Mitä lapsesi on kritisoinut sinussa tai käytöksessäsi?

Harvalla muutenkaan on valtaa asioihini, kritiikkiä voi esittää. Tähän menessä kritiikki on lähinnä koskenut sitä miksi jotakin ruokaa on tai miksi minä en laita jotakin jota laitetaan kavereiden perheissä. Lasten kanssa keskustelaan sitten niistä perusteluista.

Kumpikin on antaneet kritiikkiä siitä mikä ärsyttää.

9-v tyttö on sanonut, että voinko olla hössöttämättä vähän vähemmän, hän osaa kyllä hoitaa läksynsä ihan itse ja pistää kylmällä pipon päähän eikä tartte koko ajan kysellä ja huolehtia.

7-v poika on sanonut, että nolottaa aina koulun pihalta joutua soittamaan äidille, että pääsi kouluun.

Koitan hillitä tätä ylihuolehtivaisuuttani ja tiedostan että mua ärsyttää omassa äidissäni samat asiat. Mun äiti holhosi ja opasti mua vielä parikymppisenä kunnes isä sanoi, että tyttö on 22 ja kohtelet sitä samoin kuin naapurin äiti omaa 5-vuotiastaan. En halua itse havahtua asiaan vasta silloin kun omat lapset on yliopistossa.

Minua on kritisoitu eniten ruoan pahuudesta ja tyhmistä säännöistä liittyen nukkumiseen, puhelimeen ja tietokeenkäyttöön. Myös yleisestä tyhmyydestä on valitettu. En myöskään tajua hankkia yhtä paljon tietokoneita ja uusia puhelimia kuin kaikkien muiden vanhemmat, tai ainakin jonkun.

Asioista on keskusteltu. On saanut ehdottaa ruokalajeja. Säännöt ovat jo valmiiksi varsin löysät, joten niitä ei voi enää löysyttää. Meillä on ihan hyvät pelit ja vehkeet.

Ruoasta tai tietokonesäännöistä valittaminen taitaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, ja totta kai lasta täytyy kasvattaa ja hänen toimiaan ohjata ja rajoittaa (esim. terveellinen ruokavalio sekä kohtuullinen ruutuaika), ja aina ei voi tehdä lapsen mieliksi. Se ei ole haitallista, vaan kuuluu osana lapsen kehitykseen ja opettaa sietämään pettymyksiä. Mutta mikäli lapsi oikeasti kokee jonkun asian ahdistavana tai turvattomana, kannattaa kuunnella ja luopua ylpeydestä tai marttyyriasenteesta.

Ap