Miksi kaikki (uusi) tekeminen on minulle niin vastenmielistä?

Olen tässä viime vuosien aikana havainnut, että oikeastaan kaikenlainen aktiviteetti herättää minussa vastustusta. Yleensä siis kyseessä on asia, joka on minulle uusi tai jossa en ole hyvä, tai asia mitä tehdään muiden ihmisten kanssa.

Miksen osaa suhtautua innostuneesti? Jos joku ehdottaa että pelataan vaikka lautapeliä, ensimmäinen reaktioni on voi ei, en halua, en osaa. Miksen voi ajatella, että kivaa, kokeillaan vaan ja saatanpa oppia jotain uuttakin? Olisi ihanaa suhtautua innolla niin kuin pienet lapset.

Olen ollut tällainen niin kauan kuin muistan, jo lapsena. Kaikki tekeminen aina inhotti, olisin vain halunnut olla yksin tai parhaan kaverini kanssa. Lukea tai piirtää tai leikkiä pikkuhevosilla.

Muita?