, mitä tulee täysin sinusta riippumattoman ihmisen olemassaoloon. Kannattaisi muuten jättää se sika, kun on päästänyt maailmaan tuollaisia penikoita.
Mulla on useita lapsettomia ystäviä. Yhteistä näille kaikille on se että heillä on lähipiiristä joitakin tärkeitä lapsia. Kummilapsia tai sisarusten lapsia. Näistä sitten puhutaan ja heitä hemmotellaan. Yhdellä on jopa oma huone sisarusten lapsille. Ottavat matkoille/mökille näitä mukaan. Nämä henkilöt eivät myös kadu omaa lapsettomuuttaan. Varmaan tuo ettet siedä muitten lapsia johtuu juuri siitä että olet katkera kun et itse niitä tehnyt.
Johtuu nimenomaan katkeruudestasi ja katumuksestasi. Terapian avulla voit päästä siitä yli, jos et kykene itse itseäsi auttamaan.
Minä tunnen neljä lapsetonta naista, joilla ikäkin on jo ajanut lisääntymismahdollisuuksien ohitse. Näistä naisista kaksi katuu lapsettomuutta syvästi ja kaksi ovat edelleen onnellisia valinnastaan. Kaikilla heillä on elämässään läheisten lapsia ja vaikuttavat ihan ok lapsimyönteisiltä - ei siis mitään sellaista lapsivihaaja-veloja, joita lähinnä tällä palstalla parveilee.
Sinun tulisi ehdottomasti tarkistaa asennettasi, sillä sinun puuttuvalla hyväksynnälläsi tai sietämisilläsi saatat jäädä pian myös ilman kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Onko tää provo, en tiedä ketään kuka katuisi sitä ettei hankkinut lapsia.
Ymmärrän hyvin vanhempiasi.
minä olen viisikymppinen vela enkä kadu yhtään. en myöskään juuri hengaile kummilapsien yms kanssa.
vaikka provohan tämä aloitus oli :D
Onko tää provo, en tiedä ketään kuka katuisi sitä ettei hankkinut lapsia. Sitä vastoin tiedän monta jotka katuu lasten hankkimista. Lapsista on valtava vastuu ja elämästä tulee jatkuvaa selvitymistä.